1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Villasukat

Käsityö on kulttuuriperintöä, joka säilyy vain vaalimalla – Uudesti syntynyt villasukka todistaa perinnön elävyydestä

Taitoliiton käsityökeskukset tekevät työtä ruohonjuuritasolla, jotta taito säilyisi ja saisi elää sukupolvelta toiselle.

Villasukat
Vaaleanpunainen ja turkoosi keskeneräinen neule.
Villasukat eivät ole enää vain harmaita. Nykyään villasukat ovat toinen toistaan hienompia, ja niiden neulomiseen käytetään aikaa. Anne Savin / Yle

Suomessa käsityötaitoa vaaliva ja yli sata vuotta edistänyt Taitoliitto on nimetty tänä syksynä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijajärjestöksi.

Aiemmin Suomesta on vastaavaan asiantuntijarooliin nimetty vain Kansanmusiikki-Instituutti ry.

– Taito valmistaa itselle merkityksellistä esineitä tai asioita omin käsin, on suunnaton rikkaus. Perinteisten kädentaitojen oppiminen ja uusien taitojen välittäminen tuleville sukupolville on arvokasta kulttuurista pääomaa, sanoo Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen.

– Unescon nimeämänä asiantuntijana tehtävänämme on huolehtia, että suomalaiset käsityötaidot ovat myös tulevaisuudessa osa elävää kulttuuriperintöämme, Hyytiäinen jatkaa.

Taitoliitto on valtakunnallisen Taitojärjestön katto-organisaatio, jonka 16 keskuksessa tätä työtä tehdään.

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tuli voimaan 2003. Sopimuksen näkyvin osa ovat Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelot, jonne on kertynyt jo 549 kohdetta 127 maasta. Näistä yli 50 liittyy käsitöihin.

Vanhat kädet neulovat sinisävyistä sukkaa.
Airi Koskisen käsissä valmistuu villasukka uusilla, puisilla puikoilla. Anne Savin / Yle

Taidot eivät säily itsestään, vaan niitä pitää vaalia

Auvisen talolla Oriveden Taitokeskuksen neulekahvilassa istuu joukko naisia kertaamassa villasukan haasteellista kantapäätä. Se on taito, jonka usein on antanut lahjaksi aiempi sukupolvi.

– Minun mummoni opetti minut neulomaan. Äidillä ei riittänyt kantapään kanssa kärsivällisyyttä, joten mummo opetti myös kantapään. Olin silloin alle kouluikäinen, kertoo punaista palmikkosukkaa neulova Arja Pohja.

Airi Koskinen ei ehtinyt saada oppia äidiltään, mutta jostain se oli haettava.

– Jossain vaiheessa, kun äitiä ei ollut ja sukat loppuivat, niin oli pakko opetella. Sukan kantapää oli todella vaikea ja tein sitä ihan miten sattuu, ennen kuin tulin tänne neulekahvilaan, hän kertoo.

– Täällä oli näitä tekijöitä, jotka opettivat, ja siitä asti olen tehnyt sukkia paljon.

Neulekahvilassa vaihtuvat myös monet muut neulomiseen liittyvät vinkit ja kokemukset.

Tarja Kaskela kutoo mattoa punaisilla kangaspuilla.
Tarja Kaskela käy Taitokeskuksessa kutomassa kokonaisia päiviä, koska matkaa kertyy kymmeniä kilometrejä. Anne Savin / Yle

Perintö siirtyy sukupolvelta toiselle

Auvisen talolla paukkuvat kangaspuutkin kahdessa kerroksessa. Punaisiksi maalattujen kangaspuiden takana mattoa kutova Tarja Kaskela ei arvannut, että päätyisi itse työn ääreen. Suvun piti matoissa samassa Auvisen talossa ahkerasti kutonut anoppi.

– Minä jo ehdin ajatella, että ikinä ei tarvitse mattoja kutoa. Nyt siitä on kuitenkin jo yli kolmekymmentä vuotta, kun anoppi on viimeksi tehnyt mattoja, kertoo Kaskela.

Kaskela sanoo saaneensa innostuksensa anopiltaan, ja aikoo jatkaa taidon viemistä eteenpäin lapsenlapsilleen, 9- ja 7-vuotiaille tytöille.

– Minulla on pienet pöytäkangaspuut ja tavoitteena on, että ensi kesänä tytöt opettelee kutomaan niillä, Kaskela suunnittelee.

Kolme tyttöä tekee käsitöitä pöydän ääressä. Kaksi neuloo lapasia. Yksi kasaa koria huopasuikaleista.
Hanna Hömmö ja Amanda Onnela neulovat Näpsä-käsityökoulussa ensimmäisiä lapasiaan. Taustalla Petra Kolu viimeistelee huopaista koria. Anne Savin / Yle

“Ihana olla täällä”

Unescon tekemä akkreditointi aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijajärjestäksi on otettu ilolla vastaan Taitokeskuksissa, missä työtä tehdään nimenomaan ruohonjuuritasolla. Taitojärjestön käsityökursseille ja -työpajoihin osallistuu vuosittain yli 100 000 ihmistä eri puolilla maata.

– Täällähän me teemme paljon töitä ruohonjuuritasolla ihmisten kanssa vauvasta vaariin, niin on mukava, että se tunnustetaan näin isolla tittelillä, sanoo vastaava neuvoja Anna Puolakka.

Anna Puolakka leikkaa naruja. Päällään värikäs kirjoneulevillatakki.
Vastaava neuvoja Anna Puolakka kertoo, että asiakkaiden innostus inspiroi myös heitä ohjaajina. Käsityöt tuottavat hyvää mieltä monille. Anne Savin / Yle

Hän on ohjannut käsitöitä Oriveden Taitokeskuksessa viisi vuotta, ja kuullut lukusia kertoja ihmisten iloitsevaa palautetta kokemuksistaan Taitokeskuksessa.

– Mielestäni kokemuksellinenkin kulttuuriperintö on tässä tosi isossa roolissa, Anna Puolakka sanoo.

Nuorimmat Taitokeskuksen toimintaan osallistuvat ovat Näpsä-käsityökoululaisia. Taito Pirkanmaan Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsä (siirryt toiseen palveluun), joka tarjoaa opetusta lapsille, nuorille ja aikuisille. Se kuuluu Taitojärjestöön, jolla on noin 100 toimipaikkaa ympäri Suomen, mikä tekee siitä Suomen laajimman käsityön palveluverkoston.

– Käsityön tekeminen voimauttaa monella tapaa, sanoo Anna Puolakka. Kouluilta kantautuu välillä viestiä siitä, että Näpsässä käyvä lapset ovat taitavampia ja pitkäjännitteisempiä, ja keskittyvät paremmin tekemiseensä. Eli Näpsässä opituista taidoista on hyötyä monella muullakin elämänalalla kuin pelkästään siinä lopputuotteessa, mitä he tekevät, Puolakka jatkaa.

Hanna Hömmä esittelee ensimmäistä, vaaleanpunaiseen lapaseen neulomaansa peukaloa.
Hanna Hömmö esittelee iloisena ensimmäistä kertaa neulomaansa peukaloa, joka valmistuu vauhdilla. Anne Savin / Yle

Uudistunut villasukka

Kerran kuussa kokoontuvassa neulekahvilassa kantapäät yhteisen pöydän ääressä etenevät, ja samalla ehditään miettiä villasukkaa enemmänkin. Villasukka nimittäin näytti mummojen neulomana ihan erilaiselta, kuin pöydän ympärillä istuvien naisten sukat.

– Silloin tehtiin sitä harmaata ja se tehtiin täyteen tarpeeseen. Naiset eivät varmaan ehtineet tehdä niin paljon villasukkia, mitä miehet kulutti, Arja Pohja miettii.

Airi Koskinen ja Arja Pohja neulovat pöydän ääressä.
Airi Koskinen ja Arja Pohja tulivat kertaamaan neulekahvilaan, miten villasukan kantapää neulotaan kaksinkertaisena. Anne Savin / Yle

Tämän päivän käsityö on perinnetiedon ylläpitämistä ja perinteen uudelleen tulkintaa, nykyisillä materiaaleilla, muodoilla, tekniikoilla ja välineillä. Niinpä villasukkakin on saanut uusia muotoja.

– Nykyään neulotaan värikkäitä, polven ylikin nousevia sukkia, pöydästä kuuluu.

– Nämä on vähän sellaisia hienostelujuttuja, ja on aikaa tehdä. En ikinä nähnyt mummoni tai äitini aikaan palmikkosukkia, sanoo Arja Pohja ja jatkaa punaisen palmikkosukan kantapäätä.

Lue myös:

Käsityöyrittäjä: "Ekologisesti meidän on pakko alkaa korjaamaan vaatteitamme" – Näin parsit risan sukan ehjäksi

Lue seuraavaksi