1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Forssa

Ovatko päiväsi pitkiä ja kiireisiä? Kurkista millaista oli työläisperheen arki 150 vuotta sitten

Loimijoen varteen rakennettiin tekstiiliteollisuuden mahti. Forssan perustanut Axel Wahren syntyi 206 vuotta sitten.

Forssa
Perhepotretti Forssan Ronttismäessä asuvasta perheestä 1900-luvun alussa.
Perhepotretti Forssan Ronttismäessä asuvasta perheestä 1900-luvun alussa. Mikä teki Forssan tekstiiliteollisuudesta suuren ja miksi toiminta hiipui? Aihetta valottavat museonjohtaja Kati Kivimäki ja museolehtori Kristiina Huttunen.

Olisiko Forssa koskaan syntynyt ilman Axel Wilhelm Wahrenia (1814–1885)? Ruotsalaisen värjärimestarin ansiosta Kuhalankosken partaalle Loimijoen varteen rakentui 1800-luvun puolivälistä lähtien tehdasyhdyskunta. Se antoi myöhemmin paikkakunnalle nimen – Forssa.

Wahren syntyi 10. joulukuuta 1814 eli tasan 206 vuotta. Patruunasta on parhaillaan tekeillä elämäkerta, joka on tarkoitus julkaista ensi vuonna. Elämäkerran kirjoittaa filosofian tohtori Jouni Yrjänä.

Mikä teki Forssan tekstiiliteollisuudesta suuren ja miksi toiminta hiipui? Mitä nykypäivän Forssa voisi ammentaa historiasta? Kysymyksiin vastataan jutun pääkuvan videossa.

Tässä artikkelissa pääset aikamatkalle, jonka jälkeen oma 2020-luvun arki saattaa tuntua kevyemmältä. Tällainen olisi voinut olla tavallinen arkipäivä forssalaisessa tehdasperheessä noin 150 vuotta sitten.

Tehdastyön houkuttelemat maalaiset

Perheeseen kuuluvat 35-vuotiaat isä ja äiti, 14- ja 6-vuotiaat pojat sekä 13- ja 3-vuotiaat tyttäret.

Jo pitkälle ruuhkavuosiaan elävä työläisperhe asuu Ronttismäessä, joka tunnetaan nykyään Forssassa Kalliomäkenä. Alue on tehdasyhtiön omistuksessa, ja tontteja myydään duunariperheille huokeaan hintaan. Työntekijöiden keskittäminen samalle alueella on tehdasyhtiön määrätietoista ja harkittua asutuspolitiikkaa.

Forssaa 1800-luvun lopulla.
Forssa 1800-luvun lopulla. Koivujen reunustaman Wahreninkadun varrella on Forssan ensimmäisten työväenasuntojen, pytinkien, kattoja. Näkymä Kehräämön tornista 1800-luvun lopulta.Forssan museo / Finlayson-kokoelma

Perhe on tullut emopitäjä Tammelasta. He ovat ensimmäisen polven muuttajia. Kasvava tehdaspaikkakunta ja uudenlaiset työmahdollisuudet saivat heidät liikkeelle.

Heidän kotinsa on puinen ja yksitupainen mökki, jonka perhe itse rakensi. Kodissa on tarvehuonekaluja, kuten pöytä ja tuoleja sekä tärkeimpänä ruuan valmistukseen ja mökin lämmittämiseen käytettävä kiinteä puuhella.

Tilaa on yhden huoneen lisäksi vain porstuan verran. Kylmässä eteisessä ruoka pysyy syömäkelpoisena, kunhan hiiret tai rotat eivät iskeneet siihen hampaitaan.

Kuusihenkinen perhe heräilee varhaiseen joulukuun aamuun kahdesta sängystä. Kujilla ja kaduilla päivystävä yövahti on vain hetkeä aiemmin huutanut viimeisen kerran. Forssan kaksi yövahtia huutaa ääneen tasatunnit aina aamuneljään saakka.

Kartta Forssasta 1890-luvulla.
Forssan kartta 1890-luvulla. Yläosassa näkyvä ruutukaavamainen alue on Ronttismäki. Alhaalla joen mutkassa on kehräämö ja oikealla joen varressa ylempänä kutomo. Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA

Aamutoimet ovat fyysistä työtä. Äiti sytyttää tulen ja keittää puuroa samalla, kun isä ja vanhin poika hakevat vettä kaivosta. Vettä haetaan usein muutamankin korttelin päästä, jos omassa pihapiirissä ei ole kaivoa.

Perheestä töihin lähtevät isä, äiti ja vanhimmat lapset. Töihin pääsevät yli 12-vuotiaat. Tehtaan koneet alkoivat käydä kello 5.10.

Kellokalle, naruttaja, klupu ja pissijä

Isä suuntaa 500 metrin päähän kutomolle, jossa hän työskentelee kellokallena. Kellokalle tarkastelee työajan käyttöä ja työn sujuvuutta eri työtehtävissä.

Äidin sekä vanhimman pojan ja tyttären työpaikka on kilometrin kävelyn päässä odottava kehräämö.

Äidin työ on vaihtaa värttinän naru uuteen, jos se pääsee katkeamaan. Hän on naruttaja. Esikoispoika on värjärin apupoika eli klupu. Tyttären titteli on pissijä, joka yhdistelee kehruukoneella katkeilevia langanpäitä takaisin yhteen. Erikoisen kuuloinen työnimike tulee englannin kielen sanaparista piece together eli yhdistää.

Forssan kehräämö vuonna 1879.
Forssan kehräämö vuonna 1879.Forssan museo / Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen kuvat

Työväen asuinalueella eletään tiiviissä kylämäisessä yhteisössä. Työikäisten paiskiessa hommia, perheen pienimmät ovat kotona. Pihapiirin leskirouva katsoo lasten perään.

Kouluun pääsevät vain tehtaassa töitä tekevät lapset. Heille opetetaan ainakin uskontoa, lukemista, kirjoittamista, luonnonoppia, laulua, voimistelua ja laskentoa. Lain mukaan tehtaan pitää vastata lasten kristillisestä kasvatuksesta. Koulua on 10 tuntia viikossa, joka toinen viikko. Tärkein tehtävä on paiskia töitä tehtaalla.

Tehtaanmiehen viikkopalkka on 1800-luvun lopun Forssassa noin 10 markkaa. Tampereen tekstiilitehtaassa saisi enemmän, mutta isolla paikkakunnalla menotkin ovat suuremmat.

Axel Wahren on johtaja, jolla on alaisiinsa isällinen ote. Tehtaan johtoon suhtaudutaan positiiviseti. Töihin pääsee aina, ja työntekijöiden halutaan voivan hyvin.

Työpäivä kestää 10 tuntia. Tehdasyhtiö tarjoaa työntekijöilleen ruokaa, usein peruna- tai hernesoppaa. Aterian hinta vähennetään palkasta.

Patruuna, suomalaisen kutomoteollisuuden kehittäjä Axel Wilhem Wahren 1870-luvun puolivälissä.
Patruuna, suomalaisen kutomoteollisuuden kehittäjä Axel Wilhem Wahren 1870-luvun puolivälissä.Museovirasto / Historian kuvakokoelma

Perhe syö silloin tällöin kotonaan myös torilta ostettua voita, kalaa ja lihaa. Ruokailusääntö on ”ei kahta särvintä yhtä aikaa”. Voita ja lihaa ei koskaan ole samassa pöydässä. Makeannälkään saa siirappivettä eli varimakeeta. Se maksaa 10 penniä mukilta.

Työ teki naisesta tasa-arvoisemman

Tehtaan pilli puhaltaa työvuoron päättymisen merkiksi. Iso osa tehdasyhtiön lähes 1500 työntekijästä lähtee kotiin. Äiti sitoo kankaanpalat nilkkojensa ympärille, ettei lumi pääse kirvelemään hameen paljaaksi jättämissä jaloissa.

Äiti käy kotimatkallaan Forssan torin laidalla olevassa yhtiön kaupassa, jonka Axel Wahren on perustanut. Palkasta säästöön jääneet rahat riittävät suolaan ja edulliseen kankaaseen, jolla paikata perheen pienimmän puhki kuluneet housut.

Tehdasyhteisön vaimot ja äidit ovat tasa-arvoisemmassa asemassa, koska he käyvät töissä. Maaseudulla isänvalta on voimakkaampi.

Yhteisöllisessä Ronttismäessä kuhisee työpäivän päätteeksi. Naapurin suutari ottaa vastaan asiakkaita, ja pihapiireissä hoidetaan kotitöitä. Kaivovedellä huuhdotaan työpäivän tomut kasvoilta. Kunnolla peseydytään vain korttelisaunassa lauantaisin, kun työviikko on ohi.

Vanha kehräämörakennus Forssassa
Vanha kehräämörakennus näyttää nykyään tältä.Tiina Kokko / Yle

Isällä on lauantaina myös tehtaankuoron harjoitukset. Kuorossa lauletaan isänmaallisia lauluja muistaen, että Suomi on osa Venäjän keisarikuntaa.

Toisinaan isä viipyy harjoituksissa myöhään, kun laulajille maistuu olut. Humala ei kuitenkaan saa tulla tavaksi. Eräskin isäntä erotettiin tehtaalta juopottelun vuoksi syksyllä.

Joulunalusajan pimeys koittaa aikaisin. Öljylampun valo on vaatimaton. Sen kajossa tehdään keittoillallinen. Hella pitää kodin tarpeeksi lämpimänä nukkumista varten.

Jouluna työläiset kokoontuvat yhteen herrasväen kanssa. Jouluaamuna kuudelta tehtaanorkesteri soittaa Enkeli taivaan lausui näin, johon yleisö yhtyy laulaen. Koulumestari lukee jouluevankeliumin.

Mutta sitä ennen on edessä vielä kaksi viikkoa kovaa tehdasperheen arkea. He käyvät yöpuulle hyvissä ajoin ennen kuin yövahti kailottaa ensimmäisen tasatunnin merkiksi.

Forssa-yhtiön kutomon työntekijöitä ryhmäkuvassa 1890-luvulla.
Forssa-yhtiön kutomon työntekijöitä ryhmäkuvassa 1890-luvulla.Forssan museo / Finlayson-kokoelma

Juttua varten on haastateltu Forssan museon projektikoordinaattoria Tuuli Ravanttia.

Lue seuraavaksi