1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Namibia

Iina ja Lempi Shivuten kotimaassa setäkerho on ollut vallassa vuosikymmenet – mutta nyt vapaana syntynyt sukupolvi pyrkii huipulle

Namibian nuoret aikuiset kaipaavat työpaikkoja ja tasa-arvoa. Vapaussodan muistelu ei enää innosta.

Namibia
Lempi Shivute ja Iina Shivute
Sisarukset Lempi ja Iina Shivute asuvat yhdessä lähellä Namibian pääkaupungin Windhoekin keskustaa.Jean-Claude Tjitamunisa

Vielä joitakin vuosia sitten Namibian itsenäisyyspäivä oli Lempi Shivuten mielestä yhtä kuin hyvät bileet.

– Fiilis oli, että jes, päästään kavereiden kanssa stadionille, Shivute kertoo.

Maaliskuun 21. päivä oli pääkaupungissa Windhoekissa kunnon karnevaali. Stadionille pakkautui kymmeniätuhansia ihmisiä. Sotilaat marssivat, naiset tanssivat ja presidentti puhui. Muisteltiin, kuinka pieni Namibia päihitti sodassa ylivoimaisen vastustajansa Etelä-Afrikan, vaikka ei ilman suuria uhrauksia.

Ne, jotka eivät päässeet paikalle, katsoivat bileitä suorana televisiosta.

sotilasparaati stadionilla Namibiassa
Sotilaat marssivat stadionilla Namibian itsenäisyyspäivän juhlassa maaliskuussa 2016.AOP

Tänä vuonna kansanjuhlaa ei järjestetty, vaikka Namibia täytti pyöreitä, kun itsenäistymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Syynä oli tietenkin pandemia.

Koronaa tai ei, Lempi Shivute, 38, ei ole enää vuosiin viitsinyt vaivautua. Eikä hän ole ainoa. Stadionilla oli viime vuonna aika vähän ihmisiä, Shivute sanoo.

Se oli noloa Swapolle, Namibialle itsenäisyyden taistelleelle liikkeelle, joka on hallinnut maata kaikki kolme vuosikymmentä.

– Juhlitaan itsenäisyyttä, mutta mitä se tarkoittaa? Maassa ei ole sotaa, mutta mitä täällä sitten on, Lempin sisar Iina Shivute, 28, summaa ihmisten ajatuksia Whatsapp-puhelussa.

Lempi ja Iina Shivute
Ihmiset ovat väsyneitä, eikä nuoria haluta kuunnella, Lempi Shivute (vasemmalla) sanoo.Jean-Claude Tjitamunisa

Nuorista aikuisista lähes puolet on työttömänä. Itsenäiseen Namibiaan syntynyttä born free -sukupolvea turhauttaa, että yhteiskunnassa on vaikea edetä. Vallassa on ollut vuosikaudet vapaustaistelun aikainen vanha kaarti.

Asetelma oli jämähtänyt paikoilleen vuosiksi. Mutta juuri nyt se on muuttumassa.

Tämän jutun lukija on tähän mennessä ehtinyt huomata Lempi ja Iina Shivuten suomalaiselta kuulostavat etunimet.

Lähetystyön perua olevat suomalaiset nimet – Selmat, Saarat, Martit ja Toivot – ovat se asia, joka Namibiasta kertovissa jutuissa Suomessa usein mainitaan.

Suomessa sanotaan joskus, että meillä on Namibian kanssa erityissuhde. Ajatuksessa tiivistyy lähetystyön 150-vuotinen historia, presidentti Martti Ahtisaaren YK-rooli Namibian itsenäistymisessä ja myös suomalaisten tuki Swapon itsenäisyystaistelulle.

Lue tästä jutusta, kuinka suomalaiset lähetystyöntekijät auttoivat pakenevia swapolaisia Namibiassa sodan aikana: Maija-Liisa Tiusanen salakuljetti rajalle ihmisiä, joita Etelä-Afrikan rotusortokoneisto vainosi – "Ajattelin, että eivät ne minua uskalla tappaa tai kiduttaa"

Myös Lempi ja Iina Shivuten perheellä on ollut yhteyksiä suomalaisiin. Lempi on syntynyt naapurimaassa Sambiassa, jonne Swapoa kannattaneet vanhemmat pakenivat Namibian itsenäisyyssodan aikana.

Lempi Shivute muistelee, että äiti tutustui Sambiassa suomalaiseen naiseen, jonka mukaan nimesi tyttärensä. Hän tietää, että nimi tarkoittaa suomeksi suosikkia. Myös nuorempi tytär Iina on äidin suomalaisen työkaverin kaima.

Namibiassa kaimuus on tärkeää. Ehkä tämän jutun jälkeen kaima löytyy, Lempi Shivute toivoo – ja nauraa.

– Teillä Suomessa monet näistä nimistä ovat jo aika vanhoja, eikö niin, hän sanoo.

Iina Shivute
Iina Shivuten mukaan nuoret pääkaupunkilaiset eivät yleensä osaa yhdistää hänen etunimeään Suomeen tai suomalaisiin.Jean-Claude Tjitamunisa

Se, mitä pari-kolmekymppiset namibialaiset nykyään Suomesta tietävät, riippuu kotitaustasta, Shivutet sanovat. Ne, joilla on sukujuuria Pohjois-Namibiassa, saattavat tietää vähän enemmän, koska pohjoinen oli menneinä vuosikymmeninä suomalaisten työkenttää. Mutta muuten Suomi ei välttämättä soita kelloja.

– Ei suomalaisten rooli Namibian historiassa ole juuri esillä. Ei meille koulussa opetettu esimerkiksi lähetystyöntekijöistä. Jotta tietäisi, pitää itse haluta ottaa selvää, Iina Shivute sanoo.

Suomessa itsenäisyyspäivän aikaan kuuluu nykyään se, että arvioidaan sotien perintöä ja siitä, mitä sodat tekivät kansakunnan psyykelle.

Namibiassa taas muistelua on hallinnut isänmaallinen kertomus, jossa kansakunta ryhtyy kamppailemaan oikeuksiensa puolesta ja vapautuu Swapon johdolla siirtomaavallan sorrosta.

Kartta Namibian sijainnista Afrikassa.
Namibia on pinta-alaltaan noin 2,5 kertaa Suomen kokoinen mutta harvaan asuttu. Namibialaisia on vain 2,5 miljoonaa. Harri Vähäkangas / Yle

Swapo aloitti sissisodan Etelä-Afrikan hallitusta vastaan vuonna 1966. Tuolloin Etelä-Afrikan hallitsemassa Namibiassa väestön enemmistöä eli mustia kohdeltiin halpana työvoimana, ja heidän oikeuksiaan rajoitettiin monin tavoin.

Kun Namibia YK:n tuella vuonna 1990 itsenäistyi, entisestä vapautusliikkeestä sukeutui maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu hallitus.

Sen jälkeen Swapolla on ollut luja ote yhteiskunnasta. Ajatus on ollut, että koska valtion olemassaolo perustuu Swapon taisteluun, namibialaiset ovat Swapolle tukensa velkaa.

Sam Nujoma Windhoekin stadionilla
Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma tervehti Swapon kannattajia vaalitilaisuudessa Windhoekissa syksyllä 2014, jolloin Swapon suosio oli korkealla.AOP

Vaikka Namibia on monipuoluedemokratia, käytännössä se on ollut yhden puolueen maa. Erimielisten ryhmät eivät ole onnistuneet keräämään tarpeeksi suosiota, ja kriittinen oppositio on löytynyt kansalaisjärjestöistä.

Swapoa ovat äänestäneet myös vapaaseen Namibiaan syntyneet, alle kolmekymppiset born freet. He ovat usein omaksuneet vanhempiensa puoluekannan, jos ovat ylipäänsä äänestäneet.

Mutta Namibiasta ei ole tullut nuorille sellaista maata, jota johtajat ovat lupailleet.

Swapon kannattaja heiluttaa lippua
Namibiassa lähimenneisyyden arkoja asioita kuten Swapon sisäisiä puhdistuksia sodan aikana ei ole käsitelty kovin avoimesti, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Afrikassa on tehty. Kuva on Swapon vaalitilaisuudesta vuonna 2014.AOP

Nykyisen presidentin Hage Geingobin johdolla laadittiin muutama vuosi sitten kunnianhimoinen suunnitelma, jossa luvattiin esimerkiksi poistaa köyhyys.

Sitten talous painui taantumaan (siirryt toiseen palveluun), Namibiaa koetteli paha kuivuus ja tänä vuonna tuli vielä koronapandemia (siirryt toiseen palveluun). Lisäksi ihmisten eriarvoisuus on vain lisääntynyt, listaa tunnettu Namibia-tutkija.

– On täysin epärealistista, että näitä suunnitelmia voitaisiin toteuttaa, ja se saa tavalliset ihmiset turhautumaan, sanoo Henning Melber puhelimessa Ruotsista, jossa hän työskentelee Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempana tutkijana.

Melber on asunut pitkään Namibiassa ja on valtapuolue Swapon jäsen. Siitä puhuessaan Melber nauraa ja sanoo, ettei ole vielä saanut eropapereita. Hänet nimittäin tunnetaan myös Swapon kriitikkona.

ilmakuva Windhoekista
Namibialla menee monella mittarilla hyvin. Esimerkiksi lehdistönvapaus arvioidaan Afrikan parhaaksi. Kuvassa on pääkaupungin Windhoekin keskustaa.AOP / Gregory Maassen / Alamy

Namibia luokitellaan nykyään ylemmän keskitulon maaksi. Siitä on seurannut, että perinteinen kehitysapu on hiipunut. Esimerkiksi Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö (siirryt toiseen palveluun) Namibian kanssa päättyi vuonna 2007.

Keskimääräisestä vaurastumisesta huolimatta tuloerot Namibiassa kuuluvat maailman suurimpiin (siirryt toiseen palveluun), ja maanomistus keskittyy edelleen harvoille.

Melberin mukaan Namibiassa kävi itsenäistymisen jälkeen niin, että vanha valkoinen eliitti ja uusi musta eliitti tekivät keskenään diilin. Vanha eliitti suostui hyväksymään demokraattisesti valitun hallituksen vastineeksi siitä, että sai suurelta osin pitää taloudelliset etuoikeutensa.

Kansan enemmistö pysyi köyhänä.

lapsi pesee käsiään Namibiassa
Lapsi pesi käsiään Nalitungwen asuinalueella Windhoekissa marraskuussa 2020. Monilta köyhiltä alueilta puuttuu kunnollinen vesi ja viemäröinti. AOP / Xinhua

Millenniaalien suurin murhe on työttömyys.

1980-luvun alkupuolella syntynyt Lempi Shivute kuuluu koulutettuun keskiluokkaan. Hän on opiskellut liiketaloutta yliopistossa. Nyt hän on töissä valtionyhtiössä, jonka tehtävänä on tuottaa namibialaisille kohtuuhintaisia asuntoja.

Myös samanikäisillä ystävillä töitä on riittänyt, Shivute sanoo.

Lempi Shivute kasvimaalla
Lempi Shivute kertoo päässeensä koulutustaan vastaaviin töihin jo opiskelujen ohessa.Jean-Claude Tjitamunisa

Mutta pikkusisko Iinan ikäluokan eli 90-luvun alussa syntyneiden on ollut paljon hankalampi saada jalkaa oven väliin. Ei auta, vaikka taskussa olisi korkeakoulututkinto, kuten Iinalla, joka opiskeli historiaa ja arkistotiedettä.

Hän on nyt töissä ohjelmistoyrityksessä mutta on ollut pitkään myös työttömänä. Moni kaveri etsii töitä yhä.

– Yhdessä vaiheessa en päässyt koskaan edes haastatteluihin. Sitten sain kutsun. Kun menin paikalle, siellä oli kolmesataa muutakin, Iina Shivute kertoo.

Tällainen on hänen mukaansa arkipäivää nyt myös hoito- ja opetusalalla, joilla sentään aiemmin pystyi työllistymään vähän helpommin.

Päälle tulee asuntokriisi. Pääkaupunki Windhoekiin muutetaan muualta maasta paremman elämän toivossa, ja se on johtanut asuntopulaan ja hintojen nousuun.

Windhoekissa asunnosta saa varautua pulittamaan ainakin 300–400 euroa kuussa alueesta riippuen, Lempi Shivute arvioi. Esimerkiksi opettajan palkasta tällainen vuokra nielee helposti puolet.

Lempi Shivute
Lempi Shivute seuraa työssään Windhoekin asuntokriisiä aitiopaikalta. Hänen mukaansa kaupunki haluaa maista parhaan mahdollisen tuoton, ja siksi ne menevät usein yksityisille rakennusliikkeille. Tämä taas nostaa asuntojen hintaa. Jean-Claude Tjitamunisa

Kuten Lempi ja Iina, moni sinkku asuu yhdessä sukulaisten tai ystäviensä kanssa.

Valtava määrä pienituloisia ja suurin osa nuorista asuu apartheidin aikaan mustille varatuissa townshipeissa tai slummeissa. Niissä esimerkiksi kunnollinen jätehuolto loistaa poissaolollaan.

Koronakriisi on ajanut pääkaupunkilaisia entistä ahtaammalle.

– Tunnen ihmisiä, joilta on mennyt työpaikka ja he ovat siksi muuttaneet maakuntiin sukulaisten luo. He yrittävät jatkaa työnhakua netissä, Lempi Shivute kertoo.

Lempi Shivute
Ihmiset avautuvat ongelmista somessa. Vaikka sananvapaustilanne on hyvä, Lempi Shivuten mukaan kovimmat kommentit heitetään yleensä nimimerkillä. Jean-Claude Tjitamunisa

Kun elämä junnaa paikoillaan, nuorilla on sama tilanne kuin monissa muissa maissa. Monia elämänvalintoja on ehkä lykättävä, kuten perheen perustamista.

Samaan aikaan nuorista tuntuu, että maata johtaa setien kerho.

Suunnilleen näin asian kiteyttää tutkija Henning Melber.

Melberin mukaan Swapo näyttää ulospäin yhä enemmän vanhojen miesten sisäpiiriltä, joita ympäröi joukko keski-ikäisiä, omia etujaan ajavia seuraajia. Jos ei kuulu kerhoon, eteenpäin voi olla vaikea päästä.

Poliittinen ja taloudellinen valta ovat kietoutuneet (siirryt toiseen palveluun) Namibiassa yhteen. On korruptiota ja suosikkijärjestelmiä. Eliitti kierrättää paikkoja keskenään, ja moniin työpaikkoihin pääsee vain suhteilla.

– Sitä aina ihmettelee, että miten näin kävi, kun itse on pätevämpi kuin se joka tuli valituksi, kuvaa Iina Shivute työnhakua.

Tällaista kaikki eivät enää sulata.

Mielenosoitus Windhoekissa Namibiassa lokakuussa 2020.
mielenosoittaja Windhoekissa Namibiassa
Mielenosoittajat vaativat lokakuussa 2020 Windhoekissa hallitusta toimiin naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Olemme väsyneitä, lukee mielenosoittajan kyltissä afrikaansiksi. Jean-Claude Tjitamunisa

1990-luvulla syntyneiden born free -äänestäjien osuus kasvaa koko ajan. Joidenkin mukaan (siirryt toiseen palveluun) he ovat vihainen sukupolvi.

Osa turhautuu ja kääntää selkänsä koko politiikalle.

Mutta nyt heistä nousee myös uusia poliittisia voimia.

Valtapuolue Swapon kannatus putosi vaaleissa vuosi sitten. Puolue menetti kahden kolmasosan enemmistönsä parlamentissa. Presidentti Geingobin, 79, kannatus suorastaan romahti 87 prosentista 56:een.

Pari viikkoa sitten sama meno jatkui alue- ja paikallisvaaleissa. Swapo luisui ensimmäistä kertaa oppositioon monissa kunnissa.

Pääkaupungin Windhoekin uudeksi pormestariksi nousi (siirryt toiseen palveluun)uuden radikaalin liikkeen tähti Job Amupanda, 33. Hänen Affirmative Repositioning -liikkeensä on pitänyt ääntä kaupunkien nuorten ongelmista, varsinkin asuntokriisistä.

nainen pitelee kylttiä mielenosoituksessa
Naisiin kohdistuva väkivalta on Namibiassa nuorten iso huolenaihe ja mittava ongelma.Jean-Claude Tjitamunisa

Tutkija Henning Melberin mukaan Namibia on siirtymässä nyt uuteen aikaan, jossa demokratia joutuu testiin: Hyväksyykö Swapo jatkossakin sellaiset vaalitulokset, jotka heikentävät sen valta-asemaa?

Paikallisvaalien yhteydessä Swaposta kuultiin väitteitä, että ulkoiset voimat yrittävät kammeta puoluetta vallasta. Lopulta presidentin suulla vakuutettiin, että äänestäjien tahto ratkaisee.

Yksi Namibian saavutuksista on se, että siirtomaavallan, apartheidin ja pitkän sodan jälkeen maassa ei ole ollut juuri lainkaan poliittista väkivaltaa.

Se on poikkeuksellista, kun verrataan niihin eteläisen Afrikan maihin, joissa on myös vallassa entinen vapautusliike, sanoo tutkija Melber.

– Siinä mielessä Suomella ja Namibialla on jotain yhteistä, Melber tulkitsee.

Hän viittaa siihen, että molemmissa maissa ollaan hyvin tietoisia väkivaltaisista vaiheista kansakunnan historiassa.

Molemmissa osataan siksi arvostaa saavutettua rauhaa.

Juttua varten on haastateltu myös muun muassa Namibia Institute for Democracyn johtajaa Naita Hishoonoa.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastista lisää Suomen ja Namibian suhteista. Podcastin alussa vapautusliikettä auttanut Maija-Liisa Tiusanen kertoo kokemuksistaan:

Lue seuraavaksi