Rokotekehittäjältä vaaditaan kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, sillä yleensä työ vie vuosia ja vain harva rokoteaihio päätyy koskaan käyttöön. Vuoden nuoreksi virologiksi kesällä valittu Minna Hankaniemi kehittää SARS-CoV-2-virukseen tepsivää proteiinirokotetta Tampereen yliopistossa.
Vaikka tuhannet muutkin tutkijat kehittävät koronarokotetta, Hankaniemi ei koe työtä kilpajuoksuna, vaan yhteisenä taisteluna pandemiaa vastaan.
– Kyllä tässä motivoi se, että me pääsisimme pois tästä poikkeustilanteesta ja saisimme kehitettyä rokotteen, joka oikeasti suojaa taudilta ja estää myös tarttumisen, tutkijatohtori sanoo.
Hankaniemeä ja muita tutkijoita kiehtoo myös se, että uudesta koronaviruksesta tiedetään vasta kovin vähän eli opittavaa riittää.

Hitaampi kehittää, mutta hyväksi havaittu
Tampereella kehitetään koronavirusta vastaan proteiinirokotetta, ja aihioita on useita. Yksi niistä on edennyt jo eläinkokeisiin. Matka ihmiskokeisiin on silti vielä pitkä ja rahoitusta tarvittaisiin paljon myönnettyä enemmän.
Työ on siis paljon hitaampaa verrattuna nyt markkinoille pääseviin RNA-rokotteisiin.
– Nämä nyt kehitetyt koronarokotteet osoittavat, että teknologisilla harppauksilla, mitä tässäkin on nyt otettu, rokotekehitystä voidaan nopeuttaa paljon, väitöskirjatutkija Vili Lampinen Tampereen yliopistosta sanoo.

Sekä Lampinen että Hankaniemi tekevät tutkimustaan proteiinirokotteiden parissa. RNA-rokotteisiin verrattuna heidän valitsemassaan menetelmässä kyse on perinteisemmästä ja hitaammasta, mutta turvalliseksi havaitusta menetelmästä.
Proteiinirokotteen puolesta puhuu esimerkiksi se, että rokote pysyy stabiilina jääkaappilämpötilassa. Näin sitä olisi helppo käyttää esimerkiksi kehitysmaissa.
Nyt länsimaissa käyttöön tulevat RNA-rokotteet vaativat erittäin kylmää, jopa -70 asteen säilytysketjua.
– Ei osata vielä sanoa, estävätkö ne esimerkiksi tartuttavuutta. Vaikka ne suojaisivatkin, niin ei tiedetä myöskään sitä, kuinka pitkän suojan ne antavat. Silloin saattaa olla tarve, että eri ihmisryhmille kehitetään ihan eri rokotteita. Tämä meidän rokotteemme on siitä hyvä, että se voidaan annostella tehosteaineen kanssa, Hankaniemi selittää rna- ja proteiinirokotteiden eroja.
Hankaniemi ei näe nopeasti kehitetyissä RNA-rokotteissa suuria riskejä, koska rokotekehitys on hyvin tarkkaan säädelty prosessi.
– Jotta rokote pääsee markkinoille, se on käynyt läpi kolme testivaihetta. Vaiheessa kolme on jo kyse kymmenistätuhansista ihmisistä, ja yleensä haitalliset sivuvaikutukset tulevat esiin siinä vaiheessa. Nythän niitä ei ole ilmennyt.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomen pitäisi varmistaa kansallinen osaaminen
Monet rokotetutkimukset keskeytyvät, kun rahahanat sulkeutuvat. Hankaniemelläkin on rahoitus Suomen Akatemialta vain ensi vuodeksi. Hän toivoisi resursseja lisää etenkin immunologisiin testeihin, koska perusteellinen työ prekliinisessä vaiheessa nopeuttaisi pääsyä kliiniseen vaiheeseen.
Vaikka rokotekehitys jäisikin kesken, työ ei Hankaniemen mielestä mene hukkaan. Seuraava pandemia on vain ajan kysymys, ja silloin tutkijat ottavat oppia aiemmista tutkimuksista.
Hankaniemen mielestä Suomen pitäisi osoittaa rokotetutkimukseen rahaa paljon nykyistä enemmän. Tällä hetkellä työtä tehdään Helsingin ja Itä-Suomen yliopistossa virusvektorirokotteiden ja Tampereen yliopistossa proteiinirokotteiden parissa.
– Meidän pitäisi olla paremmin varautuneita tuleviin pandeemisiin taudinaiheuttajiin. Olisi tärkeää, että meillä olisi ihan kansallisella tasolla valmiudet kehittää ja ihan tuottaakin rokotteita erilaisilla teknologioilla. On vaikea tietää, mikä rokoteteknologia antaa tehokkaimman vasteen taudinaiheuttajille.

Hankaniemi hakee esimerkin historiasta. Kaksi vuosikymmentä sitten koettiin ensimmäinen SARS-koronaviruksen aiheuttama epidemia, ja vuosikymmen myöhemmin MERS-epidemia.
– Niiden yhteydessä oli intensiivistä rokotetutkimusta, mutta rahoitus loppui kun epidemiat laantuivat. Jos sitä tutkimustyötä olisi jatkettu systemaattisesti, niin luultavasti tähän tilanteeseen ei olisi tultu vaan meillä olisi ollut työkalut reagoida nopeasti tähän uuteen koronavirukseen.

Artikkeliin korjattu viruksen nimi 11.12.