1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Pekka Haavisto

Oikeusoppineet eri linjoilla tapaus Haavistosta – Näin rajusti näkemykset erosivat

Perustuslakivaliokunnan kuulemien oikeusoppineiden rivit ovat hajallaan. Toisten mielestä ulkoministeri Haavisto rikkoi virkavelvollisuuksiaan, toisten mielestä ei.

Pekka Haavisto
Ulkoministeri Pekka Haavisto antaa haastattelua Säätytalon portailla.
Ulkoministeri Pekka Haaviston piina eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan edessä on kestänyt tasan vuoden.Petteri Bülow / Yle

Eduskunnan suuri sali keskustelee perjantaina 11.12.2020 ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) asemasta ja tulevaisuudesta.

Perustuslakivaliokunnan 9.12. antaman mietinnön mukaan (siirryt toiseen palveluun) Haavisto on syyllistynyt lainvastaisuuksiin, mutta ei niin vakaviin, että kynnys ministerisyytteen nostamiseksi valtakunnanoikeudessa ylittyisi.

Takana vuoden piina ja kiirastuli

Ulkoministeri Pekka Haaviston piina on kestänyt tasan vuoden. Joulukuun 19. päivä 2019 kymmenen opposition kansanedustajaa teki perustuslakivaliokunnalle muistutuksen (siirryt toiseen palveluun) eli selvityspyynnön Haaviston virkatoimien laillisuudesta.

Kyse on Haaviston toimista, jotka liittyivät Syyriassa sijaitsevalla al-Holin leirillä olleiden suomalaisten ja Suomesta sinne kulkeutuneiden lasten ja naisten kotiuttamishankkeeseen.

Alkoi poikkeuksellisen perusteellinen ulkoministerin oikeudellista vastuuta koskeva selvitystyö. Perustuslakivaliokunta pyysi ja sai asiantuntijalausuntoja kahdeltatoista rikos-, hallinto- ja valtiosääntöoikeuden professorilta ja muulta oikeusoppineelta. Lausuntoja kertyi kaikkiaan 23.

Useimmat asiantuntijat antoivat lausunnon kahteen kertaan.

Ensimmäisen lausuntonsa he antoivat heti alkukeväästä 2020, kun perustuslakivaliokunta pyysi heiltä lausuntoa kansanedustajien muistutuksesta.

Toisen lausunnon he antoivat sen jälkeen kun Keskusrikospoliisi oli saanut heinäkuussa 2020 valmiiksi perustuslakivaliokunnan siltä – valtakunnansyyttäjän avustuksella – pyytämän esitutkinnan.

Keskusrikospoliisin esitutkinta rajattiin koskemaan vain ministeri Haaviston suunnitelmia siirtää syrjään konsulipäällikkö Pasi Tuominen, jonka kanssa ministerillä oli vakavia näkemyseroja.

Lausunnoista ilmenee, että maan johtavat oikeusoppineet ovat olleet ministeri Haavistoa koskevissa virkarikospohdinnoissaan hyvinkin kaukana toisistaan – useissa, toistensa kieltä ja ajatustapaa ymmärtämättömissä leireissä.

Kovan linjan rikosjuristit Jonkka ja Rappe: valtakunnanoikeuskin ehkä OK

Ministeri Haaviston kannalta kaikkein tylyintä linjaa ovat vetäneet entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe.

Jaakko Jonkka
Oikeuskansleri emeritus Jaakko Jonkka ei pitänyt ministerisyytettäkään mahdottomana, joskin siitä päättämisen hän jätti eduskunnan tehtäväksi.Antti Lähteenmäki / Yle

Jaakko Jonkan sanojen painoarvoa lisää se, että hän väitteli aikoinaan oikeustieteen tohtoriksi syytekynnyksestä. Sen lisäksi hän oli syyttäjän eli eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin avustaja niin sanotussa Juhantalo-jutussa. Vuoden 1993 juttu on tähän mennessä viimeisin valtakunnanoikeuteen päätynyt ministeririkos.

Jonkka toteaa lausunnossaan (siirryt toiseen palveluun), että ulkoministeri Haaviston menettelyyn mahdollisesti soveltuvat rikosnimikkeet ovat virka-aseman väärinkäyttäminen, virkavelvollisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen. ”Kaikille rikoksille on yhteistä se, että virkamies rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.”

Lavean oikeudellisen ja oikeusteoreettisen pohdiskelun jälkeen Jonkka päätyy ankaraan arvioon, jonka mukaan ”ministeri Haavisto on perustuslain 116 §:n tarkoittamalla tavalla törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvan velvollisuutensa.”

Hän ei kuitenkaan ota kantaa siihen, tulisiko Haavisto myös panna syytteeseen valtakunnanoikeudessa.

”Koska perustuslain 116 §:n mukaan syyte voidaan nostaa, jos sen lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyvät ja koska päätöksenteko kuuluu eduskunnalle, en ota kantaa syytteen nostamista koskevaan kysymykseen.”

Jonkalta heruu kyllä sympatiaa ministeri Haaviston tarkoitusperille, mutta hänen oikeudelliseen tilannearvioonsa se ei vaikuta.

“Ministeri on pyrkinyt toiminnallaan edistämään kurjissa ja vaarallisissa – sanan täydessä merkityksessä hengenvaarallisissa – oloissa olevien lasten pääsyä turvaan. Ihmisoikeusnäkökulmasta hän on siis toiminut oikeudellisesti suositeltavin tavoittein. Missä määrin tämän seikan tulisi vaikuttaa teon oikeudelliseen arviointiin, jää päätöksentekijän harkittavaksi.”

Jukka Rappe
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe käytti näkemystensä selvittämiseen 38 sivua.Markku Pitkänen / Yle

Myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe arvioi laajassa 38-sivuisessa kirjoituksessaan, (siirryt toiseen palveluun) että tavanomaisessa tilanteessa Haaviston menettely olisi ylittänyt syytekynnyksen virka-aseman väärinkäyttämisen ja virkavelvollisuuden rikkomisen osalta.

Rappe katsookin, että perustuslakivaliokunnan ”ydinkysymykseksi muodostuu sen arvioiminen, onko Haaviston edellä kuvattu säännönmukaisen syytekynnyksen ylittäväksi katsottavan menettelyn katsottava olleen myös perustuslain 116 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvästi lainvastaista”.

Rappe jättää – luonnollisesti – harkinnan perustuslain 116 §:n mukaisen syytekynnyksen ylittämisestä eduskunnalle.

Keskilinjan rikosjuristi Pekka Viljanen: lainvastaisuuksia on, mutta ei ministerisyytettä

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Pekka Viljanen tunnetaan Suomen johtavana – ja tiukkana – virkarikosasiantuntijana.

Viljanen toteaa (siirryt toiseen palveluun) lausunnossaan (siirryt toiseen palveluun), että ”Haavisto siis halusi Tuomisen pois konsulipäällikön tehtävistä. Tämän kantansa ministeri on ilmaissut loka–marraskuun 2019 aikana ainakin kolmeen kertaan. Kysymys on siitä, oliko tähän hyväksyttävät perusteet.”

Viljanen päätyy siihen, että ”ministeri Haavisto on menetellyt hallintolain 6 §:ssä tarkoitetun tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastaisesti antaessaan toimeksiannon valmistella konsulipäällikkö Tuomisen siirtämistä pois tästä tehtävästään Tuomisen esittämien, Haaviston kannasta poikkeavien näkemysten vuoksi.”

Ulkoministeriön virkamiehet saavat Viljaselta sapiskaa. ”Esitutkinnassa tai muutoinkaan ei ole tullut esille eikä aineistosta ole pääteltävissä, että ministeri Haavisto olisi tiennyt menettelevänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai että hän olisi pitänyt sitä edes todennäköisenä. Tässä suhteessa merkittävää on, että ministeriön virkamiesjohto ei ole huomauttanut Haavistoa hänen menettelynsä virheellisyydestä.”

Viljasen mukaan Haaviston toiminnassa voidaan nähdä huolimattomuutta eli tuottamuksellisuutta. ”Mutta onko se perustuslain 116 §:ssä edellytetyllä tavalla törkeää? Kieltävää vastausta puoltaa osaltaan se, että ministeriön virkamiesjohto ei ole huomauttanut Haavistolle hänen menettelynsä virheellisyydestä, vaikka Haavisto on voinut perustellusti odottaa sellaisesta hänelle tarvittaessa huomautettavan.”

Perustuslakivaliokunnan 9.12.2020 antama mietintö (siirryt toiseen palveluun) noudattelee varsin pitkälle professori Pekka Viljasen ajatuskulkuja. Valiokunta totesi Haaviston toimineen lainvastaisesti. Teot eivät olleet kuitenkaan niin vakavia, että ne olisivat ylittäneet ministerisyytekynnyksen.

Lievän linjan rikosjuristit Nuotio ja Melander: ei rikosta

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio tarkastelee (siirryt toiseen palveluun) rikoslain virkarikossäännöksiä (siirryt toiseen palveluun) ja perustuslain ministerivastuupykälää kollegojensa tavoin tarkasti tavu tavulta.

Kimmo Nuotio
"Nyt ei olla lähelläkään sitä tilannetta, että ministerisyyte tulisi nostaa", sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.Victoria Wirén / Yle

Nuotio suhtautuu Haavisto-tapaukseen selkeästi lempeämmin kuin virkasyyte- ja virkarikosekspertit Jaakko Jonkka ja Pekka Viljanen.

Nuotio kiteyttää analyysinsä selkokielellä: ”Asia on hyvä nähdä kokonaisuutena. Ministeri on kiireinen poliitikko, joka vastaa ministeriönsä toiminnasta. … Ministerin tehtävät ovat hyvin moninaiset. Ministerin apuna ja tukena on ministeriön virkamiesjohto, joka myös jakaa vastuuta ja joka myös pystyy asiallisesti ottaen ainakin jonkin verran myös valvomaan sitä, miten ministeri toimii. … Kuuluu terveeseen toimintakulttuuriin, että jos ministeri tuo jonkin asian virkamiesjohdon valmisteltavaksi, hänen huomiotaan kiinnitetään siihen, voidaanko näin toimia.”

Nuotio ei näe esitutkintamateriaalin nojalla Haaviston toimissa lainvastaisuutta eikä siten myöskään syytä, että asiassa tulisi edellyttää tämän syyttämistä valtakunnanoikeudessa.

”Johtopäätökseni on, ettei perustuslain edellyttämä korkea kynnys ministerisyytteen nostamiselle ylity. Tarkemmin vielä: käsitykseni mukaan ei olla lähelläkään sitä tilannetta, että ministerisyyte tulisi nostaa ulkoministeri Haavistoa vastaan.”

Myöskään Nuotion kollegan, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorin Sakari Melanderin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Haavisto ei toiminut (siirryt toiseen palveluun) virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

“Haaviston menettelyä ei voida katsoa olennaiseksi ministerin tehtävään kuuluvan velvollisuuden rikkomiseksi tai muutoin selvästi lainvastaiseksi menettelyksi virkatoimessa.”

Hallinto-oikeusjuristit Kulla ja Mäenpää: tavanomaista virkamiestoimintaa

Turun yliopiston hallinto-oikeuden professori emeritus Heikki Kulla ei näe ulkoministeri (siirryt toiseen palveluun) Haaviston toiminnassa (siirryt toiseen palveluun) mitään eriskummallista: ”Virkamiehen tehtävään määräämisellä ja toiseen virkapaikkaan siirtämisellä on ulkoasiainhallinnon virkamiesoikeudessa vakiintunut sijansa, eikä siirtoasiain valmistelu nähdäkseni loukannut konsulipäällikön oikeuksia.”

Kulla katsoo, että jos joku ansaitsee moitteita, se on ulkoministeriön henkilöstöhallinto. ”Työnantajapuolella vastuu yhteistoimintakeskustelujen käymisestä oli ensi sijassa ministeriön niillä virkamiehillä, joiden tehtäviin yhteistoiminta-asiat kuuluivat.”

Olli Mäenpää työpöydän äärellä
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. "Ei lainvastaisuuksia."Berislav Jurišić / Yle

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää sanoo asiasta (siirryt toiseen palveluun)myös selvät sanat (siirryt toiseen palveluun): ”Konsulipäällikön siirron valmistelussa ei ole toimittu hallinnon oikeusperiaatteiden vastaisesti tai muutenkaan epäasiallisin perustein”.

Valtiosääntöjuristit Ojanen ja Veli-Pekka Viljanen: Ei lainvastaisuuksia

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen tarkastelee (siirryt toiseen palveluun)tapaus Haavistoa (siirryt toiseen palveluun) – ja muiden oikeusoppineiden lausuntoja – kaikkein laajimmalla skaalalla.

Tuomas Ojanen.
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. "Rikosoikeusoppineiden näkökulma Haavisto-tapauksessa on liian kapea."Linda Tammisto / Helsingin yliopisto

Ojanen silti kiteyttää ydinviestinsä nasevasti: ”Pidän ilmeisen selvänä esitutkinta-aineiston ja edellä selostettujen rikosoikeuden asiantuntijoiden lausuntojen valossa, ettei ulkoministeri Haavisto ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt virkatoimessaan perustuslain 116 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti.”

Ojanen pitää rikosoikeusjuristien näkökulmaa Haavisto-tapauksessa liian kapeana. Hänen mukaansa asiaa on tarkasteltava rikoslain ohella myös perustuslain, Suomen kansainvälisten velvoitteiden ja erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kannalta.

”Suomalaisilla viranomaisilla on perustuslain 22 §:ään ja kansainvälisiin sopimuksiin, varsinkin YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, perustuva velvollisuus pyrkiä aktiivisesti auttamaan ja suojaamaan kaikin laillisin keinoin al-Holissa olevien Suomen kansalaisten oikeuksia etenkin siltä osin kuin kysymys on alaikäisistä Suomen kansalaisista leirillä.”

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasellakin on selkeä käsitys (siirryt toiseen palveluun) tapaus Haaviston oikeudellisesta luonteesta.

”Katson, ettei ulkoministeri Pekka Haavisto ole muistutuksen kohteena olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti. Näin ollen myöskään perustuslain 116 §:n mukaiset edellytykset ministerisyytteen nostamiselle ministeri Haavistoa vastaan eivät täyty.”

Viljanen on yksi Suomen johtavista perustuslakiasiantuntijoista. Hän oli nykyistä perustuslakia valmistelleen komitean pääsihteeri.

Viljasen mukaan konsulipäällikkö Tuomista koskevien virkajärjestelyjen laillisuusharkinta on ollut ensisijaisesti ministeriön virkamiehillä.

Viljasen mielestä ministerin on voitava luottaa siihen, että virkamiesvalmistelu on lainmukaista ja muutoinkin asiallista.

Siten ministeri “Haaviston ei voida katsoa olevan oikeudellisesti vastuussa ministeriön virkamiesvalmisteluissa mahdollisesti tapahtuvista puutteista, jollei niitä ole nimenomaisesti tuotu hänen tietoonsa eikä hän tällöin ole niihin puuttunut.”

Pitkän linjan oppimestarit Hidén ja Tuori: virkamiesoikeudellista puliveivausta

Suomalaisen valtiosääntöoikeuden grand old man, professori emeritus Mikael Hidén näkee (siirryt toiseen palveluun) Haavisto-jutun taustalla (siirryt toiseen palveluun) paljon epäkelpoa virkamiestyötä.

”Ministeriön virkamiesjohto ei näytä missään vaiheessa tuoneen ministerille selvästi esille (Tuomisen) siirtohankkeeseen laillisuuden ja ministeriön käytäntöjen kannalta liittyviä ongelmia.”

Kaarlo Tuori
Suomalaisen valtiosääntöoikeuden veteraani, professori Kaarlo Tuori tyytyi tarkastelemaan Haavisto-juttua vain virkamiesoikeudellisena kysymyksenä.Jakub Kaminski / EPA

Myös toinen valtiosääntöoikeuden oppimestari, professori emeritus Kaarlo Tuori tyytyy tarkastelemaan (siirryt toiseen palveluun) Haavisto-tapausta enemmänkin virkamiesoikeudellisena kuin rikosoikeudellisena ongelmana.

Oikeusasiamies Jääskeläinen: Ei moitittavaa

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ei löydä ministeri Haaviston menettelystä (siirryt toiseen palveluun) ainakaan merkittävää moittimisen aihetta.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. "Ei laittomuuksia."Petteri Bülow / Yle

Jääskeläinen mukaan asiassa ei ole ilmennyt ulkoministerin viaksi luettavaa lainvastaista menettelyä.

“Koska ministeri Haavisto ei käsitykseni mukaan ole menetellyt lainvastaisesti, minun ei ole tarpeen arvioida muita ministerisyytteen nostamisen edellytyksiä.”

AIHEESTA LISÄÄ:

Lue kaikki Haavisto-jutun asiantuntijalausunnot tästä (siirryt toiseen palveluun)

Lue seuraavaksi