1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. pimeänpelko

30 vuotta yötöitä tehnyt Heidi Lönnberg pelkäsi lapsena pimeää, kuten niin moni muukin meistä – ongelmaksi asia muodostuu, jos pelko jatkuu aikuisenakin

Aikuisen pimeän pelko voi rajoittaa elämää, joten pelko kannattaa siedättää pois.

pimeänpelko
Tumma hahmo kävelee ulkona marraskuussa 2020.
Pimeän pelko on eräänlainen henkiinjäämisreaktio.Silja Viitala / Yle

Lohjalainen Heidi Lönnberg ei kärsi kaamosmasennuksesta eikä pelkää pimeää.

30 vuotta Securitaksella vartijana työskennellyt Lönnberg kiertelee yö toisensa jälkeen pimeitä työmaita, toimistoja ja ihmisten koteja.

Pieni jännitys kuuluu hänen mukaansa asiaan, mutta pimeydestä se ei johdu.

– Hälytykseen ei pidä lähteä liian itsevarmana, silloin voi sattua. Pimeys ei itsessään jännitä, vaan itse tehtävä. Tunne menee ohi, kun tehtävä on suoritettu ja kaikki on hyvin, Lönnberg kuvailee.

Moni Suomen leveyspiireillä asuva kärsii parhaillaan väsymyksestä, kaamosmasennuksesta ja jopa pelkää ikkunan takana levittäytyvää mustaa pimeyttä.

Psykologi, psykoterapeutti Tiina Ekmanin mukaan pimeän pelko on eräänlainen henkiinjäämisrektio.

– Näköaisti on ihmisen aisteista yksi keskeisimpiä. Se pelottaa, kun emme näe, mitä ympärillämme on, Ekman selventää.

Moni muistaa lapsuudestaan, kuinka pimeällä pelkäsi mörköjä sängyn alla. Niin pelkäsi myös Ekman. Aikuisiälle seurannut pimeän pelko voi kuitenkin rajoittaa elämää, ja siitä kannattaa Ekmanin mukaan siedättää itsensä pois.

– Niin kuin kaikkia muitakin pelkoja ja epävarmuustekijöitä, myös pimeän pelkoa kannattaa siedättäytyä kohtaamaan. Pelkojen armoilla ei kannata elää, koska se kaventaa elämää aika lailla.

Voit kuunnella tästä Lönnbergin haastattelun Radio Suomessa:

Pienin askelin sinuiksi pimeän kanssa

Ekmanin mukaan ihminen ei lajina ole vieraantunut pimeästä, mutta yksilötasolla niin voi olla käynyt. Esimerkiksi koko elämänsä kaupungin valosaasteen keskellä elänyt henkilö voi kokea enemmän turvattomuutta pimeässä kuin ikänsä katuvalojen ulottumattomissa elänyt.

– Pimeää pelkäävän kannattaa lähteä siedättämään omaa pelkoaan totuttautumalla pikkuhiljaa yhä pimeämpään tilaan turvallisessa seurassa ja ympäristössä, Ekman neuvoo.

Hänen mukaan iso osa pelosta liittyy siihen, että aivot käynnistävät automaattisen hälytysjärjestelmän, kun näköaistin avulla saatava tieto ympäristöstä vähenee.

– Jos meillä on vähänkään stressaantunut, väsynyt tai rasittunut olo, niin pimeä ahdistaa enemmän. Erilaiset rauhoittumisen ja myönteisen ajattelun keinot ovat siis hyvä keino pimeäänkin totuttautumisessa.

Ekman itse on esimerkiksi opetellut ajattelemaan, että pimeässä hän näkyy muille todennäköisesti huonommin kuin se, joka seisoo valoisassa. Näin ajateltuna pimeässä seisova on ikään kuin enemmän turvassa kuin valoisassa oleva.

Pimeässä mielikuvitus lähtee myös helposti laukkaamaan, kun ihmisen aivot alkavat täydentää puuttuvaa informaatiota.

– Aivoilla on taipumus täydentää sitä kuvaa, mitä emme kunnolla näe. Silloin pimeään alkaa helposti muodostua hahmoja vaikka puista ja pensaista. Aivoille annettava tieto voi hälventää pelkoa.

Kaikki pelko ei ole pahasta

Myös vartija Heidi Lönnberg pelkäsi lapsena pimeää ja siellä asustavia mörköjä. Nyt hän on kuitenkin sinut pimeyden kanssa ja viihtyy hyvin hämärässä.

– Yötyöt ovat varmasti yksi syy siihen, ettei pimeys juuri vaikuta minuun. Eihän se kivaa ole, että on näin pimeää koko ajan. Se on kuitenkin vain mieliala. Ymmärrän hyvin, että kaamosaika vaikuttaa enemmän päivätyötä tekeviin kuin yötyöläisiin, Lönnberg sanoo.

Sysimustaan metsään ei hänkään kuitenkaan lähtisi kävelemään. Myös Tiina Ekman muistuttaa, että terve pimeän pelko on myös turvaksi.

– Ihminenhän pelkää pimeässä yleensä väkivallan kohteeksi joutumista, ja se on todellinen pelko. Osassa maailmaa on paikkoja, joissa ei pimeällä kannata kävellä ulkona. Eli on tärkeää opetella myös varomaan sellaisia paikkoja.

Tässäkin mieli voi kuitenkin tehdä tepposia. Valon keskellä elänyt saattaa pelätä enemmän maalla olevaa pimeyttä, vaikka tilastollisesti kaupungit ovat maaseutuja vaarallisempia paikkoja.

Voit keskustella aiheesta 15.12. joulukuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

Juha Rouhikoski leikki lapsena värikkäällä taskulampulla ja tutkii nyt pimeyttä: "Ensin sammutetaan valot ja sitten lähdetään tekemään"

Kun syksy pimenee ja koronakriisi sankkenee, kehon hormonijärjestelmä joutuu koville pitääkseen meidät tyytyväisinä – 7 tapaa doupata itsensä läpi syksyn

Lue seuraavaksi