1. yle.fi
  2. Uutiset

Roope Lipastin kolumni: Voittoa minimoimassa

Yritykset ovat paljon muutakin kuin rahantekokoneita, kirjoittaa Roope Lipasti.

yrittäjyys
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Silloin tällöin törmää väitteeseen, että yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, mutta eihän se niin ole. Yritysten tärkein tehtävä on pikemmin olla tuottamatta tappiota.

Toki yrityksiä on toki monenlaisia. Tavallisin yritys on pieni, yhden ihmisen pulju. Silloin yleensä eletään melko lailla kädestä suuhun. Palkkaa maksetaan sen verran mitä on hiusten leikkuusta tai kalamainoksen tekemisestä jäänyt käteen kulujen jälkeen.

Suuri osa yrittäjistä on yrittäjiä siksi, että he rakastavat työtänsä.

Vuoden lopussa tilanne on luultavasti melko lailla plusmiinusnolla, ehkä firman tilillä hyvässä tapauksessa on pieni parin tonnin puskuri sitä kauheaa tilannetta varten, että puolet asiakkaista kaljuuntuu eikä enää tarvitse ao. palvelua.

Pienissä, alle kymmenen hengen firmoissa tilanne on yleensä sama. Jos joku joustaa niin omistaja, jonka on joka tapauksessa maksettava palkollisille sovittu raha. Jos sen jälkeen ei jää jaettavaa, johtaja lisää leipään puolet petäjäistä.

Jos hän on hyvä ja innovatiivinen johtaja, hän huomaa että pettuleipä on itse asiassa funktionaalinen elintarvike, jota voi myydä hyväuskoisille helsinkiläisille, joten hän alkaa valmistaa sitä teollisesti ja palkkaa ihmisiä lisää.

Isoissa firmoissa logiikka menee vähän toisella tavalla. Jos firma on listattu eli pörssiyritys, sen omistajilla ei enää ole kosketuspintaa itse tuotantoon, mistä syystä heille on useimmiten kohtuullisen yhdentekevää kuinka asiat firmassa hoidetaan, kunhan he saavat sitä mahdollisimman suuren siivun.

Jos omien osakkeiden arvo vaikka kaksinkertaistuu vuodessa, niin sijoittaja hyrisee tyytyväisyyttä. Jos arvonnousu on saatu aikaan sillä, että henkilökunnan sisäelimistä on syöty puolet- mikäli pieni kärjistys sallitaan, niin ei hän siitä suuremmin yleensä pahastu.

Mutta ei näissäkään firmoissa voiton, tai ainakaan suuren voiton, tekeminen ole mikään lakisääteinen pakko, vaan lähtee osakkeenomistajien toiveesta saada sijoituksensa tuottamaan.

Oma merkillisyytensä ovat julkisen sektorin firmat. Eli kaupunki päättää perustaa vaikka siivousfirman hoitamaan omien tilojensa siivousta, tai keittolan paistelemaan virkamiesten päivittäisiä wieninleikkeitä. Kaupungin tarkoituksena on tällöin, että se säästäisi kustannuksissa – että kun siivotaan firman kautta, salit, luokat ja eteiset tulevat kuin ihmeen kaupalla entistä puhtaammiksi entistä halvemmalla.

Julkisen hallinnon firmalle riittää mainiosti, että hommat hoidetaan, kaikki saavat palkkansa eikä tappiota tehdä.

Eikä siinäkään vielä kaikki, yleensä kaupunginhallitus keksii, että oikeastaan se siivousfirma voisi tuottaa saman tien voittoa. Näin kaupunki voisi ottaa ne voitot ja ostaa niillä siltarumpuja, jotta äänestäjät olisivat tyytyväisiä ja edustajat valittaisiin uudelleen tehtäväänsä jota he niin kovasti arvostavat.

Tällöin työntekijöiden olojen kurjistumista yleensä perustellaan esittämällä tämä edellä mainittu argumentti, että ”firman pitää tuottaa voittoa” tai että ”ellei firma tuota voittoa, se menee konkurssiin”.

Näinhän ei suinkaan ole. Erityisesti julkisen hallinnon firmalle riittää mainiosti, että hommat hoidetaan, kaikki saavat palkkansa eikä tappiota tehdä. Silloin kaupungille ei tule ylimääräisiä kuluja ja se saa verotuloja yrityksensä työntekijöiltä.

Verottajankin näkökulmasta riittää että ei tuoteta tappiota – jos haluaa vielä oikein varmistua asiasta, niin silloin tällöin voi tehdä pienen voiton jotta tilikirjoista tulee kauniita. Jos joka vuosi tekee vaikka kaksi kymppiä voittoa, niin kymmenen vuoden päästä voi kehua, että ”Vakavarainen yrityksemme on tehnyt voittoa vuosikymmenen putkeen”.

Ajatus, että yrityksen pitää tuottaa voittoa, on toki sinänsä järkevä ja kannatettava. Mutta siinä helposti unohtuu, että voiton tahkoaminen ei ole yrityksen ainoa tehtävä ja funktio.

Yritys antaa myös työtä työntekijöilleen, luo hyvinvointia ja tekee kivoja härpäkkeitä, joita ihmiset tarvitsevat tai ainakin haluavat. Elon Musk on hyvä esimerkki yrittäjästä joka voiton ohella visioi mitä ihmeellisimpiä asioita avaruusmatkailusta ajatustenlukuun – asia tuntuu hänellä menevän niin päin, että yritys tuottaa voittoa, jotta olisi varaa haaveilla suuria.

Ihmisen tarkoitus on elää, rakastaa, viihtyä ja katsella televisiosta tennistä.

Jos keskitytään vain voiton tuottamiseen tai peräti voiton maksimointiin, mikä usein on ollut ongelma esimerkiksi hoitoalan firmojen pöyristyttävyyksissä, yritystoiminnan maailmankuva vääristyy. Se on vähän sama kuin sanoisi, että ihmisen ainoa tarkoitus on tehdä työtä tai lisääntyä. Ei ole. Ne molemmat ovat tärkeitä, mutta sen lisäksi ihmisen tarkoitus on elää, rakastaa, viihtyä ja katsella televisiosta tennistä.

Yritysmaailmassa tuo sama tarkoittaa, että firmalla voi rahantekemisen lisäksi olla kaikenlaisia muitakin tavoitteita yhteiskuntavastuusta kivan työkulttuurin luomiseen, ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen tai vaikka esteettisen muotoilun ilosanoman levittämiseen.

Viime kädessä kysymys on valinnoista: yritystoiminta ei ole mikään outo luonnonvoima, jonka on pakko vääjäämättömästi keskittyä vain omistajansa lompakon läskistämiseen.

Päinvastoin, kannattaa muistaa, että suuri osa yrittäjistä on yrittäjiä siksi, että he rakastavat työtänsä. Raha on siinä yhtälössä toki asia jota tarvitaan, mutta joka sittenkin on vasta kakkossijalla.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Kolumnista voi keskustella 30.12. klo 23.00 saakka.

Lue seuraavaksi