1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. majakat

Satavuotias majakka seisoi Suomenlahden tyrskyissä autiona 2000-luvun alussa, sitten tunnettu vuorikiipeilijä eksyi luodolle – nyt siellä on vieraillut astronauttikin

Nykyisin historiallinen Kallbådan majakka on automatisoitu, sitä hoidetaan Harmajalta kaukovalvonnalla.

Kallbådan majakka on Suomenlahden luodolla noin yhdeksän kilometrin päässä Porkkalanniemen kärjestä etelään. Kuva: Pekka Väisänen

Kirkkonummen edustalla meren aaltojen keskellä kohoaa Kallbåda: punainen, teräsbetoniperusteinen majakka.

Kallioluodolle rakennettu majakka on kestänyt tuulta, viimaa, jäätä, aaltoja ja tyrskyjä jo sata vuotta. Se selvisi myös sodista.

Ensimmäisen kerran majakan valot syttyivät 15. joulukuuta 1920. Tuolloin oli pilvinen päivä, lämpötila nollan alapuolella ja maa oli lumeton.

– Sää on tänään hyvin samankaltainen, satamassa on kymmenkunta hyljettä, yksi pomppii tuossa. Vaahtopäitä, niitä on täällä melkein aina, kertoi Suomen majakkaseuran majakka-asiantuntija Pekka Väisänen Radio Suomen Päivässä.

Väisäsen mukaan manner näkyy 6–7 kilometrin päässä hyvin sumuisena, samoin Kirkkonummen toinen majakka Rönnskär. Juhlapäivänä saarella on kolme miestä, hylkeitä ja lintuja.

Porkkalan majakka

Majakan tarkka sijainti on Suomenlahdella noin yhdeksän kilometriä Porkkalanniemen kärjestä etelään. Miehitetty merimajakka valmistui vuonna 1921.

Rakennus on korkeudeltaan 19,5 metriä, ja sen valon korkeus oli 21,4 metriä. Rakennuksessa on majakkatorni sekä siihen kiinteästi liittyvä asuinsiipi.

Majakka on Suomen ensimmäisiä betonirakennuksia. Rakentaminen oli aikanaan vaativa hanke, mutta majakka valmistui pienelle luodolle noin puolessa vuodessa.

Se rakennettiin turvaamaan Helsingin talviliikennettä. Kallbåda ohjasi laivat Rönnskärin majakan sivuitse Porkkala-Helsinki-väylälle. Helsingin edusta tukkeutui ahtojäistä, joten uudella väylällä saatiin yhteys säilymään Helsinkiin myös talvikelissä. Muutoin pääkaupunkiin olisi ollut usein jäiden takia hankala päästä vuodenvaihteesta vappuun.

Kallbådan majakan torni on korkeudeltaan 19,5 metriä ja sen valon korkeus oli 21,4 metriä. Kuva: Pekka Väisänen

Sota muutti Kallbådan kohtalon

Talvisotaan saakka Kallbådassa asui monia perheitä lapsineen. Sotien aikaan majakalla oli sekä majakan hoitajat että sotilaitatähystys- ja ilmatorjuntatehtävissä.

Talvisodan aikana Neuvostoliiton joukot tulittivat majakkaa ja muun muassa majakan valo, loisto, rikkoontui. Seinät Suomen ensimmäisiin kuuluvassa betonirakennuksessa kestivät, mutta lasit särkyivät.

Jatkosodan aikana armeija miehitti Kallbådan. Puolustusvoimat rakensi majakkasaarelle vuonna 1942 lisärakennuksen eli bunkkerin ja ilmatorjuntapatterin.

Porkala Kallbådan, 1998

Kun rauha tuli, Kallbåda jäi Porkkalan vuokra-alueelle. Se oli Neuvostoliiton valvonnassa kymmenen vuoden ajan, vuosina 1944–1955. Miehityksen aikana majakka meni huonoon kuntoon, joten siellä ei voinut enää asua.

– Näky oli niin kauhea, että ovi lyötiin kiinni ja tänne tulleet majakanvartijat vietiin takaisin mantereelle, Väisänen kertoo.

Tämän jälkeen majakalla on ollut vain lyhyitä kahden viikon miehityksiä. Majakasta tuli autio.

– Majakka on ollut kummitusmajakka 2000-luvun alkuun saakka, Väisänen sanoo.

Juhlapäivänä Kallbådan majakalla oli kolme miestä: Pekka Väisänen, Veikka Gustafsson ja Joaki Winell. Kuva: Pekka Väisänen

Nykyisin majakka on automatisoitu, sitä hoidetaan Harmajalta kaukovalvonnalla. Majakan valo siirrettiin muutama vuosi sitten viereiseen tutkamastoon.

Kallbådan merkitys on historiallinen ja symbolinen.

– Majakka on pienellä luodolla ja eristyksissä, se kiinnostaa edelleen. Erittäin kaunis rakennus, yksi maailman kauneimpia majakoita ja sellaisenaan säilyttämisen arvoinen, mutta myös betonirakentamisen pioneerityö, Väisänen kuvailee.

Majakan lähellä on karikoita. Aluetta rajoittavat luonnonsuojelumääräykset, ja kesäaikana luodolle pääsyä on rajoitettu huomattavasti.

Kallbådan majakka on Suomen ensimmäisiä betonirakennuksia. Kuva: Pekka Väisänen

Ainutlaatuinen paikka keskellä merta

Kallbådan nykyinen vuokraisäntä on vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson.

– Tämän hankita oli oma idea. Kun tänne melontareissulla kerran eksyin, niin ihmettelin, mikä tämä tämmöinen tötterö on ja pienen tutustumisen jälkeen havaitsin, että paikka kaipaa huolenpitoa, hän kertoo.

Gustafssonista sykähdyttävä hetki on aina tulla majakalle, nähdä jykevä torni ja ympärillä meressä uivat hylkeet.

– Jotain tässä on sellaista, jota en osaa selittää. Tähän on aika paljon kiintynyt, ja sitä kautta tullut tehtyä paljon töitä paikan eteen. Tämä on hieno paikka, ihmisen pykäämä rakennus keskellä avomerta, Gustafsson sanoo.

Kallbådassa vieraillut astronautti Timothy Kopra on kuvannut, että siellä tunnelma on lähimpänä avaruusalusta, mitä maan päällä voi päästä. Hän tuli luodolle kovassa sumussa merta pitkin.

– Luodolle on kiva tulla, ja siellä on hieno olla, Gustafsson toteaa.

2000-luvun alussa hän joutui menemään saarelle helikopterilla, koska sinne ei päässyt veneellä. Hän ei edes tiennyt, että siellä oli satama, sillä se oli täynnä kiviä. Gustafsson kertoo nostaneensa satamasta satoja tonneja kiviä, ja nykyisin luodolle pääsee taas ajamaan veneellä.

Kallbådan isäntä Veikka Gustafsson asettaa symbolisesti valon alkuperäiselle paikalle Kallbådan majakan lyhtykojussa satavuotispäivän kunniaksi. Kuva: Pekka Väisänen

Luodolla on edelleen paljon tekemistä: siivottavaa, ylläpidettävää, rappaamista ja maalaamista. Joka kerta saarelle tullessa nykyinen isäntä havaitsee, että tuulet ja myrskyt ovat tehneet tepposia: vesiletkut ovat menneet poikki tai ikkunaluukut tai niiden pidikkeet ovat rikki.

– Tämä on loputon puuhamaa, sillä tämä tölli on aika kovilla täällä, Gustafson toteaa.

Gustafsson viettää saarella keskimäärin kuukauden vuodessa.

Gustafssonin ystävien ja läheisten lisäksi luodolla käy yritysten edustus- ja hallitusryhmiä, joiden käynneistä saatavilla tuotoilla saarta pidetään yllä.

– Toivottavasti tämä peruskorjataan, erityisesti majakan ulkovaippa, että tällä majakalla voi joku muu viettää 200-vuotispäiviä, Gustafsson sanoo.

Lue myös:

Majakasta on turha haaveilla uniikkia kesämökkiä: Liikennevirasto luopuu osasta majakoistaan, mutta ei myy yksityisille

Majakat halutaan pois Liikennevirastolta

Sallan ja Evon kansallispuistohankkeille vihreää valoa – Sallatunturista esitys eduskunnalle jo ensi keväänä

Itämeren kansallispuistot ovat merihädässä – "Vesiensuojelussa pitää juosta kovempaa, jotta pysyttäisiin edes paikallaan"