1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa matkailukin tapahtui aatteen ehdoilla – Stalin koki ensimmäisen matkatoimiston uhkana ja likvidoi johdon

Harva neuvostoliittolainen pääsi matkustamaan, mutta tiedonjano oli kova. Tuore kirja avaa neuvostomatkailun erikoisia piirteitä.

Neuvostoliitto
Musta meri
Intouristin opaskirjanen Mustanmeren kylpylöihin 1980-luvulta.Intourist/Ville -Juhani Sutisen kokoelma

Kun Neuvostoliitto perustettiin, rajat sulkeutuivat nopeasti. Se oli šokki monelle, joka oli päässyt ja tottunut matkailemaan. Matkailun merkitys tajuttiin kuitenkin nopeasti. Haluttiin luoda uudenlainen turismikäytäntö, jossa yhdistyvät huvi ja hyöty.

– Syntyi ajatus, että turismi ei saa olla vain porvarillista laiskottelua, vaan siitä pitää olla hyötyä yksilölle ja varsinkin yhteiskunnalle, sanoo tietokirjailija Ville-Juhani Sutinen, jolta on viime syksynä ilmestynyt neuvostoliittolaisten matkailusta kertova kirja Neukkuturismi - Neuvostoliiton matkailun historia.

Sutinen on kirjailija, jonka yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittama Luiden tie. Gulagin jäljillä oli vuonna 2019 Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.

Neuvostoliiton alkuvuosina puhuttiin proletaariturismista, jossa tavoiteltiin hyötyä esimerkiksi vierailemalla lomailun lomassa tehtaissa, tuotantolaitoksissa ja kanavilla – jopa Lefortovon vankilaa esiteltiin myös ulkomaalaisille turisteille todisteena edistyksellisestä sosiaalisesta kokeilusta. Elementtejä tämänkaltaisesta hyötymatkailuista säilyi neuvostoturismissa 1980-luvulle saakka.

– Matkailukäytäntö ei muuttunut välttämättä kovin paljon, vaan muuttui tapa, jolla siitä puhuttiin.

Levosta vastasivat kylpylät, lepokodit ja sanatoriot. Alkuvaiheessa niissä toipumaan pääsivät korkeat bolševikkijohtajat, pikkuhiljaa sinne lähetettiin myös ansioituneita tai sairastuneita työläisiä.

– Lepokaan ei siis ollut pelkkää laiskottelua, vaan ihmistä korjaavaa lepoa, sanoo Sutinen.

Moderni turismi alkoi muotoutua 1930-luvulta eteenpäin. Länsimaissa se tapahtui kaupallisuuden ehdoilla, Neuvostoliitossa aatteen.

Ville-Juhani Sutinen
Ville-Juhani SutinenVastapaino

Kaikkivoipa Intourist

Neuvostoliitossa oli erilaisia järjestöjä, jotka hoitivat turismin eri osa-alueita. 1930-luvulle tultaessa matkailualakin alkoi keskittyä. Vuonna 1930 luotiin aatteellisesti puhdasta ryhmämatkailua järjestämään Proletaariturismin ja retkien liitto OPTE, joka myös ensimmäisenä Neuvostoliitossa järjesti matkailualan koulutusta.

Matkailu kehittyi, matkailijoiden ja kohteiden määrä kasvoi. OPTE menestyi liiankin hyvin. Stalin koki järjestön uhaksi, ja vuonna 1936 se lakkautettiin ja johto likvidoitiin.

Pitkäikäisemmäksi osoittautui vuonna 1929 perustettu Intourist, jonka tehtävänä oli alkuun hoitaa ulkomaalaisten matkoja Neuvostoliitossa.

"Intourist oli nykyaikainen pyrkiessään takaamaan ulkomaalaisille matkustajille vastaavat puitteet, joihin he olivat muualla tottuneet. Samalla se oli neukkuturismille perinteinen, sillä Intourist luotiin Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman kylkiäisenä ja sai rahoituksensa sitä kautta. Yhtiö oli haluton reagoimaan matkalaisten toiveisiin ja piti kiinni omista toimintatavoistaan", kirjoittaa Sutinen kirjassaan.

Vaatimattoman alun jälkeen Intouristin toiminta laajeni, ja siitä tuli koko "neukkuturismin" keskeinen tekijä, jolla oli satoja toimistoja ympäri Neuvostoliittoa.

Intourist alkoi hallinnoida hotelleja, ravintoloita, kauppoja ja yökerhoja, valmistaa maatuskoja, matkaoppaita ja postikortteja.

Intourist, toisin kuin muut matkailua hoitavat tahot, toimi kaupallisella pohjalla ja sen oli tarkoitus hankkia ulkomaan valuuttaa neuvostovaltiolle. Samalla sen oli annettava ulkomaalaisille matkailijoille mahdollisimman hyvä kuva Neuvostoliitosta.

Intourist yksityistettiin 1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahduksen myötä. Vuonna 2011 sen enemmistöomistajaksi tuli Thomas Cook, jonka konkurssipesästä Intouristin osti turkkilainen Anex Tours.

Volgograd
Postikortti Volgogradin Mamajevin kurgaanilla seisovasta sotamuistomerkistä vuodelta 1968.V.Brovko/ Ville-Juhani Sutisen arkisto

Myös matkakirjallisuudella ja postikorteilla oli tehtävä

Matkaoppaat ja -lehdet olivat valtavan suosittuja Neuvostoliitossa. Ne tarjosivat tietoa ja mahdollisuuden unelmoida. Luonnollisesti niillä, kuten turismillakin, luotiin tietynlaista kuvaa neuvostomaasta ja maailmasta. Luotiin uutta neuvostoihmistä.

– Jännästi se muuttui, kun ajatellaan koko Neuvostoliiton 70-vuotista historiaa. Tiettyinä aikoina kerrottiin ulkomaista paljon. Sisäänpäin kääntyneisyyden aikana, sodan aikana ja sen jälkeen keskityttiin kotimaahan ja korostettiin Neuvostoliiton suuruutta. Totta kai näitä lehtiä valvottiin, mutta toisaalta niissä kerrottiin paikoista, joihin ei koskaan päästy. Toki oli myös niin outoja paikkoja kuin Pohjois-Korea. Neuvostoliittolaisilla oli kova tarve tietää maailmasta – matkakirjat ja elokuvat olivat valtavan suosittuja.

Ne, jotka oikeasti pääsivät matkalle, tutustuivat tietenkin maan eri kolkkiin ja saavutuksiin. Hyöty matkoista ei suinkaan ollut yksipuolista.

– Opittiin maan suuruudesta. Kiinnostavaa on se, että turistit eivät monessa maankolkassa vain itse nähneet paikkoja, vaan myös opettivat, kertoivat vaikkapa Moskovan moderneista asioista. Tämä nähtiin koko maata yhdistävänä ja kehittävänä tehtävänä, sanoo tietokirjailija.

Neuvostoliittolainen erikoisuus: Lenin-matkailu

Neuvostoliiton Lenin-kultti ulottui myös matkailuun.

– Missään muualla ei ole tuollaista diktaattorin tai johtohahmon perässämatkailua. Näitä kohteita jopa kehitettiin ikään kuin tyhjästä. Välttämättä kaikki paikat tai esineet, joita esiteltiin Lenin-museoissa, eivät oikeasti edes liittyneet Leniniin. Näitähän esiteltiin myös ulkomaalaisille, tosin pienemmässä määrin, Sutinen kertoo.

Sutinen esittelee kirjassaan Lenin-kohteen, jonka hän löysi postikortista: heinäsuovan, jossa Vladimir Lenin piileskeli ennen vallankumousta. Itse heinäsuova museoitiin jo 1920-luvulla ja Siestarjoen Razlivin kaupunginosassa heinäsuova seisookin yhä paikallaan.

Vitebskin kaupungin tavaratalo
Postikortti valkovenäläisestä Vitebskistä, 1984.A. Zahartsenko/Ville-Juhani Sutisen kokoelma.

Omatoimimatkailu lisääntyi

Vaikka yhteisöllisyyden ja kollektiivisuuden luonti oli koko neuvostoajan matkailun idea, aina löytyi liikkumatilaakin.

Nikita Hruštšovin aikaisen suojasään, neuvostomassaturismin ja autoilun lisääntymisen myötä kehittyi omatoimimatkailu. Vaikka aina oli kaikenlaisia hankaluuksia – miten pääsi junaan tai hotelliin, tai oikeastaan ei päässyt: aina oli mahdollista jollain lailla kiertää määräyksiä. Retkeilystä tuli eräänlainen vapauden symboli. Yksityiset matkapäiväkirjat kertovat näistä hienosti, toteaa Sutinen.

Vaikka matkailu lisääntyi Neuvostoliitossakin viimeisinä vuosikymmeninä, useimmille pitkä matka jäi haaveeksi.

– Moni pääsi toteuttamaan haaveensa, kerran-kaksikin teki pitkän matkan. Tosin useimmiten Neuvostoliittoon ja sosialistisiin maihin. Siitä kerrottiin pitkään työpaikalla ja pidettiin luentoja. Oli nähty maailmaa.

– Koko Neuvostoliiton ajan matkustamista rajoitettiin, mutta sitä ei pystytty kokonaan lopettamaan. Se purkautui näissä erilaisissa muodoissa ja se olikin osa Neuvostoliiton hajoamisen prosessia, Sutinen kiteyttää.

Lue seuraavaksi