Naisleijonien hyökkääjä etsii uutta seurajoukkuetta – Nyt hän on saanut harjoitella Turussa NHL-pelaajien kanssa

Moninkertainen ringeten ja jääkiekon arvokisamitalisti Susanna Tapani kertoo, että aiemmin hän pelkäsi häviötä jopa enemmän kuin toivoi voittoa.

Jääkiekkoilija ja ringettepelaaja Susanna Tapani Puoli seitsemän-ohjelman haastattelussa.
Jääkiekkoilija ja ringettepelaaja Susanna Tapani tunnustaa olevansa taikauskoinen – jotkut hankalat tavat ovat jo jääneet, mutta pelinumero pysyy.

Susanna Tapani pelaa sekä jääkiekkoa että ringetteä maajoukkuetasolla. Kun häneltä kysyy, mitkä arvokisavoitot ovat mielessä rakkaimpina, kaksi nousee esiin: ensimmäinen ringeten MM-kultamitali vuonna 2010 kotikisoissa sekä jääkiekon olympiapronssi vuonna 2018.

Myös viime vuonna tuli historiallinen arvokisamitali jääkiekossa: MM-hopea kotikisoissa Espoossa. Sen mitalin arvo on kuitenkin pitänyt niellä ja ymmärtää ajan kanssa.

Moni penkkiurheilijakin muistaa minuutit, kun Suomen naisten jääkiekkomaajoukkuetta juhlittiin jo maailmanmestareina, mutta jatkoajalla tehty maali kuitenkin lopulta hylättiin ja voittomaalikilpailussa Suomi joutui taipumaan Yhdysvalloille.

Naisleijonien kaulaan ripustettiin hopeiset MM-mitalit.

– Onhan se ajan saatossa se hopeakin kirkastunut, kuitenkin tehtiin historiaa, mutta kyllä se edelleen kalvaa mielessä. Itse ajattelen sen kuitenkin niin, että ura vielä jatkuu ja toivottavasti pääsen vielä koettamaan uudestaan ja ehkä vielä voittamaankin sen kirkkaimman mitalin.

Tappiot kuitenkin kuuluvat urheiluun ja kasvattavat. Sen Tapani kertoo oppineensa, vaikka on pienestä pitäen vihannut häviämistä. Ja joukkueurheilusta hän kertoo pitävänsä myös siksi, että kaikki tunteet – niin voitot kuin häviöt – koetaan yhdessä. Tappiotkin tiivistävät porukkaa.

– Ennen pelkäsin häviötä jopa ehkä enemmän kuin toivoin voittoa, mutta nyt sen on jo oppinut, että se kuuluu urheiluun. Välillä niitä tulee, ja tappioiden jälkeen voitotkin tuntuu taas hienommilta.

Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailleelta huippu-urheilijalta kysyttiin, että jos olisi mahdollista, valitsisiko hän urheilijan uran, jossa ei olisi lainkaan tappioita. Vastaus oli ei.

Seitsemän on onnennumero

Tällä hetkellä Tapani asuu Turussa ja pelaa ringettä Raision Nuorisokiekossa. Sen sijaan jääkiekon seurajoukkuetta hänellä ei tällä hetkellä ole. Yhteistyö TPS:n U18 Akatemiajoukkueen kanssa päättyi.

Viime aikoina hän on saanut harjoitella Turussa olevien NHL-pelaajien kanssa. Harjoitteluporukkaan ovat kuuluneet muun muassa Rasmus Ristolainen, Artturi Lehkonen, Kaapo Kakko ja Mikko Rantanen.

– Että ihan tämmösiä ookoo vastustajia yksi vastaan yksi kulmatilanteissa, Tapani nauraa.

Tapani kertoo olevansa kiitollinen, että on päässyt mukaan näihin treeneihin.

– On ollut kyllä hyvä treenijakso tänä syksynä, pari kuukautta olen treenannut heidän mukanaan.

Monilla urheilijoilla on taikauskoisia tapoja, joita he suorittavat ennen pelejä, jotta kaikki menisi hyvin. Susanna Tapani kertoo myös olevansa hyvin taikauskoinen. Aiemmin hänellä olikin paljon rutiineja, joita ennen pelejä piti tehdä.

– Mulla oli tietty ruisleipä ja tiettyjä ruokia, mitä piti syödä. Ja missä järjestyksessä pukee varusteet ja mitä tekee kun menee jäälle, Tapani luettelee.

Ja aina kun peli meni hyvin, rutiinilista vain kasvoi, koska sen kyseisen päivän tekemiset piti lisätä listalle.

Susanna Tapani kertoo, että sittemmin hän on jo päässyt eroon monista pinttyneistä tavoistaan. Mutta yksi asia on ja pysyy: numero seitsemän pelipaidassa. Se on Susanna Tapanin onnennumero. Numero on ollut pelipaidassa myös muodossa 77, mikä Tapanin mielestä on tarkoittanut "tuplaonnea".

– Muistan, että se on ollut mulla ainakin 7-vuotiaasta asti mukana, en tiedä, oisko jo sitä ennen. Muistan, että olen selittänyt kaikille kavereilleni, että mun pelinumero on seitsemän, mun nimessä on seitsemän kirjainta ja mun pyörässä on seitsemän vaihdetta, Tapani nauraa.

Katso koko Puoli seitsemän -lähetys:

Jääkiekkoilija ja ringettepelaaja Susanna Tapani Puoli seitsemän -ohjelman vieraana.