1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jouluperinteet

1800-luvun kodeissa joulun tunnelma syntyi pienistä asioista – tärkeintä oli saada syödä ja levätä

Joulu toi työntäyteiseen vuoteen ansaitun katkoksen. Stundarsissa Mustasaaressa joulu esittelee joulun perinteitä.

jouluperinteet
Kauralyhde maalaistalon pihalla
Stundarsin maalaistalon pihamaalle on laitettu kauralyhde pikkulintujen iloksi.Anssi Leppänen/Yle

Stundarsin museokylä Mustasaaressa vie joulutunnelmaan ennen kuin yhtään joulukoristetta ja kynttilää on edes nähty. Perinteiset punaiset rakennukset ovat jo itsessään kovin jouluisia.

Astumme museopedagogi Pia Timbergin kanssa sisään maalaistaloon. Se on 1800-1900 -lukujen vaihteesta ja sisustus on luonnollisesti sen mukainen. Nyt sisustuksesta voi kuitenkin päätellä, että joulu on jo lähellä.

Koristelu niukkaa

Vaikka kyseessä on hieman varakkaampi maalaistalo, on joulukoristelu varsin niukkaa.

– Joulupöydälle levitettiin valkoinen liina, ja sen päälle laitettiin kolmihaarainen kynttilä, pieni lasi ja joulupino, kertoo Timberg.

Kolmihaarainen kynttilä jätettiin yleensä koko jouluyöksi palamaan. Sillä haluttiin kunnioittaa vainajia.

Leipäpino joulupöydässä
Joulupinon leipiä sai syödä vasta jouluaattoiltana.Anssi Leppänen/Yle

Joulupinossa oli yleensä kahdesta kolmeen ruisleipää ja pari isoa limppua. Pinon päälle asetettiin vielä iso voipala.

Kynttilä sytytettiin vasta jouluaattona eikä joulupinon leipiinkään saanut koskea ennen aattoiltaa.

Näiden lisäksi taloissa saattoi olla olkikoristeita, ja varsinkin suomenkielisissä perheissä joulupöydän ylle ripustettiin himmeli.

Pöydässä oleva pieni lasi viittaa siihen, että viinakin kuului joulunviettoon.

– Miehet jäivät nauttimaan sitä sitten, kun muu väki oli mennyt nukkumaan. Joivatko pikkulasista vai menikö ihan pullonsuusta, sitä en tiedä, hymähtää Timberg.

Pitkä joulunaika

Nykyisin jouluhulina tuntuu keskittyvän jouluaattoon, mutta 1800-luvun lopulla joulua vietettiin pidemmän kaavan mukaan.

– Koko joulunaika oli tärkeä. Joulu oli ainut vuodenkierron aika, jota ei määrittänyt työnteko, kertoo Timberg.

Nainen kohentaa tulta
Museopedagogi Pia Timberg maalaistalon tuvassa.Anssi Leppänen/Yle

Jouluna oli lupa hengähtää ja nauttia ruuasta ja yhdessäolosta. Silloin myös oltiin vilkkaasti tekemisissä muidenkin kyläläisten kanssa.

Ruokaa tehtiin niin paljon, että sitä riitti moneksi päiväksi. Esimerkiksi puuroa syötiin joulupäiväna ja vielä tapaninpäivänäkin.

– Jouluna oli ruokaa tarjolla ja sitä sai syödä. Muuna aikana ruokaa oli niukemmin. Ja jouluna ruoka jätettiin pöydälle.

Yksi perinne yli muiden

Pia Timbergin omassa joulussa näkyvät perinteet. Kynttilöitä poltetaan ja perinnöksi saatuja olkikoristeita asetellaan näytille. Tänä vuonna Timberg aikoo laittaa omaan joulupöytäänsä myös joulupinon.

Kynttilä palaa
Kynttilät kuuluvat suomalaiseen jouluperinteeseen edelleen.Anssi Leppänen/Yle

Yksi perinne on kuitenkin ylitse muiden. Ilman sitä ei tule joulua.

– Kyllä se on joulurauha. Se kokemus siitä, että koko Suomi on hiljentynyt, ja tunne siitä, että nyt ollaan kaikki samassa rauhassa. Se on yksi pisimpiä jouluperinteitä ja pysynyt vuosisatoja samana.

Lue seuraavaksi:

Suuri jouluvisa - tiesitkö tämän joulun perinteistä?

Miten joulua vietetään eri maissa?

Lue seuraavaksi