1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koira

Viimeiset hyljekoirat katosivat 70 vuotta sitten, nyt ne ovat palanneet – seiskarinkoiria haluttaisiin enemmän kuin niitä on saatavilla

Uuden elämän saaneista seiskarinkoirista on vaikka terapiakoiriksi.

koira
Amadeus, mustavalkoinen seiskarinkoira.
Amadeus on malliesimerkki uudelleen luodusta seiskarinkoirasta. Jari Pussinen / Yle

– Tyttäreni halusi koiran 14 vuotta sitten, kertoo Seiskarinkoirakerho ry:n puheenjohtaja Marja Nuora. Hän toivoi kippurahäntäistä, pystykorvaista mustaa koiraa ja olin hetken että hmm. Mistähän sellainen koira löytyisi? Sitten näimme lehti-ilmoituksen seiskarinkoirista.

Marja Nuora ja seiskarinkoira Nemi.
Seiskarinkoirakerhon puheenjohtaja Marja Nuora ja Nemi. Seiskarinkoirakanta on avoin ja kantaan otetaan suunnitelmallisesti uusia määritelmän mukaisia yksilöitä. Jari Pussinen / Yle

Nyt Nuoran jaloissa elämää tarkkailee jo perheen toinen seiskari, Nemi.

Karjalohjalla temmeltää joukko pienehköjä, pystykorvaisia ja pääasiassa mustavalkoisia koiria emäntineen ja isäntineen. Koolla on Seiskarinkoirakerhon jäseniä koirineen.

Seiskarinkoirat ovat uudelleen luotu koirakanta, joka juontaa juurensa Suomenlahden hyljekoiriin. Näitä pohjoisia pystykorvia käytettiin hylkeiden pyynnissä aina kivikaudelta 1900-luvun puoliväliin asti.

Alkuperäisiä hyljekoiria ei enää ole, mutta uuden seiskarinkoiran mallina on käytetty erityisesti Seiskarin saarella aikanaan eläneitä koiria. Koiratyyppi perustuu aikalaislähteisiin ja perimätietoon alkuperäisistä Seiskarin koirista. Ilmeisesti niiden kanta perustui paljolti Viipurin seudulta tulleisiin mustiin pystykorviin.

Seiskarinkoira pelastui viime tipassa

Parhaiten hyljekoirat tunnetaan Suomenlahden isoilta ulkosaarilta; Suursaarelta, Tytärsaarelta, Lavansaarelta ja Seiskarilta.

Kartta, johon on merkitty Suomenlahdella sijaitseva Seiskarin saari ja sen viereiset saaret
Suomenlahden kaikilla isoilla ulkosaarilla oli hyljekoiria. Seiskarin koirakanta poikkesi muiden saarten koirista. Illusia Sarvas / Yle

– Nämä saarethan menetettiin sodassa Neuvostoliitolle ja samalla menetettiin valtaosa hyljekoiristakin, kertoo Juha Rosenqvist. Suunnilleen samoihin aikoihin lakkasi hylkeenpyynti elinkeinona ja nämä koirat katosivat käytännössä kokonaan.

Rosenqvist on Seiskarinkoirakerhon kävelevä tietopankki. Hän on myös kirjoittanut kirjan ”Hyljekoirat ja seiskarinkoira.”

Hylkeenpyytäjät koirineen etenevät jäällä, kuva vuodelta 1924.
Sakari Pälsi kuvasi Suursaaren ja Tytärsaaren hylkeenpyyntiä. Tämä kuva on vuodelta 1924. Sakari Pälsi / Museovirasto

– Tietoisuuskin näistä koirista oli vähällä kadota kokonaan, Rosenqvist sanoo. -Mutta onneksi 1990-luvulla hyljekoirien perintöä alettiin vaalia ja ryhdyttiin muodostamaan uudelleen seiskarinkoirien kantaa.

Hankkeen isä oli Leo Sipilä (1937-2005.) Hän oli syntyperäinen seiskarilainen, joka jo 1960-luvulla ryhtyi keräämään tietoja vanhoilta hyljemiehiltä Seiskarin ja muiden ulkosaarten hyljekoirista.

Sipilän perhe Sipilän 1940-luvun lopulla Söderskärillä
Leo Sipilä äitinsä ja isänsä kanssa 1940-luvun lopulla Söderskärillä.Sipilän perheen kotialbumi / Seiskarinkoirakerho

– 1990-luvulla Sipilä alkoi yhdessä Kauko Haapatalon kanssa etsiä Seiskarin saaren hyljekoiria muistuttavia koiria, kertoo Rosenqvist.

Sipilöiden hyljekoira Vike.
Sipilöiden hyljekoira Vike, 1950-luvun alku, Söderskär. Vanhetessaan Viken äidinvaistot kohdistuivat elävänä pyydettyyn kuuttiin, jota se paimensi hankeen tehdyssä pesäkuopassa. Koira ja kuutti jopa nukkuivat yhdessä lumimajassaan. Sipilän kotialbumi / Seiskarinkoirakerho

– Perimätiedon mukaanhan 1930-luvulla Seiskarista annettiin jonkin verran koiria Vakka-Suomen rannikkopitäjiin, sanoo Rosenqvist. Sipilä löysi näitä saman näköisiä koiria muutamia kymmeniä. Näiden oletettujen Seiskarin koirien jälkeläisten pohjalta ryhdyttiin sitten muodostamaan uutta seiskarinkoirakantaa.

Juha Rosenqvist Seiskarinkoirakerhosta ja hänen ruskea seiskarinsa Aarre.
Juha Rosenqvistin selvitys Suomenlahden hyljekoirista toimi pohjana seiskarinkoirien määritelmälle ja koirakannan jalostukselle. Hänen oma seiskarinsa Aarre on ruskea. Jari Pussinen / Yle

Seiskareiden kysyntä ylittää tarjonnan

Kuinka monta seiskarinkoiraa Suomessa tällä hetkellä on?

– Emme itse asiassa tiedä, sanoo Marja Nuora. Rekisterissä on tällä hetkellä noin 550 koiraa. Moniko niistä edelleen on elossa, sitä emme tosiaan tarkkaan tiedä. Arvioisin, että vähän vajaat puolet.

– Pentueita syntyy valitettavan vähän kysyntään nähden, sanoo Juha Rosenqvist.

Seiskarit ovat noin polvenkorkuisia terhakoita pystykorvia, joiden turkin väri on musta, mustavalkea tai ruskea. Jämäkkä häntä kiertyy selälle. Takajalkojen kannukset olivat alkuperäisten Seiskarin koirien erityispiirre. Luonne on ystävällinen ja sosiaalinen.

Alkuperäisten hyljekoirien perimä on ollut melko monimuotoinen, sillä ne elivät saarilla vapaina ja lisääntyivät keskenään.

Uutta perimäainesta seiskarinkoirakantaan tuodaan jalostusohjelmaan tuotavilla niin sanotuilla kantakoirilla.

– Aika tyypillisesti näitten uusien kantakoirien taustalla on pohjoisia pystykorvarotuja ja niiden eri sekoituksia, sanoo Rosenqvist. Kun kantakoiralla tehdään jälkeläisiä, kumppanina käytetään useamman sukupolven nykyseiskaria.

Valkoinen seiskarinkoirapentu.
Martta, toinen vuonna 2020 syntyneistä valkoisista seiskarinpennuista. Valkoisia seiskarinkoiria on odotettu syntyväksi jo parikymmentä vuotta, koska alkuperäisissä hyljekoirissa esiintyi myös väriltään valkoisia yksilöitä. Satu Valtonen

Mikään virallinen rotu ei seiskarinkoira ole, eikä sitä sellaiseksi välttämättä halutakaan. Se, mitä halutaan on terve, geneettisesti monimuotoinen ja ystävällinen peruskoira.

Seiskareiden lisääntymistä ja jalostusta ohjaa Seiskarinkoirakerho, joka on perustamisestaan lähtien toiminut Kennelliitosta riippumattomana itsenäisenä koirajärjestönä.

Hylkeenpyytäjästä terapiakoiraksi

Miksi luoda koiratyyppiä, jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta ei entisessä mittakaavassa enää ole?

– Kysymys on osittain historian vaalimisesta, perustelee Juha Rosenqvist. Moniin muihin koiriin verrattuna hyljekoirilla on poikkeuksellisen pitkä kulttuurihistoria. Ne ovat kulkeneet ihmisen rinnalla tuhansien vuosien ajan.

Maailma on muuttunut ja meillä hylkeenpyyntiä harrastetaan paljon vähemmän kuin entisinä aikoina. Seiskareille löytyy kuitenkin muutakin puuhaa.

Mustavalkoinen seiskarinkoira makaa maassa.
Uuden seiskarinkoiran kantakoirien valinta perustui alueellisen todennäköisyyden lisäksi ulkomuotoon. Jari Pussinen / Yle

– Sillä voi tehdä ja harrastaa melkein mitä tahansa, sanoo Rosenqvist. Ensimmäiset Suomessa koulutetut terapiakoirat taisivat itse asiassa olla juuri seiskareita. Niillä on myös erittäin hyvä vainu ja niitä on käytetty jäljestyksessä. Niiden kanssa harrastetaan myös agilityä ja tokoa.

Tai vain ollaan. Seiskarit ovat myös mukavia seurakoiria.

Juha Rosenqvist haluaisi nostaa kunniaan seiskarinkoiran kaltaisen peruskoiran.

– Koirat ymmärretään helposti rotuina, joita on usein pidetty ikiaikaisina, hän sanoo. Tosiasiassa lähes kaikki maailman koirarodut on kuitenkin luotu viimeisen parin sadan vuoden aikana. Koiramaailmasta on vähän kadonnut tai jäänyt vähemmistöön tämmöinen perinteinen, ihan tavallinen peruskoira. Seiskarinkoirassa on osaltaan kyse myös siitä, että vaalitaan koiraa, jonka tyyppisiä ne jo tuhansien vuosien ajan ovat olleet.

Katso tv-juttu aiheesta:

Lähteet: Juha Rosenqvist: Hyljekoirat ja seiskarinkoira, 2019, Nomerta Kustannus

Lue seuraavaksi