1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tunne-elämä

Netta Brandt masentui, kun vihaisuutta ei saanut näyttää – hän ja sadat muut naiset kertovat, miltä tuntuu, kun suuttuminen kielletään

Ylen tekemään kyselyyn vastasi 1 200 naista. Vastaajat kokevat tunteiden patoamisen johtaneen jopa vakaviin mielenterveyshäiriöihin. 

tunne-elämä
Oululainen Netta Brandt potkaisee lunta kameraa kohti
Netta Brandt tietää, että aggressio pitää purkaa jonnekin, ettei siitä synny suurempia ongelmia. Paulus Markkula / Yle

Kun työpaikalla ilmeni lain rajoja koetteleva epäkohta, oululainen Netta Brandt, 36, korotti ääntään. Brandtin mukaan hän ei raivonnut eikä huutanut, vaan halusi korjata selvän virheen. Hän koki, että reaktiota pidettiin ylilyöntinä. Huolta työympäristön toiminnasta ei otettu todesta, vaan esihenkilö ehdotti sairauslomaa.

Tilanne oli Brandtin mielestä epäreilu ja jopa järkyttävä. Hän ei ollut suuttunut turhasta, mutta silti hänen mielipiteensä tyrmättiin ja asia ohitettiin. Viha purkautui lopulta itkuna.

Brandtin mukaan samassa työyhteisössä miehille on eri säännöt: ärtynyt mies on jämäkkä, nainen on hankala akka.

– Jos tuon asiani voimakkaasti esille, minua sanotaan aggressiiviseksi ja hyökkääväksi. Mutta miehet ovat saaneet huutaa jopa niin, että esihenkilö on alkanut itkeä.

Brandt ei ole kokemustensa kanssa yksin, sillä samanlaisia tarinoita on Suomessa satoja. Todennäköisesti jopa tuhansia.

Suuttumuksen tunteet ovat tabu

Kysyimme kuukausi sitten lukijoiden kokemuksia naisen aggressiosta. Psykoterapeutti ja tietokirjailija Heli Pruuki nosti esiin silloin, miten naisen aggressiota ei vieläkään hyväksytä. On myös tärkeää muistaa, että aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggressio on tunne, väkivalta on teko.

Aihe tuntui osuvan hermoon, sillä vastauksia tuli yli 1 200 naiselta. Vastaajien suuri määrä yllätti. Heitä oli kaikista ikäryhmistä 14-vuotiaista 75-vuotiaisiin. Naisten tarinoita ja kommentteja julkaistaan nyt jutussa nimettömänä.

Vastaukset kertoivat lähes samaatarinaa:täysin luonnollista aggression tunnetta vähätellään tai siitä jopa suututaan. Monet kertoivat kokeneensa näitä tilanteita läpi koko elämänsä. Tilanteita tulee eteen koulussa, työpaikalla, ystäväpiirissä ja parisuhteessa.

Puoliso suuttuu aina, jos minä suutun ja lopulta odottaa, että pyydän anteeksi suuttumistani. Hän ei pyydä anteeksi, jos itse suuttuu.

Nainen, 31

Moni vastaaja kertoo tilanteista, jossa miehet laittavat naisen ärtymyksen tai suuttumuksen hormoneiden piikkiin.

– Varmaan jokainen nainen on kuullut kysymyksen “Ai, onko sulla menkat?”. Ihan kuin naisessa pitäisi olla jokin vika, kun hän suuttuu, Netta Brandt sanoo.

Oululainen Netta Brandt katselee Nallikarissa maisemia
Netta Brandtin on pitänyt tehdä paljon töitä, oppiakseen purkamaan aggressiotaan oikein. Nykyään hän vaikka ennemmin huutaa kuin piilottaa tunteensa. Paulus Markkula / Yle

Miehinen aggressio on vastaajien mielestä selvästi hyväksyttävämpää ja arkipäiväisempää. Moni vastaaja on kokenut esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelua, jossa aggressiota pidetään miehisyytenä tai jopa ihailtavana piirteenä.

Myös Netta Brandtille tämä on tuttua. Alakoulussa poikaoppilas kamppasi Brandtin välitunnilla niin pahasti, että hän kaatui maahan ja alahampaat tulivat läpi alahuulesta.

– Ei sen pojan toimintaan puututtu mitenkään, vaikka se oli jo selvää väkivaltaa.

Tuntuu siltä, että nainen ei ole tasapuolinen ihminen mieheen verrattuna. Monesti ilmapiiri vain olettaa, että nainen hiljenee, kestää ja tukahduttaa tunteensa hiljaa.

Nainen, 31

Lapsena kiukuttelusta sai piiskaa

Yksi vastaajista on 70-vuotias turkulainen Outi Valo, joka on lapsesta saakka kokenut, ettei hänen tunteilleen ole tilaa. Lapsenomaiset vahingot, väärinkäsitykset ja teini-ikäisen kiukut tyrmättiin täysin.

Tytön piti näkyä, ei kuulua.

– 1950-luvulla sain kiukuttelustani jopa piiskaa. Sen jälkeen kuulemma olin kiltti, Valo kertoo.

Hän kokee omien tunteiden piilottelemisen ja patoamisen raskaana, ahdistavana ja jopa surullisena. Hänen tunteensa ovat lopulta kääntyneet sisäänpäin ja aiheuttaneet mielenterveysongelmia.

– Olen joutunut vanhempana ihmisenä opettelemaan olemaan oma itseni. Se on ollut todella vaikeaa ja vienyt paljon voimia ihan arkisessa elämässä.

Turkulainen Outi Valo kuvattuna liittyen naisten vaiettuun aggressioon (vaakakuva).
Kävelylenkit luonnossa voivat auttaa käsittelemään aggression tunteita, kertoo Outi Valo. Saana Sjöblom-Hasselblatt / Yle

Vuosikausien kokemusten jälkeen Valo on sairastunut masennukseen, jonka päällimmäiseksi syyksi hän itse kertoo tunteidensa patoamisen.

– Minusta on tullut ylihienotunteinen jännittäjä ja tunnen syyllisyyttä omista tunteistani. Masennukseni on alkanut jo teini-iässä, vaikka diagnoosin sain vasta yli 50-vuotiaana.

Pitkä työ tunteiden kanssa on kannattanut, ja Valon tilanne on nyt parempi.

Masennusta, ahdistusta, itsetuhoa

Psykoterapeutti Heli Pruukin mukaan tunteiden patoaminen johtaa masennukseen hyvin usein. Tämä oli yleistä myös vastaajilla, joilla tunteiden käsittelemättä jättäminen on johtanut pitkään listaan mielenterveyshäiriöitä. He ovat kokeneet muun muassa vakavaa masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta sekä itsetunnon menetystä.

Mielenterveys meni pitkäksi aikaa stressin, ahdistuksen, paniikin ja kontrolloimattomien tunteenpurkauksien mereen.

Nainen, 47

Tunteiden patoaminen on tuttua myös Netta Brandtille. Hän kertoo kärsineensä aikuisena raivonpuuskista, jotka johtuivat pienten aggressioiden kieltämisestä. Lopulta tunteet ovat purkautuneet raivona, joka on saattanut kohdistua aivan vääriin henkilöihin ja tilanteisiin. Viha ja aggressio ovat kasvaneet, kun Brandt ei ole tullut kuulluksi.

– Kun tunteita ei saa purkaa, se aiheuttaa masennusta. Ja masentuessa vihaa ja raivoa kertyy vain enemmän. Kunnon noidankehä, Brandt toteaa.

Aggressioon liittyvään Ylen kyselyyn vastanneiden joukossa oli myös miehiä ja muunsukupuolisia, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita. Selvä enemmistö on silti naisia tai naiseksi kasvatettuja henkilöitä.

Koen olevani jollakin tapaa "huono nainen" ja erilainen kuin muut. Identifioidun muunsukupuolisena, se on varmaan osittain ollut tapani irtisanoutua yhteiskunnan ahtaasta naiskuvasta.

Muunsukupuolinen, 24

Ei syyttäviä sormia miesten suuntaan

Netta Brandt ja Outi Valo kokevat, että syy naisten tunteiden halveksuntaan ja kieltämiseen on yhteiskunnallinen. He eivät siis syytä aggressionsa halveksunnasta esimerkiksi miehiä. Moni vastaajista kertoi, että välillä naiset ovat jopa pahempia tyrmäämään toisen naisen tunteet.

Valo myöntää, että hän on omille lapsilleen antanut samanlaista perintöä: aggressiota ei tule näyttää. Hän on tehnyt tämän huomaamattaan ja on siitä nykyään hyvin pahoillaan. Vasta tytärten kasvaessa, he ovat ilmaisseet aitoja tunteitaan äidilleen.

– Olen tyytyväinen, että he ovat edes siinä vaiheessa voineet ilmaista tunteitaan ja kykenin ottamaan heidän tunteensa vastaan, Valo sanoo.

Valo kertoo myös ihailevansa lapsiaan siitä, että he osaavat kohdata omien lastensa vihan tunteita.

Brandtin mielestä ratkaisu löytyy yhteiskunnasta, jossa kaikki sukupuolet ovat osana.

– On kaikkien homma korjata asiat. Yhdessä funtsitaan, että miten me saadaan tilanne tasapuoliseksi.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi