1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronavirus

Poikkeusvuosi vei Sonata Arctican solistilta Tony Kakolta Etelä-Amerikan kiertueen, mutta antoi aikaa lapsille ja taloremontille

Näin koronavuodesta avautuvat hevilaulaja, ylioppilas, pienten lasten äiti ja ulkomailla työskentelevä sairaanhoitaja.

koronavirus
Sonata Arctican laulusolisti Tony Kakko.
Sonata Arctican solisti ja lauluntekijä Tony Kakko oli jo pitkään toivonut enemmän aikaa perheelle. Koronavuosi toi sen odottamattomalla tavalla. – Pitäisi varoa, mitä toivoo, Kakko sanoo.Laura Valta / Yle

Koronavuosi kosketti kaikkia, vaikka aniharva sairastui itse.

Elämänpiiri kutistui rajoitusten myötä ja kotona sai olla niin paljon kuin halusi, ja vielä sittenkin kun ei halunnut. Toisilta poikkeusvuosi vei työt ja toisille toi niitä tuplasti enemmän.

Ja kuten aina kriiseissä arvostus nousi niitä asioita kohtaan, jotka ainakin hetkellisesti menetti: lasten päivähoitoa, keikkalavan edessä heiluvaa liveyleisöä ja harmaata arkea.

Tässä jutussa sairaanhoitaja Hanna Tapio, muusikko Tony Kakko, ylioppilas Kerttu Tolvanen ja pienten lasten äiti ja opettaja Suvituuli Aavalaakso kertovat, miten koronavuosi keikautti elämän ja mitä se opetti.

sairaanhoitaja Hanna Tapio
Rovaniemellä asuva sairaanhoitaja Hanna Tapio tekee yötöitä Kirkkoniemen sairaalassa. Keväällä työputki venyi seitsemän viikon mittaiseksi.Annu Passoja / Yle

Hanna Tapio, sairaanhoitaja Kirkkoniemen sairaalassa

Vuosilomani piti alkaa maaliskuussa, mutta minut soitettiinkin töihin. Maaliskuun 18. päivänä lähdin Kirkkoniemeen ja palasin kotiin Rovaniemelle juuri ennen äitienpäivää.

Työnantaja yritti kasata työväen sairaalan lähelle, että ollaan käytettävissä. Kenelläkään kun ei ollut mitään käsitystä, millaisella vauhdilla pandemia etenee. Meidän kuntoutusosasto muutettiin koronaosastoksi. Kaikilta sairaalaan tulijoilta otettiin koronatestit ja ne, joiden tulos oli positiivinen, jäivät meille.

Yövuoroissa yksi sairaanhoitajista kävi potilashuoneissa. Valitsin mennä sinne suden suuhun. Se tarkoitti, että piti pukeutua eristysvaatteisiin: oli suusuojat, pleksit, myssyt ja koko setti. Eristysvaatteiden sisällä oli hirveä jano ja joka askel piti miettiä tarkkaan.

Kun vein lääkkeitä, piti samalla kertaa mitata verenpaine, lämpö ja tarkkailla yhtä ja toista, jotta potilashuoneessa käymistä tulisi mahdollisimman vähän.

Kotoa lähetettyjen tavaroiden seasta löytyi punaviinipullo ja kortti, jossa luki "voimia eturintamalle, toivoo miehesi kotirintamalta".

sairaanhoitaja Hanna Tapio

Kun maaliskuussa lähdin kotoa, sanoin vitsillä miehelle, että tulen sitten pääsiäiseksi kotiin. Norjaan päästyäni aloin tajuta tilannetta ja sanoin, että katsotaan pääsenkö vapuksi.

Työkaveri toi minulle Rovaniemeltä miehen pakkaamia tavaroita, esimerkiksi sukset. Tavaroiden seasta löytyi myös punaviinipullo, jonka kortissa luki, että "voimia eturintamalle toivoo miehesi kotirintamalta".

Tein tosi paljon töitä, eikä se ahdistanut, mutta kotiin pääsyn odottaminen alkoi tuntua lohduttomalta. Vapun jälkeen esimieheni sanoi, että nyt on Hanna sellainen tilanne, että sinä voisit lähteä kotiin. Lähdin suurella riemulla.

Elokuussa koronaosasto muutettiin takaisin kuntoutusosastoksi, mutta jos korona palaa, se muutetaan taas koronaosastoksi. Ne, joilla on vakituinen osoite Suomessa, saavat käydä kotona. Tosin niin, että eletään pientä elämää karanteeninomaisissa oloissa.

Sen tämä vuosi on opettanut, että työtä jaksaa paremmin, kun läheiset ja harmaa arki on siinä lähellä. Kotoa pois oleminen on syönyt minua eniten.

Vaikka videopuhelut mahdollistavat jonkinlaisen yhteydenpidon, onhan se ihan eri asia kuin istua yhdessä nuotiolla, paistaa makkaraa ja jutella maailman menosta.

Lue lisää: Näin korona vaikutti sairaanhoitajiin: juuri valmistunut harkitsee jo alan vaihtoa ja liitto tuskailee koulutuksen puutteen kanssa

Sonata Arctican laulusolisti Tony Kakko.
Koronan peruttua kiertueet Sonata Arctican laulaja Tony Kakko on tehnyt taloremonttia ja viettänyt alakouluikäisten lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan.Laura Valta / Yle

Tony Kakko, Sonata Arctican laulaja ja lauluntekijä

Kevättalvella oli tarkoitus lähteä pyörimään Etelä-Amerikkaan, mutta kiertue peruuntui. Se oli oikea ratkaisu tietenkin. Jos oltaisiin lähdetty sinne seikkailemaan, niin oltaisiin jääty jumiin Brasiliaan tai minne lienee. Silloin ei kenelläkään ollut tietoa, miten vakavasta asiasta on kyse – tuleeko tästä joku zombie apocalypse.

Olin vuosia toivonut, että saisin pidettyä sapattivapaata tästä hommasta. Olen juossut 20 vuotta ympäri maailmaa ja toivonut, että voisin joskus olla kotona ilman, että kiertue tai studioon meneminen hengittää niskaan. Pitäisi olla varovainen siinä, mitä toivoo.

Olen kirjoittanut biisejä, viettänyt aikaa perheen kanssa ja tehnyt remonttia. On saanut askarrella käsillä, mistä pidän valtavan paljon. Jos en olisi muusikko, olisin puuseppä.

Nyt alkaa taloudellinen epävarmuus hiipiä punttiin ja olisi kiva saada kiertuesykliä käyntiin pikkuhiljaa. Kun yleisön feedback jää saamatta, siinä voi ajautua taiteellisestikin sudenkuoppaan. Jäädä marinoitumaan omiin mieltymyksiinsä.

Lasten kannalta se on ollut hyväkin, että isi on ollut kotona vähän pidempään. Ensimmäistä kertaa heidän elämänsä aikana.

Tony Kakko, Sonata Arctican laulaja

Kesällä teimme kaksi livestriimikeikkaa, toisen Eurooppaan ja toisen aamukolmelta amerikkalaiselle yleisölle. Ei se kuitenkaan ole millään tavalla sama asia kuin livekonsertti. Eturivissä on aina ihmisiä, jotka heittelevät väliin lauseenpätkiä ja repliikkejä, ja siitä saattaa syntyä vaikka mitä hauskaa.

Sitä oikeastaan kaipaa valtavan paljon. Ja ansaintapoliittisestikin, kun ajattelee: niitä muita bändejä on tuhatmäärin, jotka striimailee samana päivänä.

Loppukesällä saatiin tehdä festarikeikkoja, mikä pelasti taloudellisesti todella paljon. Artistin kannalta homma oli hoidettu hienosti, mutta yleisöstä sai olla huolissaan. En ole onneksi kuullut, että festareilta olisi lähtenyt isoja tartuntaryppäitä.

Pakko se on luottaa, että musiikki soi jatkossakin. Aika monta munaa olen itse siihen koriin laittanut, enkä uskalla sitä koria alkaa vielä räiskimään päreiksi. Mutta on se mieleen tullut, että varasuunnitelma ei haittaisi lainkaan.

Olisi valtava liikku, jos syystä tai toisesta ei enää koskaan pystyisi esiintymään. Se on niin suuri osa identiteettiä. Olo itsellä muuttuisi jossain vaiheessa aika kurjaksi, jos ei pääsisi kiertämään.

Lue lisää: Kahden miljoonan euron menetetty keikkavuosi vei Apocalyptican Eicca Toppisen työkkärin luukulle – ”Kuti jäi piippuun”

vuoden 2020 ylioppilas Kerttu Tolvanen
Kerttu Tolvanen opiskelee nyt teatteri-ilmaisua Työväen akatemiassa Kauniaisissa. Osa opetuksesta on lähiopetusta ja koronaturvallisuutta pidetään yllä maskein ja turvavälein.Antti Ullakko / Yle

Kerttu Tolvanen, ylioppilas Kemin lyseon lukiosta

Onneksi ehdimme pitää kunnon penkkarit. Itselle mieleenpainuvinta oli rekan lavalla oleminen ja karkkien heittely. Abivideossa heitettiin läppää siitä, että Kemissäkin on korona, kun meillä on se Corona-kauppakeskus. Silloin kaikki oli vielä vitsitasolla.

Minulla taisi olla matikan kertauskurssi, kun opettaja tuli luokkaan ja sanoi, että nyt kaikki lähtevät kotiin ja siirrytään etäopetukseen. Siinä iski itsellekin tajuntaan, että tämä tosiaan vaikuttaa omaankin elämään.

Kirjoituksia aikaistettiin ja minullakin historian kanssa aikataulut heittivät. Historian koetta aikaistettiin niin, että se oli heti matikan kirjoitusten jälkeen. Energiaa ei ollut seuraavana päivänä niin paljoa ja se vaikutti vähän historian arvosanaankin. Se pisti ärsyttämään.

Puheessa sanoin, että mitä tahansa seuraavat vuoden tuovatkin tullessaan, me selviämme. Meidät on koulittu hyvin.

Kerttu Tolvanen, vuoden 2020 ylioppilas

Lukion Rooma-ryhmän kanssa piti lähteä kirjoitusten jälkeen Roomaan, mutta matka peruttiin. Se olisi ollut mukava reissu. Elin toivossa, että lakkiaiset voidaan pitää, mutta toukokuun puolivälissä tajusin, että ei niitä tule olemaan.

Elokuun lakkiaisissa pidin ylioppilaan puheen. Sanoin, että me ollaan selvitty kaikesta. Että mitä tahansa seuraavat vuodet tuovatkin tullessaan, meidät on koulittu hyvin. Oli vähän haikeaa, ettei saatu laulaa Gaudeamus igituria eikä kätellä opettajia ja sanoa hei hei.

Nyt opiskelen Työväen akatemiassa Kauniaisissa teatteri-ilmaisun linjalla. Kaikki muu opetus on etänä, mutta meille on annettu erikoislupa lähiopetukseen, kunhan pidämme ryhmäkoot pienenä, muistamme turvavälit ja käytämme maskeja. Teatteria olisi vaikea opiskella etänä.

Vapaa-ajalla hengaan asuntolalla, enkä pyöri keskustassa. Asuntolaporukasta on muodostunut kuin toinen perhe.

Minua huolettaa ilmastonmuutos ja se, kuinka vähän sen estämiseen on aikaa ja energiaa, kun korona vie huomion. Olen miettinyt myös taloutta, että miten se saadaan pandemian jälkeen kuntoon.

Korona on tärkeä hoitaa hyvin, mutta mietin, mitä kaikkea sen varjoon jää.

Lue lisää: Arttu Vuomajoen, 26, työt loppuivat ja elämästä katosi rytmi – korona-aika eristi arjesta ja ystävistä, yhä useampi hakee nyt apua

Matematiikan ja kemian opettaja Suvituuli Aavalaakso.
Kemiaa ja matematiikkaa opettava Suvituuli Aavalaakso selvisi keväästä nauhoittamalla iltaisin opetusvideoita. Syksyn opetus Ounasvaaran lukiolla on ollut pääosin lähiopetusta.Annu Passoja / Yle

Suvituuli Aavalaakso, pienten lasten äiti ja opettaja

Oli perjantai ja 13. päivä, kun alettiin kunnolla spekuloimaan työpaikallani Ranuan lukiossa, että menevätkö koulut kiinni. Maanantaina tuli sitten virallinen tieto, että menevät.

Miehen kanssa tehtiin sellainen jako, että hän teki töitä kahdeksasta neljään ja minä sitten illalla, kun mies otti vastuun 2- ja 5-vuotiaista lapsista.

Illalla katsoin oppilaiden palauttamat tehtävät ja tein seuraavan päivän opetusvideot valmiiksi. Tuli varmaan turhaankin ärähdeltyä lapsiraukoille, että älkää tulko tänne nyt, kun äiti yrittää tätä videota kuvata. Oli sääli sanoa niin syliin haluaville lapsille.

Päivällä katsotutin oppilailla videon ja annoin tehtävät ja olin valmiina neuvomaan, jos joku kysyi. Lapset laskivat ulkona liukumäkeä ja itse näpyttelin sormet jäässä kännykällä vinkkejä siitä, miten kemian tehtävä ratkaistaan.

Toki oli stressaavaa odottaa, että mies vapauttaa minut lastenhoidolta ja pääsen tekemään töitä. Aina meni tosi myöhään, usein yhteentoista asti. Tuntui, ettei ollut vapaa-aikaa lainkaan.

Syksyllä aloitin työt Ounasvaaran lukiossa. Minulla on ollut etäopetusta kolmisen viikkoa ja pidin ne livenä ihan mielelläni, koska lapsethan olivat nyt hoidossa.

Olen ajatellut, että jos vastaisuudessa pitää olla sairaan lapsen kanssa kotona, niin tunninhan voisi ihan hyvin pitää etänä, jos lapsen saa siksi aikaa vaikka päiväunille. Ennen sitä olisi vain oltu päivä pois töistä.

Syysloman jälkeen maskien käyttöaste oli tosi korkea, mutta nyt olen huomannut oppilaissa pientä maskiväsymystä. Kyllä minä täällä aika alttiina olen, tapaan varmaan sata ihmistä päivässä. Melkein ihmettelen, että korona ei ole vielä tarttunut.

Tämän vuoden jälkeen arvostaa taas entistä enemmän lasten päivähoitoa. On tosi kätevää, kun lapset saa viedä sinne aamuisin.

Lue lisää: Tuore selvitys antaa synkän kuvan etäkoulusta: riittävä tuki puuttui, opiskelu kuormitti ja jakoi oppilaat kahteen kastiin

Millaisia muistoja tai oppeja koronavuodesta 2020 sinulle jää? Osallistu keskusteluun torstaihin kello 23 asti.

Lue seuraavaksi