1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Viimeinen sana

Miten korona-vuosi muutti journalismia? Anna-Stina Nykänen: Tunteet korostuivat epävarmana aikana, jolloin tutkijoillakaan ei ollut faktoja

Poikkeuksellista vuotta summasivat Viimeisessä sanassa Trendin päätoimittaja Mari Karsikas ja Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen.

Viimeinen sana
Kuvassa Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stiina Nykänen (vas.) ja Trendi lehden päätoimittaja Mari Karsikas (oik.).
Poikkeuksellista vuotta summasivat Viimeisessä sanassa Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stiina Nykänen (vas.) ja Trendi lehden päätoimittaja Mari Karsikas (oik.).

Muuttiko koronapandemian mullistama vuosi 2020 journalismia?

Ylen aamun mediaohjelma Viimeisen sanan vieraat Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen ja Trendin päätoimittaja Mari Karsikas ovat hetken hiljaa, kunnes Nykänen paukauttaa:

– Journalismi saisi kyllä muuttua.

Koronavuosi toi mukanaan epävarmuuden ja huolen, niiden mukana etätyöt, ruudun kautta käydyt toimituspalaverit ja haastattelut, jotka normaalisti olisi tehty saman pöydän ääressä.

Mutta mukana tuli myös tunne, kenties voimallisemmin kuin aiemmin, arvelevat Karsikas ja Nykänen. Samalla kun uutisissa on seurattu lukuja, tilastoja ja toistuvia tiedotustilaisuuksia, kaipuu saada faktan rinnalle tunnetta, on voimistunut.

Kun maaliskuussa 2020 tuli etätyökehotus, huhtikuun Trendi-lehti oli mennyt juuri painoon. Karsikas harmitteli, ettei sen sivuilla ole mitään koronaan liittyvää.

– Nyt jälkikäteen ajattelen, että onneksi ei ollut. Se ei kuulu siihen maailmaan. Olemme ajatelleet, että meidän tehtävänä on inspiroida, tuoda lohtua, armoa ja uusia oivalluksia tällaiseen uuteen tilanteeseen, Karsikas kertoo.

Karsikas kertoo, että heidän toimitusprosessiinsa kuuluu se, että jokaisen jutun kohdalla mietitään jo suunnitteluvaiheessa, millaisen tunteen se mahdollisesti voisi lukijassaan herättää.

Tunteiden puolella on myös Nykänen, joka tituleeraa itseään tunnejournalismin pioneeriksi. Kummallisena vuonna tälle Nykäsen leipälajille on tarjoutunut todellinen näytönpaikka.

– Uutistyössä on totuttu siihen, että takerrutaan faktoihin, mutta tällaisena epävarmana aikana, jolloin tutkijoilla ja lääkäreilläkään ei ollut faktoja, niin siinä korostuivat tunteet, hän sanoo.

Nykänen kirjoitti keväällä kymmeniä Yksin kotona -kolumneja, joiden tehtävänä oli haistella ajan henkeä koronan keskellä. Nykänen muistuttaa, että sota-aikana päättäjät olivat kiinnostuneita siitä, mikä on kansan mieliala. Nyt erilaisista tunteista koostuva mieliala jäi yleisessä keskustelussa pimentoon, sillä se on asia, joka ei selviä luvuista tai tivaamalla.

– Edelleenkin tunteita on journalismissa liian vähän. Lukijat on huomanneet sen ja kertoneet kaipaavansa sitä, että jaetaan yhteisiä tunteita, Nykänen sanoo.

Viimeinen sana -taulut
"Tunteet" ja "Yhdessä" ovat ne asiat, joita poikkeusvuosi journalismille opetti Trendin päätoimittaja Mari Karsikkaan ja Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykäsen mukaan.

Jos olisi mahdollista lähettää tästä hetkestä terveiset maaliskuiselle itselleen, Trendiä luotsaava Karsikas kehottaisi itseään pysähtymään.

– Sanoisin, että hengitä! Rauhoitu! Olet ratkaisukeskeinen ihminen ja ratkaiset nämä asiat. Te kaikki selviätte. Kuunnelkaa toisianne.

Hän myöntää epäilleensä suuresti, voiko aikakausilehteä tehdä kokonaan etänä. Nyt viiden etänä tehdyn lehden jälkeen Karsikas ei halua palata enää kotikonttorilta työpöytänsä ääreen A-lehtien toimitukseen.

– Ajattelin, että aikakauslehteen kuuluu jatkuva vuorovaikutus ja puhuminen saman pöydän ääressä. Yht´äkkiä me olimme kaikki yksin kotona. Mun skeptisyys liittyi siihen, että miten me siirretään jatkuvan keskustelun ja vuorovaikutuksen tarve kotiin, kun siellä on vaan se jääkaapin hurina.

– Toinen, mitä ajattelin, oli se, että luulin, että jokainen sivu pitää printata ja oikolukea paperilta. Nyt olen joutunut kyllä päivittämään mielipidettäni. Yhtään tulostetta en ole ottanut, Karsikas sanoo.

Nykänen ei lähettäisi maaliskuiselle pelon vallassa olleelle itselleen luottamusta uhkuvia terveisiä, jossa luvataan kaiken menevän hyvin.

– En halua sanoa, että ihan kaikki menee hyvin, mutta että jotkut asiat menevät tosi hyvin! Ja senkin sanoisin, että ihmisissä on hyvyyttä enemmän kuin arvaatkaan.

Katso kaikki Viimeinen sana -keskustelut täältä.

Lue seuraavaksi