1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hyväntekeväisyys

Lahjoittaako rahaa Trumpin turvapäällikön koronatilille vai lähikoulun opettajan taulutusseihin?

Arkea maailmalla: Amerikkalaiselle lahjoituskulttuurin hierarkkisuus on arkista ja täysin ok, kirjoittaa Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.

hyväntekeväisyys
Kirjeenvaihtaja Iida Tikka.
Arttu Timonen / Yle, kuvankäsittely Harri Vähäkangas / Yle

WashingtonAterian päätteeksi klikkaan ravintolapäätteen näytöllä tipiksi 25 prosenttia ja kiusaannun saman tien.

Normaali tippi on Washingtonissa 20 prosenttia, mutta joulun alla some ja kaverit ovat muistuttaneet reilumman tipin tärkeydestä. Koronakin on, ja tälläkin terassilla olen ainoa asiakas. Tarjoilijoille tipit muodostavat usein tuntipalkkaa merkittävämmän osan ansiosta.

Koitan livahtaa katse maassa äkkiä pois ennen kuin tarjoilija huomaa mitään. Tilanteen hierarkkisuus kuumottaa niskaa.

Suomessa olen ulkoistanut epämukavan oloni valtiolle, mutta Yhdysvalloissa jako antajiin ja autettaviin on osa yhteiskuntasopimusta.

Varsinkin joulunalus tarjoilee kaltaiselleni maahanmuuttajalle kymmeniä tapoja hämmentyä, närkästyä tai turhautua maan meiningistä.

Esimerkiksi viime viikolla silmät meinasivat pudota päästä, kun luin Valkoisen talon kulkukorttitoimiston turvapäällikön rahankeräyksestä.

Yhdysvaltalaismediat raportoivat, että Valkoisen talon turvapäällikön jalasta on jouduttu amputoimaan osia pitkittyneen koronan seurauksena. Raporttien mukaan hän sairastui koronaan ennen presidentti Donald Trumpia.

Turvapäällikkö on ollut sairaalassa nyt kolme kuukautta, ja tämän ystävä on aloittanut GoFundMe-rahankeräyksen auttaakseen tätä sairaalakulujen ja kuntoutuksen kattamisessa. Tapauksen saaman julkisuuden ansiosta keräys on ollut erittäin onnistunut.

Turvapäällikkö ei kuitenkaan ole ainut, jota korona on kurittanut. Tuoreen raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) lähes kahdeksan miljoonaa amerikkalaista on pudonnut köyhyyteen pandemian aikana.

Erityisen jyrkästi köyhyys on kasvanut korotetun työttömyysetuuden päätyttyä elokuussa. Kongressi on vääntänyt tukipaketin jatkosta koko syksyn.

Pitkäaikaisempi poliittinen epäonnistuminen loistaa sekin joulun alla kaikista kirkkaimmin eri rahankeräyksissä ja lahjalistoilla.

Esimerkiksi julkisten koulujen opettajat yrittävät juhlapyhien alla hyödyntää kansalaisten lahjoitusintoa: Amazon-verkkokaupasta löytyy sadoittain opettajien toivelistoja tarvikkeista, joita he kaipaavat luokkahuoneisiin.

Oman lähikouluni erityisopettajan listalta löytyy esimerkiksi taulutusseja ja muistivihkoja.

Hyväntekeväisyys ei itsessään ole ongelma. On itseasiassa ihailtavaa, kuinka moni amerikkalainen lahjoittaa aikaansa ja rahaansa hyväntekeväisyyteen.

Toukokuussa tehdyn gallupin mukaan (siirryt toiseen palveluun) yli 70 prosenttia amerikkalaisista on lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen viime vuoden aikana siitäkin huolimatta, että lahjoittajien määrä on ollut verotilastojen mukaan vuosia laskussa. Lisäksi yli puolet amerikkalaisista osallistui vapaaehtoistyöhön.

Lahjoitukset ovat elintärkeitä Yhdysvaltojen lukuisille järjestöille, jotka muodostavat maan poikkeuksellisen voimakkaan ruohonjuuriverkoston. Juuri järjestökenttä on usein alkusysäys Yhdysvalloissa tapahtuville poliittisille muutoksille.

Yläluokkaisille hyväntekeväisyys ja suurlahjoitukset, esimerkiksi yliopistoille, ovat myös tapa korostaa omaa asemaa. Ilman näiden hyväntekijöiden lahjoituksia tosin moni vähäosainen opiskelija saattaisi jäädä ilman stipendiä.

Silti suomalaisena mietin eniten antamisen hierarkiaa ja sitä, miten tylsät tarpeet jäävät varmasti tunteellisten tarinoiden varjoon avuntarvitsijoiden markkinoilla. Ja hetkellinen apu ei korvaa systemaattisia parannuksia.

Poliisi antaa kalkkunan henkilölle hyväntekeväisyystilaisuudessa New Yorkissa.
New Yorkissa poliisit lahjoittivat viime viikolla kalkkunoita vähävaraisille.Andrew H Walker / AOP

Eivätkö amerikkalaiset näe tätä rakenteellista ongelmaa? Miksi hyväntekeväisyyttä harjoitetaan mutta valtiollista avunantoa samoille ryhmille karsastetaan?

Päätin soittaa kaverilleni ja kysyä.

– Tietysti karsastetaan, koska emme luota valtioon, ystäväni sanoo heti.

Hän on tekee kavereistani kaikista eniten vapaaehtoistyötä ja lahjoittaa rahaa säännöllisesti. Ystäväni on itse tehnyt luokkaloikkauksen osin armeijan kautta.

Itse annan aikaani ja rahaani paljon mieluummin kuin jos minulle kerrotaan miten ja milloin minun pitää lahjoittaa. En usko, että valtio tietää parhaiten, kaverini sanoo ja lisää:

– Tässä on kyse vapaudesta.

Kun sanon, että itse en taas usko, että yksittäiset amerikkalaiset tietävät paremmin kuin joukko asioihin perehtyneitä virkailijoita, voin melkein kuulla olankohautuksen luurin läpi.

Kadehdittavaa luottamusta valtioon, hän sanoo.

Hyväntekeväisyys on niin tärkeä osa Yhdysvaltojen rakenteita, ettei se heti ole häviämässä. Silti painetta muuttumiseen on.

Koronan aikana avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut ja samalla apua tyypillisesti tarjonneilla on taloudellisesti tiukempaa. Pandemia on tehnyt amerikkalaisista selvästi vastaanottavampia valtion apupaketeille, kuten apushekeille ja korotetulle työttömyystuille.

Lisäksi kesän aikana voimistunut kansalaisoikeusliikehdintä on kiinnittänyt amerikkalaisten huomiota rakenteisiin. Myös ystäväni ajattelee niitä nyt enemmän. Yhdysvaltojen historiassa monet kaikkien tasa-arvoa edistävät aloitteet ovat lähteneet liikkeelle nimenomaan afroamerikkalaisten aktivistien ansiosta, ehkä nytkin.

Toisaalta täydellisinkään valtio ei voi pitää huolta kaikista ja apu saattaa hukkua byrokratiaan.

Moni tarvitsee tänä jouluna apua myös Suomessa. Amerikkalaisilta olen oppinut sen, ettei ongelmia pidä ulkoistaa valtiolle, vaikka voisikin.

Lue seuraavaksi