Hyppää sisältöön

Tutkijat yllättyivät hallituksen ja pääministerin puhetavasta koronakriisissä – viesti päättäjille: kannattaa myöntää, jos ei tiedä jotain asiaa

Koronapandemian hoito on tuonut esiin sen, että poliittisia päätöksiä tehdään epävarmojen ja ristiriitaisten tietojen perusteella.

Yliopistotutkijat Anne Koski ja Jaana Parviainen ovat tutkineet kaikki hallituksen tiedotustilaisuudet viime keväältä kesäkuun alkupuolelle. Kuva: Antti Eintola / Yle

Koronapandemia toi viime keväänä uuden ohjelmanumeron suomalaisten arkeen. Hallitus alkoi pitää tiedotustilaisuuksia, joissa se kertoi suoraan kansalle sen hetkisestä tilanteesta ja toimenpiteistä.

Tampereen yliopiston tutkijat innostuivat tutkimaan tiedotustilaisuuksia. Yliopistotutkijat Jaana Parviainen ja Anne Koski hoksasivat, että aihe sopii hyvin laajempaan NEGATE-hankkeeseen, jossa tutkitaan negatiivista asiantuntijuutta ja suomalaisen tietoyhteiskunnan rapautumista.

– Halusimme nostaa asian esiin, koska koronakriisin myötä tietämättömyyden merkitys on erityisesti korostunut. Kun pandemia tuli päälle, huomasimme, että myöskään asiantuntijat eivät tienneet, mihin tilanne oli menossa, sanoo Jaana Parviainen.

Jaana Parviainen johtaa NEGATE-hanketta Tampereen yliopistossa. Kuva: Antti Eintola / Yle

Tutkijat ovat katsoneet ja litteroineet kaikki hallituksen tiedotustilaisuudet viime keväältä kesäkuun alkupuolelle. Tarkoitus on selvittää, miten tietämättömyys näyttäytyy poliittisessa päätöksenteossa ja millä tavalla hallitus kommunikoi päätöksistä kansalaisille.

Tutkijat havaitsivat, että hallituksen puhetapa poikkesi totutusta.

– Yllättävää on se, että varsinkin koronakriisin alussa poliitikot myönsivät oman tietämättömyytensä. Erityisesti pääministeri totesi, että "elämme epävarmuuden tilassa". Tämä toistui aika usein retoriikassa, sanoo Jaana Parviainen.

– Tämä on kiinnostavaa, koska kyse on hallituksesta, jossa on naisenemmistö ja myös nuoria henkilöitä. Mietimme, että olisiko tässä kyseessä uuden sukupolven uudenlainen toimintatapa. Löydämmekö uudenlaista poliittista toimintaa, jota Suomessa ei ole ennen ollut?

Maskigate oli esimerkki epävarmuudesta

Tutkimus on vielä kesken, mutta sen ydinajatus on selvillä: päättäjän kannattaa myöntää, jos ei tiedä jotain asiaa. Jaana Parvainen ja Anne Koski kirjoittivat asiasta myös Helsingin Sanomiin (siirryt toiseen palveluun)(siirryt toiseen palveluun).

Kriisitilanteessa kyky tehdä päätöksiä on elintärkeää, vaikka varmaa tietoa ei ole, asiantuntijoiden neuvot voivat olla keskenään ristiriitaisia tai jopa virheellisiä. Tutkijat toteavat, että kriisiaikana epävarmuuden myöntäminen on kuitenkin verraten helppoa.

Normaalioloissa sen sijaan poliitikkojen on vaikea tuoda esiin sitä, etteivät päätökset voi aina perustua tieteellisesti tutkittuun tai muutenkaan varmaan tietoon. Anne Kosken mukaan se kannattaa silti sanoa.

– Koska tieto on aina epävarmaa, olisi rehellistä myöntää se avoimesti. Meillä on jonkinlainen vääristymä – oletamme, että johtajat tietävät aina kaiken.

– Uskon, että taustalla on olettama, ettemme luota poliitikkoihin, jotka myöntävät, etteivät tiedä. Poliitikon uskottavuus on sitä, että hän esiintyy kaikkitietävänä.

Yliopistotutkija Anne Kosken mielestä poliitikon ei pidä pönkittää valta-asemaansa rajaamalla kansalaiselta mahdollisuutta arvioida, mitä tiedetään ja mitä ei. Kuva: Antti Eintola / Yle

Poliitikoilla on toki paljon enemmän taustatietoa kuin mitä tulee julki. Jaana Parviaisen mukaan tietämättömyyden myöntäminen antaa kansalaisille paremmat mahdollisuudet tehdä omia päätelmiä, kun tietoa ei ole saatavilla tai tieto on epävarmaa.

– Se antaa tilaisuuden pohtia, millaisia vaihtoehtoja meillä on käytössämme, mitkä ovat todennäköisyyksiä ja mitkä epätodennäköisyyksiä.

Toisaalta tietämättömyyden myöntäminen on riski. Jaana Parviainen mukaan siihen ei voi kaiken aikaa vedota.

–Sen toistaminen, että "en tiedä, en osaa sanoa" on tietenkin vaarallista. On kuitenkin tilanteita, joissa kannattaa sanoa, ettei tiedä, jottei joudu peittelemään tietämättömyyttään. Viimekeväinen maskigate oli kohta, jossa selvästi ei tiedetty, millaisia hyötyjä maskit voisivat tuoda. Siinä kohtaa tietämättömyys olisi ehkä kannattanut myöntää.

.
.