Hyppää sisältöön

Kännykkä ja some ovat tehneet valokuvaamisesta keskustelua – kuvaviestit liittävät vanhemmatkin päiväkodin arkiyhteisöön

Aiheesta taiteen tohtoriksi väitelleen Altti Näsin mukaan muutoksen taustalla on kuvaus- ja jakamistekniikan kehittyminen.

Osa päiväkodeista lähettää vanhemmille kuvaviestejä siitä, mitä lapset päivän aikana touhuavat. Aiheesta väitelleen Altti Näsin mukaan tämä on hyvä esimerkki valokuvien avulla käytävästä visuaalisesta keskustelusta. Kuvituskuva. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Valokuvat ja kuvaaminen ovat muuttuneet muistojen tallentamisesta visuaaliseksi keskustelun välineeksi. Esimerkkinä tästä toimii päiväkodin ja vanhempien välinen kuvaviestittely, todetaan tuoreessa väitöskirjassa.

Lapin yliopistosta taiteen tohtoriksi väitellyt Altti Näsi sanoo, että valokuvien jakaminen on tehokas tapa viestiä.

– Se on nopea eikä maksa mitään. Kuva välittää kätevästi tietoa ja tunteita.

Kuvilla ja niihin yhdistetyllä tekstillä pystyy kertomaan asioita, joiden kertominen pelkkänä tekstinä olisi hidasta. Tekstillä onkin kuvaviestien yhteydessä iso merkitys.

– Yksi tutkimustulos oli, että ihmiset tulkitsevat kuvia hyvin eri tavoilla. Ilman selittävää tekstiä tulkinta kuvasta voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä.

Visuaalisen keskustelun mahdollistavat Näsin mukaan kaksi tekniikan kehityskulkua.

– Kuvaustapahtuma on nopeutunut valtavasti, kun enää ei tarvita paperikuvan valmistamiseen liittyvää prosessia. Tämän lisäksi kännykät ovat yhteydessä toisiinsa. Näin valokuvaus ja valokuvilla keskustelu ovat reaaliaikaista toimintaa, Näsi sanoo.

“Piristää työpäivää, kun näkee että lapsilla on mukavaa tekemistä”

Näsi tutki muun muassa yksityisen päiväkodin viestintään tarkoitettua Whatsapp-ryhmää, jossa päiväkodin askareista jaettiin päivän mittaan kuvia lasten vanhemmille.

Tutkimukseen osallistuneen lempääläläisen Arto Lehtiniemen mielestä kuvilla viestiminen on kätevä tapa olla yhteydessä. Vanhemmille on tärkeää tietää, että päiväkodissa kaikki menee hyvin.

– Kuvista saadaan pohjaa lasten kanssa keskusteluille myöhemmin kotona eli tiedetään jo mitä kaikkea siellä päiväkodissa on tehty.

Altti Näsi muistuttaa, että kuvan lähettäjä valikoi aina, minkä kuvan haluaa jakaa. Esimerkiksi päiväkodit jakavat kuvia mukavista hetkistä, mutta eivät nahinoinneista tai pikku vahingoista, joita päivän aikana sattuu. Kuva: Altti Näsi

Lehtiniemi kertoo, että päiväkodista tuli kuvia muun muassa metsäretkistä, leipomisista ja askarteluista.

– Joskus sieltä saattoi tulla monipuolista kuvakerrontaa eli monen kuvan yhtenäinen kooste. Joskus tuli taas vain yksi tai kaksi kuvaa. Piristäähän se työpäivääkin, kun näkee, että lapsilla on mukavaa tekemistä.

Kuvaviestittely tuo läsnäolon tunnetta

Lehtiniemi kertoi, että kuvia kulki vain yhteen suuntaan eli päiväkodista vanhemmille. Molemminpuolinen läsnäolon tunne oli kuitenkin olemassa.

– Kun kuvia tulee, vanhemmat kommentoivat ja sillä tavalla osoittavat olevansa läsnä.

Altti Näsi kutsuu tutkimaansa päiväkotiyhteisöä hybridiyhteisöksi, koska keskustelu tapahtuu sekä kasvotusten että verkon kautta.

Näsin mielestä koululta ja päiväkodilta tulevat kuvat luovat hyvä pohjan jatkaa keskustelua kotona. Ei tarvitse aloittaa nollapisteestä.

– Vanhempi voi aloittaa keskustelun kysymällä, että oliko teillä kiva metsäretki. Ennen hän olisi kysynyt, että mitä te teitte päiväkodissa tänään.

Arto Lehtiniemi muistuttaa, että perinteiset kasvokkain tapahtuvat tapaamiset ovat myös tärkeitä.

– Ei pidä väheksyä sitä palautetta, jota saa päiväkodista lasta noutaessa. Silloin on mahdollisuus vaihtaa muutama sana ohjaajien kanssa päivän tapahtumista.

Aiempina vuosikymmeninä valokuvan merkitys oli muistossa, jonka se säilyttää. Nyt kuvia käytetään enemmän reaaliaikaiseen viestimiseen, sanoo Altti Näsi. Kuva: Kyösti Vaara / Yle

1970-luvulla kuvat oli tarkoitettu vain lähipiirille

Kerronta ja kulttuuri on Näsin mukaan visualisoitunut teknisen kehityksen myötä. Ihminen pyrkii hyödyntämään kuvallisia mahdollisuuksia.

– Aluksi kännyköissä oli vain tekstiviestit. Nopeasti ymmärrettiin, että kirjaimilla voi tehdä myös hymynaamoja.

Näsi on verrannut kuvien jakamista kännyköillä 1970-luvun valokuva-albumeihin. Nyt kuvien jakaja ei voi tietää, ketkä kaikki kaikki kuvia katselevat.

– Silloin valokuvia katseltiin perhepiirissä tai ystävien kanssa. Siinä oli ikään kuin muuri ympärillä eli muut eivät päässeet näkemään kuvia.

Tekniikan muuttumisen myötä myös kuvien merkitys on muuttunut.

– Kun aikanaan teetettiin kuvia vaikkapa Tunnin Kuva -nimisessä valokuvaliikkeessä, niin ne teetettiin lähinnä muistoja varten. Funktio oli, että jostakin tilaisuudesta on mukava saada muistoja. Nyt painopiste on siirtynyt reaaliaikaiseen viestintään.

Näsi sanoo, että muistojen tallentaminen osa nykyistäkin valokuvausta. Muistoja halutaan esimerkiksi erilaisista juhlista. Näsi kutsuu niistä arkivalokuviksi.

– Kuvista tulee muistoja vähän myöhemmin, jos ne tallennetaan. Ensin ne ovat osa keskustelua.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 saakka.

Lue myös:

5-vuotias Iines Jokela kertoo päivästään äidille kuvien avulla – tekniikka lisää kodin ja päiväkodin yhteistyötä