HYDERABAD Jo ennen koronapandemiaa Kakaguda Bastin slummin asukkailla oli talousongelmia. Pandemian myötä monet heistä menettivät vielä työnsäkin.
Etelä-Intiassa sijaitseva Hyderabadin miljoonakaupunki on Intian nouseva teknologiakeskus, jossa sijaitsee muun muassa rokoteteollisuutta ja monikansallisia teknologiayhtiöitä. Kakaguda Basti on yksi kaupungin köyhimmistä paikoista.
Narsing Ravon koko perhe jäi työttömäksi koronapandemian puhjettua. Monet työnantajat eivät uskalla koronan takia päästää koteihinsa palveluammatteissa työskenteleviä ihmisiä.
Joulukuun alkuun mennessä vain perheen sähköasentajana työskentelevä poika sekä kotiapulaisena toimiva tytär olivat saaneet työnsä takaisin.
Perhe sinnittelee noin 11 000 rupialla eli noin 120 eurolla kuukaudessa. Se riittää hädin tuskin ruokaan.
Perheen äiti ja Narsing Ravon vaimo, Pavvat Amma, yskii asunnon nurkassa ja toivoo muutosta tilanteeseen. Meidän täytyy vain odottaa, he sanovat.
Ravon perhe kuuluu niiden kymmenien miljoonien intialaisten joukkoon, jotka ovat vajoamassa äärimmäiseen köyhyyteen koronan takia.
Maailmanpankki arvioi lokakuussa julkaisemassaan raportissa (siirryt toiseen palveluun), että vuosina 2020–2021 jopa yli 100 miljoonaa ihmistä maailmassa putoaa äärimmäiseen köyhyyteen pandemian aiheuttamien talousvaikutusten myötä.
Maailmanpankki määrittelee äärimmäisessä köyhyydessä eläväksi ihmisen, joka joutuu selviämään alle 1,9 dollarilla eli runsaalla 1,5 eurolla päivässä.
Pankin arvion mukaan eniten köyhyys lisääntyy Etelä-Aasiassa. Intiassa äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä voi kasvaa jopa yli 50 miljoonalla ihmisellä.
Syvemmällä Kakaguda Bastin slummissa asumukset muuttuvat metallikattoisista rakennuksista muovipressuilla katetuiksi hökkeleiksi.
Pienessä slummissa elää noin 250 ihmistä. Alueen miehet etsivät päivisin töitä ja palaavat iltaisin kotiin.
35-vuotias Venkanna näyttää väsyneeltä. Hän on sinkku ja asuu yksin.
Venkanna työskentelee päivätyöläisenä rakennustyömailla. Tänään töitä ei löytynyt. Hyvänä kuukautena hän työskentelee kymmenenä päivänä.
32-vuotias yksinhuoltaja Lalita kertoo muuttaneensa vajaat kymmenen vuotta sitten maalta työn perässä Hyderabadiin. Hän päätyi asumaan Kakaguda Bastiin.
Lalita työskenteli aikaisemmin kotiapulaisena, mutta korona vei työt.
– Tulemme hädin tuskin toimeen. Jos sairastumme ja meidän pitää mennä sairaalaan, joudumme lainaamaan rahaa kuluihin. Meillä ei ole säästöjä, Lalita kertoo.
Torstaisin slummin takana sijaitseva katu muuttuu vihannestoriksi. Sinne tulee kauppiaita ja asiakkaita kauempaakin.
Slummin asukkaat eivät kuitenkaan tienaa torikaupalla, koska he eivät pysty tuottamaan mitään myytäväksi kelpaavaa.
Lalita tekee satunnaisia hanttihommia. Hän pystyy tuloillaan ostamaan hieman ruokaa ja maksamaan hökkelistään 700 rupian eli vajaat kahdeksan euron kuukausivuokraa.
Lisäksi hän sanoo saavansa ostaa alennettuun hintaan 25 kiloa riisiä kuukaudessa. Kyseessä on avustus valtiolta.
Lalita kertoo, että perheellä on varaa syödä vain kahdesti päivässä: vähän aamuisin ja aterian iltaisin.
Intia aloitti koronarokotukset tammikuun puolivälissä. Ensimmäisessä vaiheessa rokotteita annetaan ilmaiseksi lääkäreille, sairaanhoitajille ja muille etulinjan työntekijöille.
Käyttöluvan on saanut kaksi eri rokotetta, joita valmistetaan Intiassa. Maa on rokotteiden suurtuottaja.
Kakaguda Bastissa asuva Lalita haluaisi koronarokotteet perheelleen. Mutta vain siinä tapauksessa, jos he saisivat ne ilmaiseksi.
– Meillä ei ole varaa maksaa rokotteista, Lalita toteaa.
Moni köyhä intialainen on samassa tilanteessa.
Niklas Meltio on vapaa kuvajournalisti.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 26. tammikuuta kello 23 asti.
Lue Ylen digikirjeenvaihtajan juttu Intian rokoteteollisuudesta:
Tuleeko pelastus Intiasta? Maa tuottaa valtavan määrän koronarokotteita ja vie niitä jo ulkomaille