1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. yrittäjyys

Yrittäjä Timo Tersa ymmärsi työyhteisön todellisen arvon vasta viimeisenä työpäivänä: "Tuli pitkä itku"el

Vuosikymmeniä rautakauppaa pyörittäneellä Timo Tersalla on aikaa nyt itselleen ja aamiaiselle.

yrittäjyys
Timo Tersa poseeraa uudessa toimistossaan.
58-vuotiaalla Timo Tersalla on aikaa nyt olla pappa lapsenlapsilleen. Hän nauttii lastenlasten vilpittömyydestä ja suorasanaisuudesta.Elli Sormunen / Yle

Kaksion lattialla on kymmeniä pahvilaatikoita. Seiniin nojaa tauluja odottamassa ripustamista.

Osa niistä on saatu venäläisiltä tuttavilta. Kuvissa komeilevat vanhat elokuvakonnat: Al Pacino ja Marlon Brando.

– Eräänlaisia yrittäjiä hekin, naureskelee entinen yrittäjä ja taulujen omistaja Timo Tersa.

Vielä pari päivää aiemmin taulut koristivat Tersan konttorin seiniä Lappeenrannan K-raudassa. Nyt taulut ja tukoittain paperia sisältävät pahvilaatikot on tuotu uuteen toimistokaksioon, jossa on tarkoitus tehdä viimeiset toimet rautakaupan loppuunsaattamiseksi.

Nyt on aika laittaa pakettiin lähes 30 vuotta kestänyt ajanjakso.

Yrittäjyyden alku: amppeleiden myymistä räntäsateessa

Vappupäivänä vuonna 1994 räntää vihmoi taivaan täydeltä, ja väkeä oli jonoksi asti hamuamassa itselleen kesäkukka-amppeleita rautakaupan pihassa. Oli Timo Tersan ensimmäinen päivä yrittäjänä.

– Rännästä huolimatta väkeä oli älyttömästi. Siinä vaiheessa, oli räntää tai ei, ihmiset ostivat ne amppelit. Niitä myytiin pirusti. Kaikki nauroivat, että nyt kauppias kastuu kyllä pahasti. Sanoin vaan, että antaa kauppiaan kastua, että se vaan komistuu, muistelee Tersa.

Siitä alkoi 27 vuotta kestänyt arkinen juoksu töissä. Timo Tersa teki 10–12 tuntista päivää lähes seitsemänä päivänä viikossa. Kaksi tytärtä kasvoivat siinä sivussa aikuisiksi. Nyt elämään tullut jo kaksi lastenlasta, joiden kuvat on asetettu paraatipaikalle uuden toimiston työpöydälle.

Timo Tersa istuu toimistossaan tietokoneen äärellä.
Vaikka uusi toimistokaksio on vielä täynnä laatikoita, silti lastenlasten kuva on asetettu paraatipaikalle työpöydälle.Elli Sormunen / Yle

Näkyvä hahmo, joka sanoo ei politiikalle

Rautakauppias Timo Tersasta muodostui vuosien aikana näkyvä hahmo Lappeenrannassa. Moni lappeenrantalainen sanoo, että mennään ostamaan Timolta sen sijaan, että mentäisiin ostoksille K-Rautaan.

Yrittäjyyden lonkerot ovat levittäytyneet myös vuosien saatossa rautakauppaa laajemmalle. Tersa omistaan lähes neljänneksen paikallisesta jääkiekkojoukkue SaiPasta ja on näin yksi joukkueen pääomistajista.

Tersan kauppiasuran aikana hän toiminut useissa luottamustehtävissä Keskossa, muun muassa hän on ollut K-rautakauppiaiden hallituksen puheenjohtajana.

Politiikkaan miestä on houkuteltu useaan otteeseen, mutta se ei miehen mielenlaadulle sovi.

– Se on aivan liian hidastempoista minulle.

Koronaviruksesta sykäys yrittäjyyden lopettamiselle

Viime keväänä alkanut koronaviruspandemia oli alkusysäys yrittäjyydestä luopumiselle. Lappeenrannan K-Raudan asiakkaista iso osa oli venäläisiä ostosmatkailijoita. Venäjän tuontirajoitukset ja koronaviruksen hiljentämä rajaliikenne tekivät ison loven yrittäjän kukkaroon.

– Viime maaliskuussa oli aika jännä tunne, kun tavaraa oli tilattu kamalat määrät kesää varten. Oli epäselvää, laitetaanko kauppojen ovet kiinni vai saavatko ne pysyä auki.

Pelko alkoi iskeä yrittäjään. Pihalla seisoi yli puolen miljoonan euron arvosta puutavaraa.

– Kyllä siinä kylmä rinki tuli takapuolen alle.

Lopulta kävi hyvin. Kaupat saivat pysyä auki koronapandemiasta huolimatta. Rautakaupassa kauppa kävi jopa niin hyvin, että heinäkuussa alkoi olla pulaa myytävästä tavarasta.

– Suomalaiset eivät päässeet matkustamaan, ja heille jäi ylimääräistä rahaa. Sitten ihmiset alkoivat katsoa ympärilleen ja panostaa omiin koteihinsa ja mökkeihinsa. Siitä tuli hieno buumi.

TImo Tersa esittelee Lappeenrannnan K-Raudan ilmakuvaa.
Timo Tersa esittelee eri aikoina otettuja ilmakuvia K-Raudan tontilta.Elli Sormunen / Yle

Eläkkeelle jääminen pelotti

Vaikka kesäsesonki meni rautakaupassa hyvin, eläkkeelle siirtymisen siemen oli alkanut itää Timo Tersan mielessä. Hän alkoi puhua vaimon kanssa eläkkeelle jäämisestä, ja vaimo innostui.

Sitten Tersa alkoikin empiä itse.

– Mietin, että jos alan himmata vauhtia, miten minä pärjään. Alanko rapistua? Miten päivät täyttyvät sitten, kun on eläkkeellä? Mihin minun kaikki kaverit häviävät? Entä asiakkaat? Kyllä se pelotti.

Pari päivää pyristeltyään ajatustensa kanssa Tersa teki päätöksen eläkkeelle jäämisestä. Kaverit auttoivat lopullisen päätöksen tekemisessä.

– Kaverit sanoivat, että älä Timo ole hölmö. Onhan meillä muutakin elämää. Sitten piti miettiä, mitä se muu elämä oikeastaan on. Sitä sietää pohtia, kun on 27 vuotta menty purjeet selällään koko ajan.

Tersa on maksanut itselleen yrittäjän varhaiseläkettä. Se mahdollisti töiden lopettamisen 58-vuotiaana. Hän on huomannut lähipiiristä, että töitä paiskitaan helposti lähes 70-vuotiaaksi. Sitten ei välttämättä keritä olla eläkkeellä kuin tovi ja kuolema korjaa.

– Kun työt lopetetaan 65–70-vuotiaana, on se niin iso elimistöllinen muutos. Siinä on kaikenlaisia vaaroja.

Neljä kuukautta sitten Tersa teki lopullisen päätöksen eläkkeelle jäämisestä. Päätöksen jälkeen iski väsy.

– Päätöksen jälkeen tunne yrittäjyydestä katosi. Enää ei ollut sellaista fiilistä, kun siinä pitää olla. Eläkkeelle jääminen oli hyvä päätös.

Ensimmäinen aamiainen 27 vuoteen

Tammikuu on alkanut. Käsillä on ensimmäinen eläkeaamu. Nyt siitä voi nauttia Kirsi-vaimon kanssa, joka jäi samaan aikana eläkkeelle. Kirsi Tersa oli myös töissä K-Raudassa.

Ensimmäinen aamu eläkeläisenä toi Tersan eteen asian, jota hän ei ole kokenut 27 vuoteen. Hän söi nimittäin aamiaisen, lautasellisen kaurapuuroa.

– Elin kahvilla 27 vuotta aika pitkälti. Kun tulin töistä kotiin, niin kaapista revittiin kaikki mitä löytyi. Nälkä oli aina, kuvailee mies suhdettaan ruokaan yrittäjyysaikana.

Tersa aikoo panostaa eläkkeellä omaan hyvinvointiinsa.

– Alan liikkua ja syödä eri tavalla. Alan antaa aikaa itselleni. Viitenä päivänä viikossa minut voi nähdä urheilemassa, eikä se ole mitään sunnuntaikävelyä.

Eikä mies lämpimikseen puhu. Liikuntaa on lisännyt luonnollinen syy. Ensimmäiset eläkepäivät ovat tienneet tuntien lumenluontiurakkaa.

– Kun kolme tuntia kolaa lunta, niin tietää tehneensä. On se fyysisesti vähän rankempaa kuin rautakaupan pyörittäminen.

Kun jää ajoissa eläkkeelle, on aikaa tehdä vaikka mitä.

– Tässähän voi alkaa vaikka puutarhuriksi vielä! Tai voi alkaa lapsenlapsia hoitamaan ja kuljettelemaan. Elämään tulee nyt vähän enemmän inhimillisiä tekijöitä.

Uuden toimiston sohvalla on vielä paljon tavaraa Timo Tersan entisestä yrityksestä K-Raudasta.
Tersa on yksi jääkiekkojoukkue SaiPan pääomistajista ja Liiga SaiPa Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Nyt hän aikoo keskittää työstä jäävää tarmoa myös jääkiekolle ja oman kaupungin kotijoukkueelleElli Sormunen / Yle

Työyhteisön arvon ymmärsi vasta jälkikäteen

Timo Tersa teki sijoituskaksiostaan toimiston itselleen. Se onnistui näppärästi, kun vuokralainen lähti pois asunnosta. Tersa ei halunnut viedä viimeisiä rautakaupan töitä kotiin.

– Ei siitä tulisi mitään, että nämä tavarat olisivat kotonani, Tersa sanoo ja katselee ympärilleen.

Toimistossa on kasapäin pahvilaatikoita, paperipinoja ja nyssäköitä. Toimiston sohvalla on ilmakuvia K-Raudan vaiheista. Kuvista voi katsoa, miten yritys on laajentunut vuosien saatossa.

Tersa intoutuu kertomaan, että yrittäjyydestä jäi käteen hieno henkilökunta. Osa henkilökunnasta oli töissä miehellä koko hänen kauppiasuransa ajan. Tersan rautakaupassa oli sesongista riippuen 40–50 työntekijää.

Timo Tersa poseeraa uudessa toimistossaan.
Tersan puhelin on soinut vinhaan, kun tieto tekijämiehen eläkkeelle jäännistä on kiirinyt. Häntä on kosiskeltu mukaan uusiin bisneksiin ja politiikkaan, mutta on vastannut ei.Elli Sormunen / Yle

27 vuotta kestäneen yrittäjyyden aikana hän ei kerinnyt miettiä, kuinka tärkeä työyhteisö lopulta oli. Se oli kuin toinen perhe. Työyhteisön arvon Tersa ymmärsi vasta, kun jätti loppuinventaarion jälkeen jäähyväiset työntekijöilleen.

– Ei sitä tajunnut siinä, kun tehtiin töitä. Vasta jälkikäteen tuli ymmärrys, että hetkinen – nämä ihmisethän ovat tehneet hyvän työrupeaman, heihin on voinut luottaa ja ollaan oltu koko ajan yhdessä. Se pysähdytti ja pani miettimään.

Tersa pelkäsi viimeistä työpäivää ja sen tuomaa herkkyyttä. Viimeisen työpäivän jälkeen hän lähti ajamaan mökille. Herkkyys löytyi ja itku sai tulla.

– Tuli pitkä itku. Kolme kertaa piti pysähtyä matkalla mökille, Tersa sanoo ja kyyneleet kihoavat miehen silmiin ajomatkaa muistellessaan.

Merikonttiin kymmenen vuoden asiakirjat

Toimiston ikkunasta siintää paperitehdas, toiselta puolelta voi ihailla värikästä sairaalarakennusta. Tersa on kantanut viimeisen yrittäjäkuukauden paperit uuteen toimistoon.

Kaikki asiakirjat eivät uuteen toimistoon edes mahtuneet. Tersa hankki merikontin asiakirjojen säilyttämistä varten.

– Laki vaatii, että dokumentteja täytyy säilyttää 10 vuotta. Siksi ostin merikontin, että saadaan kaikki tositteet ja kirjanpito säilytettyä. Ja yhden kuukauden paperit piti ottaa tänne, kun muualle ei mahtunut.

Kotikaupungistaan Lappeenrannasta Tersa ei aio muuttaa pois. Enintään hän voi harkita Taipalsaarta, Lappeenrannan kupeessa sijaitsevaa naapurikuntaa.

Yrityksen alasajaminen tarkoittaa paperitöitä vielä kolmeksi kuukaudeksi. Toisaalta pientä hommaa on kymmeneksi vuodeksi.

– Iso prosessihan se alasajo on, esimerkiksi monia sopimuksia pitää päättää ja irtisanoa. Lohdullista asiakirjojen säilyttämisessä on se, että joka vuosi voi vähentää yhden vuoden pois kontista. Lopulta kun kontti on tyhjä, sen voi myydä eteenpäin, toteaa Tersa.

Lue seuraavaksi