1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. linnut

Mies joka laski kaikki Suomen linnut – ja jonka suurtyö oli jäädä unholaan

Keravalainen opettaja Einari Merikallio laski koko Suomen linnuston, mutta urakka tyrmättiin arvovaltaisessa brittijulkaisussa.

linnut
Einari Merikallio
Einari Merikallio laski 1940-50 -luvuilla Suomen linnuston. Työ hakee vertaistaan koko maailmassa.Suomen lintutiede 1828-1974, Faros-kustannus.

Hailuodossa kuului toissa kesänä linnunlaulua, jonka Iltalehti otsikoi "ääneksi haudan takaa" (siirryt toiseen palveluun).

Saarelle oli harhautunut hyvin harvinainen kultasirkku. Suomessa kultasirkku oli tavattu edellisen kerran vuonna 2007, ja se on listattu (siirryt toiseen palveluun)hävinneeksi lajiksi.

Peippoja ja pajulintuja Suomessa sen sijaan riittää.

Ne "taistelevat" yleisimmän lintulajin tittelistä. Tuoreimmassa runsausarviossa pajulintu oli ykkönen 7,4 miljoonalla parilla. Peippoja laskettiin pari sataa tuhatta vähemmän.

Mutta mistä me tiedämme noinkin tarkkaan jonkin lintulajin määrän?

Muuttolinnuthan eivät tunnetusti kulje passintarkastuksen kautta, eikä linnuilla ole velvollisuutta ilmoittaa perheenlisäyksestä väestörekisterikeskukseen.

Lintulajien määrät ja niiden muutokset tiedetään, koska ne lasketaan säännöllisesti.

Vuodenvaihteen talvilintulaskenta on juuri päättynyt. Talvilinnut lasketaan uudelleen helmi-maaliskuun vaihteessa, ja laskentoja täydentää tammikuun lopussa järjestettävä pihabongaus.

Kevään tulleen seurataan muuttolintujen määrää ja alkukesästä on vuorossa lintulaskennan hardcore-laji, linjalaskenta. Vesilinnuille on omat laskentansa.

Lintujen määrää siis seurataan Suomessa tarkkaan, ehkä tarkemmin kuin missään muualla.

– Britteinsaarilla, Ruotsissa ja Hollannissa ollaan hyvin aktiivisia, mutta kyllä Suomi on kärkimaiden joukossa, lintuharrastuksen suurvaltoja, sanoo BirdLifen tiedottaja Jan Södersved.

Jan Södersved, Birdlife Finland tiedottaja
Jan Södersved merkitsee lintuhavainnot ruutuvihkoonsa.Antti Lähteenmäki / Yle

Södersved on laskentapuuhissa.

Hän on lähtenyt aamuhämärissä kulkemaan 10 kilometrin talvilaskentareittiä Lohjalla.

Reitti kuljetaan kolme kertaa talvessa ja matkan varrelta merkitään tiedot kaikista linnuista.

Talvilaskentareittejä on ympäri Suomea erilaisissa maastoissa yhteensä noin 500. Ne on kuljettu läpi 1950-luvulta lähtien.

On syntynyt hyvä kuva siitä, mitkä linnut Suomessa talvehtivat ja mitä muutoksia on tapahtunut.

– Edessä näkyvässä suvannossa on 60 laulujoutsenta, jotka eivät vielä 50-luvulla todellakaan talvehtineet Suomessa, Södersved kertoo esimerkin leudontuneiden talvien aiheuttamasta muutoksesta.

Yli tuhannen kilometrin urakka

Turun Sanomissa ilmestyi vuonna 1920 kipakka kirjoitus.

Lehtori Thorsten Renvall kuvaili Ruissalossa muutama vuosikymmen aiemmin tehtyjen raivausten seurauksia:

"Ruissalon tunnusmerkillinen lintu, sinikyyhky, joka oli pesinyt ontoissa tammissa, harventui arveluttavasti; Turun maan tunnuslintu, harmaapäinen tikka, ei enää täällä viihtynyt."

Kultarinnat ja vihreä kerttu olivat Renvallin havaintojen mukaan kadonneet Ruissalosta kokonaan.

Renvallin kirjoituksen ongelma oli se, että sata vuotta sitten kukaan ei tarkkaan tiennyt Ruissalon sen paremmin kuin minkään muunkaan alueen linnuston määriä. Oli vain mutu-tuntuma.

– Emme varmasti tiedä, oliko Renvallin havainto totta vai ei. Jos retkeilee eri aikoina, saattaa alkaa näyttää siltä, että muutoksia on tapahtunut. Varmuuden saamiseksi tarvitaan kuitenkin numerotietoja, sanoo ornitologi, lintukirjailija Esa Lehikoinen.

Renvallin lehtikirjoitus löytyy Lehikoisen ja kumppaneiden syksyllä ilmestyneestä , massiivisesta Suomen lintutiede 1828-1974 -kirjasta.

Esa Lehikoinen kotimaisemissaan Turun Ruissalossa.
Lintumies, tietokirjailija Esa Lehikoinen Turun Ruissalossa.Mikko Pesonen / Yle

Lintulaskenta otti 1900-luvun alussa ensi askeleitaan sekä maailmalla että Suomessa.

Tuleva professori K.E. Kivirikko oli vuonna 1907 laskenut Sääksmäen Rapolan kartanon puistolinnuston. 17-vuotias Ilmari Hilden pyrki löytämään kaikki linnunpesät 50 hehtaarin kokoisesta lehtometsästä Hattulassa. Helsingin Käpylässä laskettiin yhden pysäkin ympäristön linnustoa ja venäläisellä sotilashautausmaalla pesimälinnustoa.

Myös keravalainen opettaja, innokas lintuharrastaja Einari Merikallio (1888-1961) kaipasi numerotietoa lintujen määristä. Merikallio oli tyytymätön käytössä olleeseen tapaan arvioida lintujen määriä epämääräisin käsittein "yleinen", "melko yleinen", "harvinainen".

Samalla Merikallio ymmärsi, että laajojen alueiden laskenta vaati edustavia koealoja. Koko Suomen jokaista kolkkaa ei kukaan pystyisi laskemaan, mutta hyvin valittujen koealojen tulokset voitaisiin ehkä yleistää koko aluetta koskeviksi.

Hyväkuntoinen Merikallio - hän oli nuoruudessaan aktiivivoimistelija - kulki 1940–50 -luvuilla toista tuhatta kilometriä ympäri maata ja kirjasi ylös kaikki laskentalinjoilla havaitsemansa linnut. Tulokset hän esitteli ensin väitöskirjassaan ja lopulta vuonna 1958 julkaistussa pääteoksessaan "Finnish Birds. Their distribution and numbers".

Se oli ensimmäinen koko valtion alueen linnuston määrää esittelevä teos maailmassa.

Kirja jaettiin samana vuonna Helsingissä järjestetyn XII kansainvälisen lintutieteen kongressin osanottajille. Kirja sai tyrmäävän vastaanoton.

Arvovaltainen tyrmäys

Merikallion kirjan arvioi WWF:n perustaja ja maailman tunnetuimpiin lintutieteilijöihin lukeutunut britti Max Nicholson.

British Birds -lehden päätoimittaja otsikoi kritiikkinsä "A Bold Effort Towards Estimating a Nation`s Avifauna" - urhea yritys.

Nicholsonin tiedettiin edustavan koulukuntaa, jonka mukaan vain suurikokoiset tai helpoissa paikoissa pesivät lajit voidaan luotettavasti laskea.

Nicholson antoi tunnustusta sitkeydestä, jolla Merikallio oli voittanut lähes ylikäymättömiä esteitä pyrkiessään luomaan yhteenvedon lintujen määristä ja alueellisesta vaihtelusta.

"Tohtori Merikallion urheus on kuitenkin ylittänyt hänen harkintakykynsä", Nicholson jatkoi.

Nicholsonin mielestä laskentatuloksissa oli liian suuri virhemarginaali. Merikallion linjalaskennalla ei hänen mukaansa voinut saada luotettavaa arviota kaikkien pesimälintujen kannoista koko maan alueella.

Merikallion tuloksia ei voi pitää Suomen koko linnuston laskentana, ei edes vakavana yrityksenä, Nicholson tyrmäsi.

Artikkelissa myönnettiin, että Merikallion laskelmat kelpaavat linnuston vaihtelun seurantaan alueilla, joissa laskennat voitaisiin toistaa. Havainnolla tulisi olemaan vielä suuri vaikutus, mutta tuoreeltaan se jäi negatiivisten kommenttien varjoon.

Nicholsonin kritiikin jälkeen Merikallion kehittämä linjalaskentamenetelmä painui pariksi kymmeneksi vuodeksi unholaan.

Metsäylioppilaita ryhmäkuvassa, Einari Merikallio 2. vasemmalta.
Metsäylioppilaita ryhmäkuvassa, Einari Merikallio toinen vasemmalta. Lusto - Suomen Metsämuseo / Metsäylioppilaat ry:n kokoelma

Maineen palautus

Tarvittiin hieman aikaa ja uusi lintuharrastajien sukupolvi, jotta Einari Merikallion elämäntyön arvo ymmärrettiin.

1970-luvun alku oli hyvää aikaa lintutieteen ja -harrastuksen osalta.

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat innostuivat joko urheilusta tai luonnosta, lintukirjailija Esa Lehikoinen tiivistää.

Risto Väisänen ja Olli Järvinen kaivoivat Merikallion linjalaskentametodin esiin ja jalostivat sitä edelleen. Nykyisin se on käytössä paitsi Suomessa, myös monessa muussa maassa, muun muassa Max Nicholsonin kotimaassa Britanniassa.

– Suomen valtakunnallinen, erittäin hyvä seuranta perustuu Merikallion linjalaskentaan, Lehikoinen sanoo.

Suomi on jaettu noin 500 alueeseen (siirryt toiseen palveluun), jotka lasketaan läpi vähintään viiden vuoden välein. Laskentatiedot lähetetään Euroopan yhteiseen tietokantaan, jonka avulla seurataan muun muassa lintulajien uhanalaisuutta.

Nykyään linjalaskijoita on satoja. 1930–50-luvuilla lähes koko työn teki yksi mies, loppuaikoina jo yli 60-vuotias Einari Merikallio.

Merikallion työn jatkaja, professori Risto Väisänen kirjoitti vuonna 1988 oppi-isästään seuraavasti:

"Kohtasin Merikallion vain kerran. Se tapahtui ollessani koulupoikana kansainvälisen lintukongressin oppaana kolme vuosikymmentä sitten. (...) Taivallan hopeahapsisen Merikallion vieressä. En saata vielä tietää, kuinka paljon valmiimmaksi hän oli tehnyt maailman, johon olen astumassa."

Juttua korjattu 20.1. kello 12.10: Merikallio oli ehdolla vuoden 1908 Lontoon olympialaisiin, mutta ei osallistunut kisoihin, ilmeisesti opiskeluesteiden takia.

Lue lisää:

Peippoja pesii Suomessa miljoonia, kiljuhanhi kokee jopa yksinäisyyttä – katso Suomen yleisimmät ja harvinaisimmat lintulajit

Moni muuttolintu ei palaa ensi keväänä – Välimeren maissa pyydystetään yhä pieniäkin siivekkäitä perinteiden nimissä

Lue seuraavaksi