1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kotimaiset elokuvat

Wille Lehtovaara tuotti Pertsa ja Kilu -elokuvan vaikeana koronavuonna – "Teimme pienen ihmeen"

Koko perheen seikkailuelokuvan ensi-ilta on siirtynyt jo kolme kertaa. Seuraava maali on keväällä.

kotimaiset elokuvat
Wille Lehtovaara nostaa takin kaulusta metsässä
Koronavuosi 2020 oli elokuva-alan ammattilaisille rankka. Wille Lehtovaara käänsi katseensa kohti uusia tuulia vuodenvaihteessa Jalasjärvellä.Pasi Takkunen / Yle

Wille-Petter Lehtovaara, 37, kapuaa mäennyppyrälle pienen lumipeitteen saaneessa metsässä. Sopiva nuotiopaikka löytyy ja sielu lepää.

Eteläpohjalainen pelto- ja metsämaisema Jalasjärven Kannonkylässä on rakas miljöö helsinkiläismiehelle, joka on syntynyt Ruotsissa ja asunut Suomessa useilla eri paikkakunnilla.

– Olin päiväkoti-ikäinen, kun muutimme Ruotsista Jalasjärvelle vanhempieni kotiseudulle. Tapaan sanoa, että olen hiekkatien varrelta kotoisin.

Ei spesialisti vaan generalisti

Nuotio syttyy ensiraapaisulla. Elokuva- ja televisioalan ammattilainen on sytytellyt nuotioita työnsäkin puolesta.

– Järjestäjän hommissa, Wille Lehtovaara tuumaa.

Kun kukaan ei juuri koskaan sanonut tai kirjoittanut hänen nimeään oikein, Wille-Petter on lyhentynyt vuosien varrella Willeksi.

Lehtovaara on työskennellyt kymmenisen vuotta elokuvien ja televisiosarjojen parissa ja tehnyt lähes tulkoon kaikkea, mitä ala vaatii.

– Pidän itseäni elokuva-alan generalistina. Avopuolisoni Maija totesi, että käytä sitä sanaa. Generalistilla on yleiskäsitys alastaan. Se on vastakohta spesialistille.

Wille Lehtovaara istuu nuotiolla
Elokuva-alan ammattilainen rentoutuu yksinkertaisten asioiden äärellä: lapsuuden metsissä ja laittamalla arkiruokaa perheelleen.Pasi Takkunen / Yle

Pertsasta ja Kilusta pieni ihme

Kulunut koronavuosi 2020 oli Lehtovaaralle kiireinen. Hän tuotti yhdessä Johanna Kuntun kanssa Taavi Vartian käsikirjoittaman ja ohjaaman Pertsa ja Kilu -elokuvan.

Elokuva valmistui syksyllä, mutta ensi-iltaa on siirretty koronan vuoksi jo kolme kertaa.

– Levitysyhtiö Nelonen Media on nyt suunnitellut uutta maalia keväälle.

Wille Lehtovaara muistaa tarkasti hetken, jolloin korona iski leffantekijän arkeen täysillä.

– Olimme Nurmijärvellä Taavin toimistolla ja menimme lounaalle Impivaaran grillille. Juttelimme siinä, että kovasti koronasta puhutaan uutisissa. Sitten tuli tieto, että uusin James Bond on siirretty aprillipäivän ensi-illasta marraskuulle.

Taitaa olla paha juttu tämä korona, miehet tuumasivat ja pian Suomikin eli jo laajojen rajoitusten alla.

Kymenlaaksolaiset kumppaneina

Iso, koko perheen seikkailuelokuva oli kytenyt mietteissä pitkään, ja se oli päätetty tehdä vuonna 2020. Tavoitteesta pidettiin kiinni.

– Jokaisella pilvellä on hopeareunus. Taavi on kova mies, positiivinen ja eteenpäin katsova. Vaikeuksista huolimatta ryhdyimme tekemään kaikkien aikojen seikkailuelokuvaa, Lehtovaara sanoo.

Kuvaukset ajoittuivat hyvään hetkeen kesällä, kun korona hellitti talven ja kevään otteestaan.

Wille Lehtovaara myöntää, että ihmehän siinä tapahtui, kun pieni tuotantoyhtiö sai kuin saikin elokuvan niin sanotusti purkkiin Kotkassa ilman elokuvasäätiön tuotantotukea.

Kotkan seudulla ja kymenlaaksolaisilla oli vahva halu siihen, että elokuva saadaan tehtyä tuolla alueella.

Wille Lehtovaara

Tuohon ihmeeseen tarvittiin tahtoa. Tilaajalla eli Nelonen Medialla on ollut suuri vaikutus elokuvan valmistumiselle.

– Lisäksi Kotkan seudulla ja kymenlaaksolaisilla oli vahva halu siihen, että elokuva saadaan tehtyä tuolla alueella. Sovimme yhteistyöstä paikallisten eri tahojen ja yrittäjien kanssa. Ilman näitä kumppanuuksia elokuvaa ei olisi saatu päivänvaloon.

Pertsa ja Kilu -elokuvan kuvaukset Kotkassa.
Pertsa ja Kilu -elokuvan tekoa helpotti koronavuotena se, että suuri osa kuvauksista tehtiin ulkona.Wille Lehtovaara

Lääkäri, ekonomi, medianomi

Wille Lehtovaarasta piti alun perin tulla lääkäri, sitten ekonomi, mutta todistuksessa lukeekin medianomi. Hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta taiteen ja viestinnän yksiköstä.

Ennen kuin elokuva vei mukanaan, mies ehti opiskella kemiaa Helsingin yliopistossa ja taskussa on myös kandin paperit kauppatieteistä Vaasan yliopistosta.

– Kun Vaasassa katsoin viisi elokuvaa päivässä ja pakkasta oli pihalla 25 astetta eikä kouluun huvittanut lähteä, asialle täytyi tehdä jotain. Googlasin elokuva-alan opiskelumahdollisuuksia ja päätin hakea.

Lehtovaara pääsi Tampereelle opiskelemaan ensi yrittämällä. Jo pääsykokeet ihmetyttivät miestä, joka oli tottunut pänttäämään lääketieteellisen tunnetusti vaikeisiin pääsykokeisiin.

– Mutta taiteen ja viestinnän pääsykokeissa sai piirtää ja kertoa tarinoita. Ajattelin, että tämähän on kivaa, kun saa taiteilla.

Intohimotyöt eroteltava

Elokuva-alan suurimmat glamourit tippuivat mielestä varsin nopeasti. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen työelämä vei opiskelijan osin mennessään.

– Tämä on mielenkiintoinen ala. Projektit ovat erilaisia, ja tässä työssä tapaa todella mielenkiintoisia ihmisiä.

Entä kuinka raa´an maailman kohtasit elokuva-alalla?

– Tästä joko tykkää tai ei, ja tykätessään tavallaan hyväksyy ne realiteetit, mitä ala pitää sisällään. Toki aina täytyy pyrkiä korjaamaan epäkohtia, oli sitten kyse työsuojelusta tai työajoista. Työajasta, palkkauksesta ja tasa-arvosta täytyy pitää huolta.

Wille Lehtovaara toteaa, että hänen alallaan on edelleen intohimolla työtään tekeviä, jotka eivät aina laske työtuntejaan. Itsekin hän sanoo osin lukeutuvansa tähän joukkoon.

– Täytyy erotella intohimoprojektit ja toisaalta isojen tuotantoyhtiöiden työt, joissa työtunneista täytyy pitää huolta. Jos ei työntekijä tee sitä itse, se on tuotannon johdon tehtävä.

Kotimaista valkokankailla

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, Wille Lehtovaara toteaa eletystä koronavuodesta. Se oli hänelle täyden tekemisen vuosi ja samanlaista hän uumoilee alkaneestakin vuodesta.

Vuosi 2020 oli myös kotimaisten elokuvien vuosi.

– Koronavuosi kasvatti entisestään suomalaisten elokuvien katsojaosuutta suhteessa muualla tuotettuihin elokuviin. Kun Hollywood-elokuvia peruttiin, se antoi lisää valkokankaita kotimaisille leffoille, Wille Lehtovaara kertoo.

Suomen Filmikamari ry:n uuden tilaston mukaan Suomessa käytiin koronavuonna elokuvissa 3,9 miljoonaa kertaa. Luku on luotettavan elokuvatilastoinnin heikoin. Käynnit putosivat viime vuonna edellisvuoteen verrattuna 54 prosenttia.

Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen pitää kotimaista elokuvaa suorastaan viime vuoden pelastajana.

– Jos kotimaiset elokuvatuottajat ja -levittäjät eivät olisi tuoneet syksyllä elokuvia teattereihin, tilanne olisi elokuvateattereiden kannalta nykyistäkin murheellisempi, Koistinen toteaa Filmikamarin vuodenvaihteen tiedotteessa.

Kotimaisen elokuvan katsojaosuus oli viime vuonna 40 prosenttia. Kevään koronasulun jälkeen 1.6.–31.12.2020 välisenä aikana kotimaisten elokuvien katsojaosuus nousi Filmikamarin mukaan peräti 50 prosenttiin.

Suomi-elokuva maailmalle

Vaikka kotimainen elokuva voi Lehtovaaran mukaan hyvin, siitä uupuu vielä jotain. Hän vertaa suomalaista elokuvaa ruotsalaiseen elokuvaan.

– Länsinaapurissa elokuva voi menestyä palkintogaaloissa ja saavuttaa satatuhatpäisiä katsojajoukkoja. Kaipaan sitä Suomi-elokuvaa, joka saa väen liikkeelle ja joka noteerataan isosti maailmalla. Kaurismäen lisäksi sellaista ei Suomesta ole juuri maailmalle lähtenyt.

Kaipaan sitä Suomi-elokuvaa, joka saa väen liikkeelle ja joka noteerataan isosti maailmalla.

Wille Lehtovaara

Kotimaisia rikossarjoja verrataan paljon muiden Pohjoismaiden tuotantoihin.

– Kyllä kannattaa katsoa, mitä muut tekevät. Sieltä voi ammentaa ideoita ja lähteä sitten omille poluille. Outous on mielestäni enemmän Suomen juttu kuin hyytävä rikosdraama. Tietysti näitä voi sopivassa määrin yhdistellä.

Älypuhelin ei korvaa elokuvasalia

Wille Lehtovaara kävi elokuvissa viime vuonna koronaohjeistuksia tarkasti noudattaen. Hänen mukaansa täyden elokuvanautinnon ja -elämyksen voi kokea vain teatterissa.

Kärsiihän elokuva inflaation, jos katsot sitä bussissa älypuhelimesta.

Wille Lehtovaara

– Pitäisin kynsin ja hampain kiinni elokuvateatterikokemuksesta. Kun elokuva on tehty isolle kankaalle ja äänisuunnittelu isoille äänentoistolaitteille, niin kärsiihän elokuva inflaation, jos katsot sitä bussissa älypuhelimesta.

Lehtovaara tietää, että ihmiset kuluttavat nyt paljon sisältöjä.

– Toki tv-sarjojen ja muiden formaattien maailma on laaja ja suoratoistopalveluilla on omat paikkansa.

Wille Lehtovaara katsoo suoraan kameraan
Wille Lehtovaara pyörittelee parhaillaan mielessään ruoka-aiheita ja myös Jurvan satavuotiasta, hiipuvaa puunveistoperinnettä. Pasi Takkunen / Yle

Ruoka toinen intohimo

Rankka työ vaatii kunnon huvit, sanotaan. Wille Lehtovaaralle työn vastapaino on hyvin arkinen ja jokapäiväinen: ruoanlaitto. Se on myös hänen intohimonsa.

– Ruoka on oiva väline. Sen avulla voi rauhoittua, perhe saa ruokaa ja ennen kaikkea voin viettää aikaa yhdessä perheeni kanssa.

Wille Lehtovaara kuvaa itseään myös ruoanlaitossa generalistiksi.

– Otan paljon vaikutteita eri ruokakulttuureista. Yhdistelen niitä sitten, kun osaan perusasiat. En keskity lopputulokseen kulinaristina, mutta teen maukasta ruokaa arkisesti, välillä juhlallisestikin.

Elokuvantekijän kipinä ruoanlaittoon on kodin peruja.

– Se tulee lapsuudesta. Isä teki aina arkiruokaa. Myös siskon mies on kova laittamaan ruokaa ja paras ystäväni ryhtyi kokiksi kolmikymppisenä.

Vuodenvaihteessa Jalasjärven-reissulla pöydässä komeili jälleen muun muassa äidin leivinuunissa paistama, perinteinen joululimppu.

Ruoan merkitys yhteisöissä

Wille Lehtovaara on pitkään suunnitellut yhdistää kaksi intohimoaan: ruoan sekä elokuva- ja televisioalan. Siitäkin huolimatta, että kokkiohjelmia tehdään nyt paljon.

– Niitä pursuaa joka tuutista, mutta jokaisella on oma tarinansa kerrottavana.

Wille Lehtovaara aikoo lähteä tapaamaan ihmisiä ja yhteisöjä eri puolille Suomea. Hän suunnittelee eri kulttuureihin ja yhteisöihin kurkistavaa kokkiohjelmaa.

– Haluan nähdä, miten yhdessäoloa voi vahvistaa ruoan avulla, oli kyse sitten ulkomaalaistaustaisista tai täysin suomalaisista yhteisöistä.

Uusi kokkiohjelma saattaa lähteä syntymään jo tänä vuonna.

– Olen pääni puhki miettinyt näiden kahden intohimon yhdistämistä ja vuosi 2021 voisi olla se vuosi, jolloin en enää mieti vaan teen.

Kasino-elokuvassa tekemisen voimaa

Wille Lehtovaara toteaa, että elokuvien ja televisio-ohjelmien maailmassa tekeminen on tärkeämpää kuin se, että liikaa mietitään ja suunnitellaan, eikä sitten koskaan saada valmiiksi.

– Itse tätä vielä opettelen.

Menneeltä elokuvavuodelta tällaista tekemistä kuvaa Wille Lehtovaaran mukaan hyvin hänen lapsuuden ja nuoruuden ystävänsä Mikko Jokipiin ohjaama Kasino-elokuva. Se käsittelee vuosituhannen vaihteen nuorisokulttuuria kuuluisalla tanssipaikalla Kauhajoen Kasinolla.

Elokuvien maailmassa tekeminen on tärkeämpää kuin se, että liikaa mietitään ja suunnitellaan, eikä sitten koskaan saada valmiiksi.

Wille Lehtovaara

Elokuva on muutamissa pohjalaisissa elokuvateattereissa kerännyt enemmän katsojia kuin monet suuret kotimaiset elokuvat.

– Ehkä me pohjalaiset tykkäämme omista jutuistamme ja haluamme verestellä omia muistoja. Kasino on hieno paikallistuotanto, joka on kerännyt jo lähes 12 000 katsojaa.

Porkkananenä kellarista

Kallion kielekkeelle sytytetty nuotio hiipuu. Leffantekijä, ruoanlaittaja ja nelivuotiaan Unnan isä kiirehtii lapsuudenkotiinsa pyörittelemään tyttärensä kanssa suojalumesta lumiukkoa.

Porkkananenä löytyy helposti vanhempien kellarista, sieltä hiekkatien laidalta.

Lue seuraavaksi:

Elokuvateattereilla synkeä vuosi takanaan – koronarajoitukset veivät katsojat ja ensi-illat

Korona-aika nosti suomalaiset elokuvat katsotuimpien joukkoon – viime viikonlopun kolmen kärki kotimaisia leffoja

14-vuotias Erkki katsoi vanhoja nuortensarjoja: "Välillä pitkäveteistä, mutta jännitystä ei puutu!"

Lue seuraavaksi