Tohmajärven Selkäkylällä asuvan Mika Piiroisen henkilökohtainen susikonflikti alkoi kaksi kuukautta sitten, kun perheet lapset ryhtyivät aamulla etsimään talon kuusivuotiasta terrieriä.
Pihapiiristä löytyi roskasäiliön luota isoja koiraeläimen jälkiä, ja pian sen jälkeen myös perheen koira löytyi navetan päädystä.
– Koirasta löytyivät vähät jäänteet, Piiroinen summaa.
Sen jälkeen konflikti yleistyi ja laajeni, sillä sudet ovat loppuvuoden aikana tappaneet paikkakunnalla ainakin viisi muuta koiraa. Tohmajärvi on itärajalla sijaitseva pohjoiskarjalainen kunta.
Laumassa oli alun perin neljä sutta, jotka viranomaisten mukaan vierailivat viime vuoden aikana talojen pihapiireissä 160 kertaa. Susia on näkynyt runsaasti myös pihapiireissä otetuissa riistakamerakuvissa.
Laumasta kaadettiin juuri ennen vuodenvaihdetta riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla yksi susi, mutta tilanne on yhä jännittynyt.
Piiroisen mielestä tilannetta ei ainakaan paranna se, että maakuntaan rekisteröity luonnonsuojeluyhdistys on valittanut kaikista susien kaatoon myönnetyistä poikkeusluvista.
– Ihmisten pitää nyt sietää susia pihoillaan, jos ne eivät aiheuta ihan suoranaista uhkaa.
”Tunteet unohdettava”
Susien lisäksi Tohmajärvellä on viime aikoina liikkunut usein myös erätarkastajan ja poliisin yhteinen susipartio. Se pyrkii jo omalla läsnäolollaan rauhoittamaan tilannetta.
Susipartiossa on jo runsaan vuoden toiminut vanhempi konstaapeli Kimmo Örn, jonka mukaan asukkaiden kannattaa hoitaa susiin liittyvät asiat laillisesti ja yhdessä virkakunnan kanssa.
– Mennään järki edellä ja unohdetaan tunteet.
Örn arvelee, että paikkakunnalla ongelmaksi koetut susien satunnaiset pihakäynnit saisivat aivan uudenlaisen merkityksen, jos ne tapahtuisivat esimerkiksi päiväsaikaan.
– Tilanne muuttuu, jos sudet alkavat liikkua taajamassa tai päiväaikaan, ja jos ne eivät osoita kohtaamistilanteessa pelkoa ihmistä kohtaan.
Houkuttelua haaskoilla?
Luonnonsuojelijat ovat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa epäilleet, että metsästäjät houkuttelevat susia tahallaan omaan pihapiiriinsä haaskojen avulla, jotta nämä voisivat sitten hakea niille kaatolupaa.
Örnin mukaan metsästäjät voivat pitää laillisia ravintohoukuttimia esimerkiksi pienpetopyynnissä. Jos sellainen houkutin kuitenkin löytyy läheltä asutusta, susipartio puuttuu asiaan.
Susien houkuttelemiseen haaskojen avulla pihapiiriin susipartio ei ole törmännyt.
– Sellaisesta ei ole merkkejä.
Sudenjälkiä salolla
Tohmajärven susista löytyy tuoreita merkkejä parinkymmenen kilometrin päässä Mika Piiroisen talosta. Jälkiä löytyy asumattomalta seudulta metsäautotieltä, jonne paikallinen petoyhdyshenkilö opastaa susipartion.
– On paljon helpompi kulkea aurattua tietä kuin metsässä, virnistää susipartion toinen jäsen, erätarkastaja Tobias Peura.
Jäljistä päätellen kolmen suden lauma on siirtynyt pois talojen liepeiltä. Jäljistä voi päätellä myös jotain susien koosta, sillä mittauksessa yhden tassun jäljen pituudeksi paljastuu kymmenen senttiä.
Voidaanko siis sanoa, että yhden suden kaato olisi muuttanut koko lauman käyttäytymistä?
– Kaadon jälkeen sudet ovat olleet täällä saloilla enemmän, jolloin ei ole tullut pihakäyntejä. Vielä ei pysty sanomaan, onko homma ratkennut, Peura pohtii.
Toiveena metsästäjien ja suojelijoiden yhteistyö
Susipartio toivoo vastaavanlaista rauhoittumista niin metsästäjiltä kuin susien suojelijoiltakin. Ne voisivat Peuran mielestä tehdä myös jonkinlaista yhteistyötä.
– Tällä hetkellä on herkästi niin, että ne vain syyttelevät toisiaan.
Kritiikkiä on saanut osakseen myös susipartio, joka pyrkii pysyttelemään konfliktitilanteissa puolueettomana.
– Osa on sitä mieltä, että me olemme susien puolella, ja osa on sitä mieltä, että me emme ole susien puolella. Me emme ole kenenkään puolella, vaan me haemme totuutta.
Lue lisää: