1. yle.fi
  2. Uutiset

Mullistaako PS:n ja SDP:n kaksintaistelu kuntavaalituloksen? Tutkijat kahta mieltä siitä, ottiko Suomi jo askelen kohti blokkipolitiikkaa

Tuoreen tutkimuksen mukaan kotikunnan tuloerot ovat merkittävä tekijä, joka polarisoi eduskuntavaaliehdokkaiden poliittisia näkemyksiä.

kuntavaalit
Kuvakooste Sanna Marin ja Jussi Halla-Aho.
Sekä SDP että perussuomalaiset ovat olleet Ylen kannatusmittausten kärjessä yhtäjaksoisesti kesäkuusta 2020 lähtien. Syksyllä yhteinen etumatka alkoi kasvaa.Hilma Toivonen / Bengt Östling / Yle, Kuvakooste Derrick Frilund / Yle

Eduskunnan kaksi suurinta puoluetta, SDP ja perussuomalaiset, ovat pitäneet Ylen kannatusmittauksissa kahden puolueen kärkeä kesästä asti.

Viime kuukausina PS:n ja SDP:n etumatka muihin puolueisiin nähden on kasvanut entisestään. Siinä missä kummankin suosio oli yli 20 prosentissa, perässä tulee kokoomus noin 16 prosentilla ja muut puolueet korkeintaan 12 prosentilla.

Kannatusta kasautuu siis nimenomaan päähallituspuolueelle ja pääoppositiopuoluelle.

Samalla sekä hallitus- että oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on pysynyt hyvin tasaisena.

Esimerkiksi hallituspuolueilla se oli tammikuussa desimaalia myöten sama kuin marraskuussa, 56,4 prosenttia. Toisin sanoen kannattajat liikkuvat joko hallitus- tai oppositioryhmien välillä, mutta harvemmin loikkaavat hallitus–oppositiopuolueiden rajan yli.

Kyse on siitä, että suomalaiset hahmottavat politiikkaa yhä enemmän blokkipolitiikan kautta, arvioi Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen.

– Vaikka meillä ei ole blokkeja virallisesti, kuten Ruotsissa, käytännössä ollaan siirrytty blokkipolitiikan suuntaan, Rahkonen sanoo.

Rahkonen laskee, että tällä vaalikaudella blokkiutumisen juuret voi jäljittää loppuvuoteen 2019, kun pääministeri vaihtui Antti Rinteestä (sd.) Sanna Mariniin (sd.) ja puolueen kannatus alkoi nousta.

– Syksyllä 2020 kahden suuren etumatka tuli näkyviin.

Kyse on kuitenkin myös pidemmistä kehityskuluista.

– Politiikan hahmottaminen kahden blokin perusteella on syntynyt meillä vaivihkaa pitkän ajan kuluessa. Se on ollut 2008 finanssikriisistä asti rakentumassa, samaan aikaan ihmiset muun muassa liittyivät sosiaaliseen mediaan, tuli "iPhonet", Rahkonen kuvaa.

Kannattajien kasautuminen kahteen vastakkaista ajattelutapaa edustavaan ryhmään tai blokkiin liittyy esimerkiksi jakoon liberaaleihin ja konservatiiveihin sekä vasemmiston ja oikeiston arvoihin.

Taloussuhdanteet eivät tuolloin vaikuta vaalituloksiin yhtä suoraviivaisesti kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Poliittista keskitietä lähellä olevat puolueet ovatkin Rahkosen mukaan blokkiajattelussa "hätää kärsimässä".

– Vielä 2000-luvun alussa sanottiin, että hyvinä aikoina vaalit ratkaistaan poliittisessa keskustassa. Näin ei enää ole, Rahkonen sanoo.

Koronakriisi voi osin kiihdyttää pakkautumista hallituspolitiikan tai toisaalta hallituspolitiikkaa arvostelevien taakse, mutta Rahkosen mukaan ajattelutapa ei ole koronakriisistä lähtöisin.

– Kun korona hellittää, ei blokkipolitiikka mihinkään katoa.

Tuore tutkimus: Kotikunnan tuloeroilla iso rooli

Erikoistutkija Jenni Karimäki Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta ei ole yhtä vakuuttunut suomalaisten poliittisen ajattelun kulusta kohti blokkiutumista.

– Periaatteessa voi ajatella, että on olemassa tietynlaiset blokit. Olihan jo (Juha) Sipilän (kesk.) hallituskaudella perusporvarihallitus ja vasemmistojohtoinen punavihreä oppositio. Tällä eduskuntakaudella osat ovat vaihtuneet, Karimäki sanoo.

Karimäki muistuttaa, että blokkipolitiikalla tarkoitetaan viime kädessä mallia, jossa puolueet Ruotsin tavoin linjaavat ennen vaaleja, kenen kanssa tekevät yhteistyötä ja kenen kanssa eivät.

Tätä ei ole Suomessa näköpiirissä, vaikka äänestäjän kuluttajansuojan näkökulmasta sitä on esitetty hyvänä tapana.

– Se olisi suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ja koalitionmuodostuksen perinteessä huomattavan merkittävä muutos. En toistaiseksi ole nähnyt merkkejä, että puolueet olisivat laajasti halukkaita lähtemään tähän.

Tänään julkaistu BIBU:n (Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hanke) Onko suomalainen politiikka polarisoitunut (siirryt toiseen palveluun) -katsaus päätyy samantyyppiseen johtopäätökseen: Kun tutkittiin eduskuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä Ylen vaalikoneessa kolmena peräkkäisenä vaalivuonna, 2011, 2015 ja 2019, ilmeni ettei ehdokkaiden näkemyksissä ollut suoraviivaista erkaantumista toisistaan.

Ehdokkaat olivat Nato-jäsenyyden ja maahanmuuton suhteen jopa lähempänä toisiaan. Toisaalta suhtautumisessa ilmastonmuutokseen sekä eurojäsenyyteen näkemyserot olivat kärjistyneet.

Merkittävä yhteys löytyi kuitenkin ehdokkaan kotikunnan asukkaiden tuloerojen ja ehdokkaan näkemusten väliltä. Mitä isommat tuloerot, sitä kärjistyneemmät olivat ehdokkaiden näkemykset.

Erikoistutkija: Vaaleista voi silti tulla kahden kauppa

Tuhannen taalan kysymys on, miten tämä kannatusmittausten kahtiajako näkyy pian huhtikuun kuntavaaleissa, vai näkyykö mitenkään.

Kokoomus on voittanut kolmet edelliset kuntavaalit, keskusta taas ollut valtuustopaikkojen määrällä mitattuna isoin. Nyt kannatuskärjessä ovat pitkään olleet ihan muut puolueet, PS ja SDP.

Poikkeuksellinen koronavuosi on näkynyt tukena hallituspuolue SDP:lle, ja protesti taas kanavoitunut perussuomalaisille.

– Pidemmän ajan trendin perusteella on mahdollista, että ykkössijasta tulisi perussuomalaisten ja SDP:n välinen kamppailu, Karimäki ennakoi.

Kuntavaalit ovat huhtikuussa. Ylen helmikuun kannatusmittauksessa siirrytäänkin kysymään puolueiden kuntavaalikannatusta, kun tähän asti kysymys on muotoiltu eduskuntavaalien näkökulmasta.

Muuttuvatko kuntavaalit hallituksen suosiomittaukseksi?

Puolueissakin kahden kaula on huomattu.

Tammikuussa 7,6 prosentin kannatuksen saaneen vasemmistoliiton varapuheenjohtajan, opetusministeri Jussi Saramon mukaan mittaukset ovat etenkin koronakriisin aikana olleet ikään kuin kannanottoja hallituspolitiikan puolesta tai sitä vastaan.

– Perussuomalaiset ovat vastustaneet oikeastaan kaikkea mitä hallitus tekee ja heidän näkyminen varmasti gallupeissa tuo nostetta, Saramo arvelee.

Sama näkyy toisinkin päin.

– Hallituksen politiikka on ollut aika onnistunutta ja on ymmärrettävää että pääministeripuolue kerää gallupeissa siitä suurimman hyödyn, Saramo sanoo.

Saramon mukaan on epätodennäköistä, että kyselyiden tulokset ennakoisivat kuntavaalien tuloksia.

– Esimerkiksi vasemmistoliitolla on kunnissa vahvat paikalliset vaaliohjelmat.

Perussuomalaiset taas ottaa kuntavaalikampanjassaan nimenomaan askeleen pois paikallisista vaaliohjelmista. Valtakunnallista suosiotaan se pyrkii hyödyntämään nostamalla esille mahdollisimman yleispoliittisia teemoja paikallispolitiikan sijaan.

– Kuntavaalit eivät ole ne vaalit jotka perinteisesti sytyttävät suomalaisia. Tämän vuoksi olemme pyrkineet korostamaan yleispoliittista merkitystä, puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoo.

Äänestysprosentti onkin Halla-ahon mukaan ratkaiseva tekijä, jos PS aikoo kuntavaaleissa kärkikahinoihin.

– Perussuomalaiset on se puolue, jolla on suurin haaste aktivoida äänestäjäkuntansa kuntavaaleissa.

Kuntavaalit ovat hallituksen "joulutodistus"

Voiko kuntavaaleissa siis kampanjoida EU-elvytyspaketilla tai valtakunnanpolitiikalla, vaikka kunnanvaltuustoilla ei ole niihin mitään sananvaltaa?

Jo elokuun ensikohtaamisessaan puheenjohtajina Halla-aho ja keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko väittelivät politiikan toimittajien debatissa, kuinka konkreettisia vaaliteemojen tai -lupausten tulisi olla.

– Sivistyspalvelut, elinvoimapalvelut, koulut, päiväkodit, yritysten sijoittumisen mahdollisuudet asettuvat uudenlaiseen arvoon. Miksi te ette puhu tästä, Saarikko ihmetteli.

Halla-aho vastasi kuntavaalien merkityksen olevan ihmisille psykologinen, ei niinkään paikallistason kysymyksiin kiinnittyvä.

Erikoistutkija Jenni Karimäen mukaan kuntavaalit voidaan aina tulkita eräänlaiseksi hallituksen välitilinpäätökseksi, koska ne osuvat yleensä eduskuntavaalikauden puoliväliin.

– Kyllä kuntavaalit aina jollain tasolla heijastelevat kansan tyytyväisyyttä hallitukseen, harva äänestäjä tekee vain paikallispolitiikan kysymykseen liittyvän päätöksen, joka olisi täysin irti valtakunnanpolitiikasta.

11.27 Juttua täydennetty tiedoilla tutkimusryhmä BIBU:n tuoreesta julkaisusta

Lue seuraavaksi