1. yle.fi
  2. Uutiset

Tiiviisti rakennetuilla omakotialueilla tuskaillaan nyt lumikasojen kanssa – mihin kaikki lumi mahtuu tontilla, kun pensaatkin ovat tiellä

Ennakointi kannattaa lumenluonnissa. Hyvällä suunnittelulla lumi mahtuu pienellekin tontille paremmin.

lumityöt
nainen siirtää lumikolalla lunta lumikasaan
Jaana Suur-Askola lumitöissä Lahden Karistossa. Lumikolan lisäksi tarvitaan lumilapiota. Tuija Veirto/ Yle

Viime päivien lumentulo Etelä-Suomessa on ollut poikkeuksellisen runsasta.

Etenkin tiiviisti rakennetuilla omakotialueilla lumen mahduttaminen omalle tontille on tuottanut päänvaivaa. Samoin se, mistä oma tai naapurin vastuu luomenluonnissa alkaa ja mihin päättyy.

Omakotiliiton toiminnanjohtaja Janne Tähtikunnas kertoo, että kaupunkialueet on usein rakennettu niin tiiviisti ja tontit pieneksi, että isompien lumimassojen kanssa tulee ongelmia.

– Eniten meille tulee kyselyjä lumen sijoittelusta ja siitä, että mitkä ovat ne vastuualueet, jotka tontinomistajalle kuuluvat.

Naapurisopua omakotialueilla koettelee joskus vaikkapa postilaatikkojen edustojen siivoaminen.

Tähtikunnaksen mukaan kiinteistö, joka on lähinnä laatikkorivistöä, vastaa lumenluonnista.

– Näin siinäkin tapauksessa, että laatikot on sijoitettu kaupungin puolelle tienvarteen.

Viime vuosina uusimmilla asuinalueilla lumenläjityspaikkoja on alettu merkitä valmiiksi asemakaavapiirustuksiin ja se on tuonut Tähtikunnaksen mukaan helpotusta tilanteeseen.

Terassi tienvarressa ja muita auraushaasteita

2000-luvun alussa rakennettu Lahden Karisto on hyvä esimerkki tiiviisti rakennetusta pientaloalueesta, jossa kaavaa ja rekantamismääräyksiä on väljennetty alueen uudemmissa osissa.

Jaana Suur-Askola on asunut Lahden Karistossa vuodesta 2007, jolloin tiukemmat määrykset olivat voimassa.

– Jos lunta tulee vähän, se on ihan ok. Mutta isompia lumimääriä ei pysty mitenkään varastoimaan omalle tontille.

Lumia kasataan tilanteen mukaan läheiselle aukiolle keoksi tai kuljetetaan kauemmaksi pitkänkin matkan päähän sopivaan paikkaan.

lunta talon seinän vieressä
Lumikasat kannattaa sijoittaa kauemmaksi seinänvierustoilta, jos mielii välttää kosteusvaurioita lumien sulamisen aikaan.Tuija Veirto/ Yle

Alueella urakoivan Jere Rekolan mukaan aurauksen näkökulmasta mäkinen maasto ja kapeat kujat ovat haastavia.

– Asuintalot ja terassit ovat jossain niin lähellä väylää, että joskus kyllä hirvittää.

Myös autot, peräkärryt ja muu tavara kulkuväylillä tuovat auraajille ongelmia.

– Sellaisiin paikkoihin ei uskalla aina koneilla mennä, kun haluaa välttää vaihinkoja.

Kolme vuosikymmentä aurausvälineistöä kuljettanut urakoitsija on vuosien varrella saanut monenlaista palautetta. Usein reagonti on välitöntä - niin hyvässä kuin pahassa.

– Joskus tulee suklaarasiaa, joskus kahvikuppi käteen ja kannustusta jaksamiseen. Toisessa ääripäässä lennätetään lumilapiota ja kaikkea muuta koneita päin.

Lumien sijoittelu tontille on taito- ja viitseliäisyyslaji

Vaikka tonttien kokoon ei voikaan vaikuttaa, Janne Tähtikunnas kannustaa tekemään ennkkosuunnittelua, jotta lunta mahtuu ensimmäisten kolauskertojen jälkeen myöhemminkin omalle pihalle.

Vaikka tila ei lisäänny, se voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi.

– Silloin kun lunta on viitisen senttiä kannattaa alkaa miettiä, mihin lumen laittaa, jos sitä sattuukin tulemaan vaikka puoli metriä lisää.

Lumet kannattaa työntää heti alkuun mahdollisimman kauas, eikä kasata lumivalleiksi kulkiväylien reunaan. Rakennusten seinänvierustoja kannattaa välttää, koska sulavedet saattavat aiheuttaa myöhemmin kosteusvauroita.

Tähtikunnas kehottaa myös tarkkailemaan kattojen lumiesteiden tukevuutta, etteivät ne tule lumen mukana alas. Sen sijaan katoille ei ihan heti parane lähteä lumia tiputtelemaan.

– Kyllä pitää olla toista metriä lunta, että vanhojen talojenkaan kantavuusrajoja koetellaan, hän toteaa.

Lue seuraavaksi