1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Seksin myyminen

Isa Häkkinen, 27, myy seksiä työkseen: “En keksi muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa ja jossa olisi näin suuri itsemääräämisoikeus"

Neljän laudaturin ylioppilas vaihtoi 40-tuntisen työviikon tarjoilijana seksipalveluiden myymiseen – eikä hän häpeä työtään.

Seksin myyminen
Nainen istuu sängyn laidalla.
Seksityö-sanalla viitataan kaikkeen seksi- ja erotiikka-alan työhön. Häkkinen on full service -seksityöntekijä. Hän tarjoaa seksipalveluita asiakkaalle lähityössä, eikä esimerkiksi internetin välityksellä. Katso Perjantai-dokkari: Seksityöntekijä klikkaamalla kuvaa.

“Mulla on satanen ja haluun laueta sun tisseille.”

Isa Häkkinen näpyttelee viestiin kieltävän vastauksen nopeasti. Hinnoista tinkijät ovat naiselle punainen lippu – heitä hän ei koskaan ota asiakkaiksi. Jos asiakas yrittää sanella hintoja tai tinkiä niistä, on todennäköistä, että hän tinkii myös Häkkisen asettamista säännöistä. Siihen hän ei koskaan suostu.

On aamupäivä Tampereella. Häkkisen asunnossa on kirkkaat valot ja tusinoittain huonekasveja.

Olohuoneen pöytänä toimivaa vanhaa matka-arkkua hän siivoaa kuvausryhmää varten kiireellä. Arkun päälle on kertynyt parinkymmenen sentin verran tavaraa – hiuspompuloita, kyniä, vibraattori, nippu viidenkymmenen euron seteleitä.

Häkkinen nyppii yhden huonekasvinsa kellastuneita lehtiä ja vaihtaa muutamien kasvien paikkaa, niin etteivät kaikki niistä tavoita kameraa. Hän ei ole niinkään huolestunut haastattelun aiheesta, vaan kotinsa siisteydestä ja viherkasvien kunnosta.

– En kehtaa näyttää noita kasveja julkisesti. Viherkasviharrastajat kyllä huomaavat, jos joku kasvi on huonosti hoidettu, hän toteaa.

Nainen katselee huonekasvejaan hyllyllä.
Häkkinen on kiinnostunut kasvifysiologiasta sekä sosiaali- ja taloustieteistä. Hän suunnittelee yliopisto-opiskelua kirjoitusten jälkeen. Meri Lantela / Yle

Häkkinen kokeili seksityötä ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Ensimmäisen ilmoituksensa hän teki seksipalveluita välittävän Sihteeriopiston nettisivuille.

Häkkinen kertoo ilmoituksessaan itsestään rehellisesti. Värjäämättömät hiukset, ei meikkiä tai rakennekynsiä. Paljon tatuointeja.

Seksityö on Suomessa laillista, mutta seksipalveluita ei saa mainostaa suoraan. Myyjän on kierreltävä ja kaarreltava sen verran, että asiakas tietää mitä on ostamassa, ilman että myyjä kertoo myyvänsä mitään.

– Kukaan ei varsinaisesti opeta, miten alkaa myymään seksiä. Sen ajattelee loppupeleissä olevan erilaista kuin mitä satunnainen seksi on, mutta ei se oikeastaan ole, Häkkinen toteaa.

Häkkinen tekee uuden ilmoituksen säännöllisesti, jotta ilmoitus pysyy pinnalla. Parhaimmillaan yhteydenottoja tulee 30–50 joka päivä. Kun uusi ilmoitus putoaa muiden joukkoon, viestit vähenevät samalla. Silti niitä tulee päivittäin.

“Olisin seksuaalista nautintoa vailla. Haluaisin päästä nuolemaan sun mirriä.”

Osa yhteydenotoista on auki kirjoitettuja seksifantasioita. Häkkinen vastaa kohteliaasti kertomalla sääntönsä. Kondomi pakollinen, suuseksi ok, ei anaalia. Samalla hän kertoo palveluidensa hinnat, jotka hän jakaa vain asiakkaiden kanssa.

Häkkinen kokee, että myyjänä valta on hänellä.

– Minä olen se, joka määrittelee säännöt, ja kuka saa taloudellisen hyödyn. Sellainen asetelma, missä valta on asiakkaalla, ei voi syntyä mistään muusta kuin sellaisesta tilanteesta, jossa raha on myyjälle välttämätön. Silloin yhteiskunta on jollain tavalla epäonnistunut sellaisen ihmisen tukemisessa, Häkkinen pohtii.

Vain osa yhteyttä ottaneista etenee asiakkaaksi asti. Heiltä Häkkinen kertoo saavansa osakseen kunnioitusta ja kohteliasta käytöstä.

Tavanomaisin asiakas on keski-ikäinen mies, jonka tulotaso riittää seksin ostamiseen. Osa asiakkaista on varattuja, osa sinkkuja.

Häkkisen mukaan on tyypillistä, että seksiä ostava henkilö on yksinäinen. Osalle asiakkaista seksipalveluiden ostaminen on ainut väylä saada kosketusta. Moni asiakas kaipaa seksin ohella myös silittelyä, halailua ja toisen ihmisen kanssa puhumista.

Vuokratyöläisestä seksityöntekijäksi

Häkkisen sohvan käsinojalla on pino kirjoja. Hänellä on ylioppilaskirjoitukset kesken. Viime syksynä Häkkinen kirjoitti neljä laudaturia. Tulevana keväänä on vielä edessä fysiikka, kemia ja filosofia.

Lukio jäi Häkkisellä kesken. Diagnosoimaton keskittymishäiriö hidasti opiskelua, ja nuorelle naiselle oli tärkeämpää silloinen toimeentulo. Häkkinen työskenteli kuusi vuotta ravintola-alalla tarjoilijana määräaikaisilla sopimuksilla tai tarvittaessa töihin kutsuttavana työntekijänä vuokratyöfirmojen kautta.

Häkkinen koki olevansa sekä asiakkaiden että työnantajien jatkuvan katseen ja kritiikin alaisena, ja työ uuvutti.

– Kohkataan siitä, miten seksityö on naista halventavaa, mutta ovatko nämä ihmiset koskaan katsoneet miten naisia tai ketä tahansa ihmistä mistä tahansa sukupuolesta kohdellaan palveluduuneissa, Häkkinen kysyy.

Nainen istuu sängyllä ja selaa puhelintaan.
Häkkisen mukaan työssä harrastettu seksi on huonoimmillaankin kohtuullista: “Se on aika lähellä sellaista velvollisuusseksiä, mitä aika moni meistä on parisuhteessa harrastanut.”Meri Lantela / Yle

Häkkinen ei koe enää tarpeelliseksi piilotella ammatinvalintaansa. Mitä enemmän ja avoimemmin hän työstään puhuu, sen helpommaksi puhuminen muuttuu. Kuluneen kuuden vuoden aikana Häkkisen työ on ollut tauolla aina parisuhteiden aikana ja jatkunut suhteiden päättymisen jälkeen. Edelliset kumppanit ovat suhtautuneet hänen työhönsä kielteisesti.

– Yksi eksä ilmoitti heti alkuunsa, että seksityön tekeminen pitää lopettaa eikä siitä saa kertoa kenellekään, Häkkinen toteaa ja purskahtaa sitten nauruun.

Hän kuitenkin vakavoituu nopeasti. Enää hän ei antaisi yhdenkään kumppanin sanella sitä, mitä hän työkseen tekee. Häkkisen mukaan seksityössä yhdistyy kaikki se, mikä naisissa nähdään olevan paheksuttavaa: seksityöntekijä on seksuaalisesti aktiivinen ja hyötyy siitä taloudellisesti.

– Kaikki tietävät, miten suhtaudutaan niihin naisiin, joiden väitetään etenevän töissä reittä pitkin. Aina kun seksityöstä puhuu, siihen liittyy tietty häpeä. Tai enemmänkin kokemus siitä, että sitä tulisi hävetä.

Häkkinen kertoo kuitenkin olevansa huono häpeämään mitään. Seksityö on hänelle häpeän viimeinen linnake, jota hän murtaa nyt kivi kiveltä.

– En keksi mitään muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa, asiakkailta näin suurta kunnioitusta ja jossa olisi näin suuri itsemäärämisoikeus, Häkkinen toteaa.

Seksityö jää usein harmaan talouden alle, eli työstä jää maksamatta verot. Häkkinen kertoo ilmoittavansa tulonsa suoraan verottajalle. Hän kertoo kuitenkin ymmärtävänsä seksityöntekijöitä, jotka jättävät verot maksamatta. Seksityöntekijän voi olla vaikea löytää kirjanpitäjää tai saada yritystiliä avattua.

– Miten yhteiskunta voi odottaa, että yksikään seksityöntekijä haluaa maksaa veroja, jos seksityöntekijällä ei ole laillista oikeutta tehdä sitä työtä tavalla, joka näkyy mihinkään, Häkkinen kysyy.

Nainen petaa sänkyään.
Häkkiselle työssä olennaisinta on palkka, ja rahan tuoma vapaus: “En ole enää sidottu tekemään 40 tuntia viikossa sellaista työtä, jota en voi sietää.”Meri Lantela / Yle

Seksityöntekijältä puuttuvat työntekijän oikeudet

Suomessa parituslainsäädännöllä pyritään estämään seksin osto ihmiskaupan uhreilta. Samalla lainsäädäntö vaikuttaa itsenäisesti seksipalveluita myyvien työhön. Seksityöntekijä ei voi vuokrata toimitiloja tai palkata itselleen assistenttia vastaamaan asiakkaiden yhteydenottoihin, sillä se voidaan tulkita parittamiseksi.

Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen toivoo parituslainsäädännön uudistamista asiantuntijoiden voimin. Työtiloja ja markkinointia koskevaa lainsäädäntöä tulisi Kauppisen mukaan uudistaa niin, ettei tekomuotojen kriminalisointi aseta seksityöntekijöitä vakavampien rikosten kannalta vaaraan.

– Seksityöntekijältä puuttuvat työntekijöille kuuluvat oikeudet. Mitä vähemmän seksiä myyvillä ihmisillä on oikeuksia, sitä vähemmän he hakeutuvat suojaan, sitä vähemmän he luottavat viranomaisiin ja sitä enemmän he pyrkivät pitämään työnsä salassa. Ja silloin myös hyväksikäytön mahdollisuudet kasvavat, Kauppinen sanoo.

Pro-tukipiste tarjoaa tukipalveluita seksityöntekijöille. Palveluita käyttää vuoden aikana 2000–2500 henkilöä, joista suurin osa on naisia. Seksityöntekijöiden kokonaismäärää on kuitenkin hankala arvioida.

– Suomessa vuositasolla puhutaan tuhansista, ei sadoista, mutta ei kuitenkaan kymmenistätuhansista seksityöntekijöistä, Kauppinen arvioi.

Kauppinen huomauttaa, että seksityöntekijöitä ei voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Osalle seksityöntekijöistä oma työ on kutsumusammatti, osalle työ siinä missä mikä tahansa muu työ. Osa taas inhoaa työtään.

– Niin kuin kaikissa muissakin ammateissa, Kauppinen toteaa.

Naisen sivuprofiili.
Kun Häkkinen kertoo ihmisille työstään, vastassa on useimmiten vilpitön kiinnostus: "Kaikista tavallisin kysymys on, että eikö seksityö ole laitonta."Meri Lantela / Yle

"Seksityöntekijät nähdään suojeluobjekteina"

Seksityön yhteydessä puhutaan usein ihmiskaupasta, vaikka Suomessa seksialalla ihmiskaupan uhreja on vähemmistö. Kauppisen mukaan suurin osa Suomen seksityöntekijöistä on itsenäisesti toimivia henkilöitä, jotka ovat valinneet toimeentulonsa hankkimisen keinoksi seksipalveluiden myymisen.

Kauppinen muistuttaa, että ihmiskaupan uhreille täytyy olla toimiva suojelujärjestelmä. Ihmiskauppa ja seksityö ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, ja Kauppisen mukaan niiden yhteen niputtaminen on prostituutiopolitiikkaa, joka ei heijasta tilannetta kentällä.

– Taustalla on poliittinen agenda, miksi mielikuva halutaan sellaiseksi. Halutaan luoda sellaista todellisuutta, että siellä on se pienen pieni hyvinvoiva eliitti ja valtaosa ihmisistä on tavalla tai toisella pakotettuja, Kauppinen toteaa.

Kauppisen mukaan keskustelua ohjaa seksityöntekijöiden näkeminen suojeluobjekteina – uhreina, jotka yhteiskunnan täytyy pelastaa. Seksityö nähdään usein rakenteellisen väkivallan muotona ja seksin ostaminen valtarakenteena, joka ylläpitää väkivaltaa.

Kauppisen mukaan yhteiskunta pyrkii tällä tavoin koko ilmiön poistamiseen.

– Kuinka kauan me voimme ajatella näin sillä kustannuksella, että kokonainen ihmisryhmä jää ilman oikeuksiaan? On hämmästyttävää, miten helposti voidaan ohittaa tätä työtä tekevien ihmisten omat näkemykset. Kaikissa muissa asioissa lähtökohta on se, että ihmisiä itseään tulee kuulla.

– Jos etnisestä ravintolasta löytyy ihmiskaupan uhreja, se ei tarkoita, että kaikkia kokkeja pitäisi lähteä pelastamaan ravintoloiden keittiöistä. Luulen, että siinä vaiheessa kokit nousisivat vastarintaan. Että minä teen kuule tätä ihan vaan työkseni.

Perjantai-dokkari: Seksityöntekijä katsottavissa nyt Yle Areenassa.

Katso kaikki Perjantai-dokkarit Yle Areenassa tästä.

Juttua muokattu 20.1.2021 klo 18.34. Tarkennettu Kauppisen lausuntoa seksityöntekijöistä siten, että se koskee Suomen tilannetta.

Lue lisää:

Koronavirustilanne on pakottanut seksityöntekijät ottamaan lisää riskejä tai vaihtamaan palveluja: "Raha on jostakin saatava elämiseen"

Ihmiskauppiaat hyötyneet seksin ostokiellosta Ruotsissa – Suomalaisasiantuntijat: "Laki suojaa yhteiskuntaa, mutta sysää seksityöläiset marginaaliin"

Seksin ammattilainen vastaa teidän kysymyksiinne seksityöstä: "Suomalainen mies on herkempi kuin luulin ja Raamatun sanoma vaivaa minua"

Lue seuraavaksi