1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vangit

Päivi Happonen: Tapasin kaksi entistä naisvankia, ja he opettivat minulle yhden tärkeän asian

Lähes joka toinen naisvanki palaa vankilaan. Mutta miksi, kysyy Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen blogissaan.

vangit
Päivi Happonen
Esa Fills / Yle

Tampereen rautatieaseman edessä seisoi ihan tavallisen näköinen vaalea nainen.

Hän ei ollut kuitenkaan ihan tavallinen.

Sini on nimittäin ollut vankilassa.

Tapasimme kuvaajan kanssa Sinin, kun teimme juttua joitakin viikkoja sitten naisvangeista. Samana päivänä haastattelimme myös Tara Heinosta.

He molemmat kertovat elämästään tässä jutussa.

Sini tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen törkeästä ryöstöstä, törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä. Tara Heinonen sai kuuden vuoden tuomion tapon yrityksestä ja törkeästä ryöstöstä.

Miksi Sinistä ja Tara Heinosesta tuli rikollisia?

Entä miten he onnistuivat siinä, mistä moni vanki unelmoi?

Jos siihen olisi helppo vastaus, suurin osa Suomen vankiloista olisi jo lakkautettu.

Nainen ja raaka väkivalta. Nainen ja murha. Ne vaan eivät jotenkin tunnu kuuluvan yhteen.

Suomessa on noin 3 000 vankia, joista naisia on reilut parisataa. Nainen vankilassa on siis melko harvinainen näky.

Kun nainen joutuu vankilaan, hän on syyllistynyt usein pahoinpitelyyn tai surmannut jonkun. Rikosseuraamuslaitoksen tilaston mukaan viime vuonna lähes joka toisen vankilassa olleen naisen päärikos oli väkivaltarikos.

Nainen ja raaka väkivalta. Nainen ja murha.

Ne vaan eivät jotenkin tunnu kuuluvan yhteen. Mutta mitä pahoille naisille sitten pitäisi tehdä?

Sama kuin pahoille miehille. Rikoksista täytyy tietysti rangaista, ja ehdottoman linnatuomion saaneet täytyy laittaa kaltereiden taakse.

Mutta entä sen jälkeen?

Mitähän siitä sanoisi niin sanottu kansan oikeustaju.

Se sanoo melko usein, että vankilaoloja on enemmänkin syytä huonontaa kuin parantaa: siellä ne rälläävät verorahoilla, syövät hyvää ruokaa, käyvät kuntosalilla, katselevat televisiota, menevät jopa nettiin ja terapiaan.

Kärsikööt niin, että tuntuu, ajattelee moni.

Usein unohtuu vankeuden tarkoitus. Se on vapauden riistäminen, eikä siihen nuijita tuomioistuimissa ylimääräistä kärsimystä.

Joku voisi ajatella, että Tammi-Moilanen tarjoaisi näille naisille karua ja kurjaa lusimista.

Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen on nähnyt pitkän uransa aikana suuren määrän julmia tekoja tehneitä naisia, pahuuden ääripäitä. Joku voisi ajatella, että Tammi-Moilanen tarjoaisi näille naisille karua ja kurjaa lusimista.

Mutta ei.

Vankilanjohtaja arvostaa inhimillisyyttä.

– Kun joku rikkoo sääntöjämme, meidän on hoidettava nekin tilanteet asiallisesti ja inhimillisesti. Se on osa turvallista yhteiskuntaa, Tammi-Moilanen sanoo.

Hän on huomannut, että naisvangeilla on usein traumatausta. Naisilla on voinut olla elämässään lapsuudesta lähtien ihmisiä, jotka ovat satuttaneet ja vahingoittaneet.

Lapsuuden vaikeat kokemukset ja huono-osaisuus voivat vaikuttaa rikosten tekemiseen.

Se on myönnettävä, jos vankeja halutaan auttaa, sanoo Tammi-Moilanen.

– Se ei tarkoita sitä, että me ajattelisimme, etteivät nämä ihmiset ole vastuussa teoistaan.

Nyt nämä 80 Keijoa antavat muille vertaistukea, moni heistä opiskelee lähihoitajaksi tai korkeakoulussa.

15 vuotta rikoksia tehnyt ja päihteitä käyttänyt Sini pääsi vankilassa terapiaan ja päihteettömälle osastolle. Vankilan jälkeen hän pääsi kuntouttavaan työtoimintaan ja tuli uskoon. Tara sai apua esimerkiksi psykiatriseen hyvinvointiin, päihdeongelmaan ja lasten hoitamiseen.

He molemmat ovat saaneet myös vertaistukea, ja sitä he kehuvat.

Yksi hieno esimerkki siitä on viime vuoden lopussa päättynyt kaksivuotinen Keijo-hanke.

Siinä entisistä vangeista ja päihteiden käyttäjistä tehtiin kokemusasiantuntijoita antamalla heille monenlaista opetusta ja tukea.

Nyt nämä 80 Keijoa antavat muille vertaistukea, ja moni heistä opiskelee esimerkiksi lähihoitajaksi tai korkeakoulussa.

Heitä kuunnellessa alkoi vahvasti tuntua siltä, että Rikosseuraamusviraston synkkiä tilastoja on sittenkin mahdollisuus muuttaa.

Rikoselämästä itsensä riuhtaisu ei ole milloinkaan helppoa, mutta se on mahdollista.

Oli pysäyttävää tavata Sini ja Tara Heinonen.

Heitä kuunnellessa alkoi vahvasti tuntua siltä, että Rikosseuraamuslaitoksen synkkiä vankitilastoja on sittenkin mahdollisuus muuttaa.

Lähes joka toinen naisvanki palaa takaisin vankilaan. Ehkä jonain päivänä heitä on paljon, paljon vähemmän.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka on vieraillut useissa vankiloissa. Melko usein hän näkee unta, jossa hän itse on joutunut vankilaan.

Lue myös:

Tara yritti tappaa, Sini pahoinpiteli julmasti – Mikä pelasti heidät uudelta linnareissulta, johon moni sortuu?

Aleksis Salusjärven kolumni: Kuuluisat viisitoista minuuttia – miten vanki saadaan pysymään muurien ulkopuolella

Lue seuraavaksi