1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hyvinvointi

Ykkössija fitness-kisoissa ei riittänyt Nora Yrjölälle, vaikka kroppa oli timanttisessa kunnossa – oma paikka löytyi pikkutalosta brasilialaisen vuoren rinteellä

Entinen fitness-urheilija varoittaa lajin riskeistä.

hyvinvointi
Nora Yrjölä poseeraa promokuvassa.
Nora Yrjölä lopetti kilojen ja kalorien kyttäämisen.Vuokko Salo.

Kun Nora Yrjölä voitti fitneksen Suomen mestaruuden vuonna 2010, hän pääsi tavoitteeseen, johon oli tähdännyt kymmenen vuoden ajan.

Takana oli useita kisoja, kovaa kehon rääkkiä ja nälkiinnyttäviä dieettejä. Niiden tuloksena Yrjölän treenatut lihakset erottuivat selväpiirteisesti hänen ruskeaksi maalatun ihonsa alta. Ylimääräiset rasvagrammat hän oli sulattanut parhaan kykynsä mukaan pois.

Tuon hetken, kun Yrjölä sai pokaalin käteensä, piti olla hänen unelmiensa täyttymys. Todellisuudessa hän tunsi itsensä väsyneeksi, uupuneeksi ja loppuunpalaneeksi.

– Minulla oli pakkomielle voittaa SM-kisat, jotta voin näyttää itselleni ja muille, että minä riitän, Yrjölä muistelee nyt fitness-uransa tähtihetkeä.

Nora Yrjölä poseeraa.
2010 SM-kisat voittanut, 163,5 senttiä pitkä Nora Yrjölä painoi tässä kuvassa noin 50 kiloa.Yrjölän kotialbumi.

Yksi tavoite oli saavutettu, mutta se ei tuonut tyydytystä kuin pieneksi hetkeksi. Yrjölä ei osannut antaa kiitosta itselleen ja nauttia menestyksestään.

Hän asetti heti seuraavaksi tavoitteekseen Miamin Fitness Universe -kisat. Niin alkoi taas kurinalainen treeni ja dieetti.

– Suoritin elämääni rasti rutuun -periaatteella, Yrjölä kuvailee entistä elämäntyyliään.

Tänä päivänä 41-vuotias Yrjölä ei suosittelisi lajia nuorille naisille.

– Kilpaurheiluun kuuluva äärimmäinen treenaaminen ei ole terveellistä. Lisäksi fitnesissä arvostelu kohdistuu ulkonäköön. Se voi vaikuttaa kehonkuvaan negatiivisesti.

Dieetti oli kuin raamattu

Yrjölä itse ajoi mielensä ja kehonsa äärimmilleen fitness-uransa vuoksi.

Kuukautiset olivat epäsäännölliset. Hän oli jatkuvasti kylmissään ja nälissään. Hän sairastui syömishäiriöön, johon liittyi ortoreksisiä oireita eli oman syömisen ja liikkumisen pakonomaista tarkkailua. Ilman ruokavalioon kuuluvia tarkkoja rutiineja häntä alkoi ahdistaa.

Dieetti oli tarkkaa matematiikkaa. Sunnuntaisin hän laati seuraavan viikon ruokavalion, joka oli hänen raamattunsa.

Kisojen lähestyessä päivittäiset kilokalorit laskettiin noin tuhanteen. Hiilihydraattien osuus saattoi olla 150 grammaa, proteiinien 100 grammaa ja rasvojen 70 grammaa. Tätä kaavaa ja päivittäistä kalorimäärää myös vaihdeltiin, jotta kehonmuokkaus saisi lisäpotkua.

Treeniä oli noin kymmenen tuntia viikossa. Siihen kuului neljä kuntosaliharjoittelua ja 2–3 tanssi- tai akrobatiaharjoitusta. Yrjölä nimittäin kilpaili vapaaohjelmasarjassa, johon kuuluu tanssia ja akrobatiaa yhdistävä lavaosuus.

Koska tuskalla ja hiellä treenatut lihakset erottuvat selvemmin, kun niiden päällä ei ole rasvaa, Yrjölä pudotti rasvaprosenttiaan ennen kisoja myös joka-aamuisella kävelylenkillä.

Rutiinit olivat äärimmäistä kontrollia

Äärimmäisen kurinalainen valmistautuminen fitness-kisoihin huipentuu pieneen hetkeen lavalla, jolloin kilpailija saa loistaa ja näyttää työnsä tuloksen.

Jotkut nauttivat siitä, mutta Yrjölän päällimmäinen muistikuva kisoista on vain hirveä nälän tunne. Kisoissa hän jo mietti, milloin pääsisi taas syömään.

– Kun olin ollut pitkään nälkädieetillä, herkuttelu meni yli äyräiden kisojen jälkeen.

Fitness-urheiluun liittyvät tiukat rutiinit hallitsivat Yrjölän elämää kymmenen vuotta. Monet sosiaaliset suhteet kuihtuivat. Yrjölä ei lähtenyt menoihin mukaan, kun kalenteriin oli aina merkitty treenejä.

Ilman rutiineja olo tuntui tyhjältä.

– Vapaus voi olla pelottavaa, kun on tottunut siihen, että elämä rytmittyy tiettyjen ohjeiden ympärille.

Nora Yrjölä.
Yrjölä tarkkailee itseään ennen kisoja vuonna 2003.Yrjölän kotialbumi.

"Piiskasin itseäni eteenpäin ja puskin läpi harmaan kiven"

Kurinalainen suorittaminen hallitsi myös Yrjölän muita elämänalueita. Hän opiskeli tradenomiksi, työskenteli lentoemäntänä ja valmentajana sekä pyöritti omaa kuntosalia.

Kalenteri oli täyteen buukattu. Palattuaan Thaimaan-lennolta Yrjölä ei jäänyt potemaan jetlagia. Kahden tunnin unet saivat riittää. Sen jälkeen hän lähti päivystämään kuntosalin vastaanottoon tai valmentamaan asiakkaitaan.

Lentoemännäksi Yrjölä hakeutui, koska ammattia ihailtiin ja hän koki sen silloin kiinostavana. Lentoemännän työn kautta hän myös tunsi saavansa arvostusta ja hyväksyntää muilta.

Ammatin eduista hän ei kuitenkaan antanut itsensä nauttia. Kun työkaverit lähtivät ravintolaan syömään Bangkokin herkkuja, Yrjölä istui yksin hotellihuoneessa syömässä ankeita fitness-eväitään – puuroa, kylmää jauhelihaa ja riisiä.

Ihmiset Yrjölän ympärillä ihailivat hänen kurinalaisuuttaan ja suorituskykyään, mutta tuo huomio ei tuntunut miltään. Hän ei kelvannut itselleen. Jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi häntä uusiin suorituksiin.

– Piiskasin itseäni eteenpäin ja puskin läpi harmaan kiven, mutta poltin kynttilää molemmista päistä.

Nora Yrjölä poseeraa.
Oikeassa laidassa poseeraava Yrjölä saavutti viidennen sijan Fitnessexpo-kisoissa vuonna 2003.Yrjölän kotialbumi.

Pettymyksen kyyneleitä South Beachilla

Kesällä 2011 Yrjölä lähti suorittamaan jälleen yhtä tavoitettaan, Miamin Fitness Universe -kisoja. Ne olivat pettymys, sillä kisat menivät huonosti.

Yli kolmekymppisen Yrjölän oli pakko myöntää itselleen, että painoa ei ollut yhtä helppo hallita kuin parikymppisenä. Kisaaminen ei enää maistunut.

Hän makasi South Beachin aurinkotuolissa, mutta ei taaskaan nauttinut olostaan. Kyynelet valuivat aurinkolaseilla peitetyistä silmistä, kun hän mietti elämäänsä, joka oli pyörinyt ulkonäön ympärillä.

Motivaatio oli ollut jo jonkin aikaa hukassa, sillä omat arvot olivat alkaneet muuttua vähitellen. Timmi kroppa, rakennekynnet ja laitetut kulmakarvat eivät tuntuneet niin tärkeiltä kuin ennen.

Kun Yrjölä katsoi itseään rehellisesti, hän ymmärsi, että fitness ei edes ollut hänen juttunsa. Hän oli omistanut elämänsä lajille saadakseen arvostusta ja hyväksyntää itseltään sekä muilta, vaikka ei nauttinut lajista.

– Oikeasti en halua olla huomion keskipisteenä, vaan olen herkkä ja introvertti.

Kilpauran päättyminen jätti tyhjän aukon elämään

Yrjölä tunsi olevansa hukassa. Hän soitti ystävälleen ja sanoi tälle, että aikoo lopettaa fitness-uransa. Se ei tullut ystävälle yllätyksenä. Tämä oli jo huomannut, että jokin oli muuttunut Yrjölän olemuksessa.

Kilpaurheilun päätyttyä elämään tuli tyhjä aukko, kun rutiineja ei enää ollut. Se oli masentavaa.

– Punainen lanka hävisi pitkäksi aikaa, Yrjölä muistaa.

Hän ymmärsi tarvitsevansa ulkopuolista ammattiapua ja hakeutui psykoterapiaan.

Seitsemän terapiavuoden aikana Yrjölä on pohtinut, miksi ihmeessä hän on suorittanut elämäänsä kuin robotti. Miksi hän tunsi itsensä oman elämänsä sivusta seuraajaksi? Miksi hän etsi arvostusta ja ihailua ympäriltään? Miksi hän ei rakastanut itseään sellaisena kuin on?

Näitä kysymyksiä Yrjölä käsittelee myös tuoreessa kirjassaan Aito Elämä, jossa hän avaa elämäänsä ja omia selviytymiskeinojaan.

Kuvassa Nora Yrjölä.
Miamin kisojen jälkeen Yrjölä söi hotellissa lempiherkkuaan eli porkkanakakkua.Yrjölän kotialbumi.

Tavallinen tyttö huippuhyvien joukossa

Terapian aikana Yrjölä palasi muistelemaan kouluaikojaan Helsingin Mäkelänrinteen urheilulukiossa, jonne hän haki nuorena, koska oli liikunnallinen.

Yrjölä pääsi sisään hyvän keskiarvonsa ansiosta, vaikka ei ollut kilpaurheilija kuten monet koulutoverit olivat.

– Mäkelänrinteen lukio oli hyvin suorituskeskeinen. Siellä arvostettiin oppilaita, jotka olivat oman lajinsa huippuja. Minä taas en ollut erityisen hyvä missään lajissa.

Myöhemmin Yrjölä on ymmärtänyt, että urheilulukio ei ollut oikea paikka hänen kaltaiselleen herkälle nuorelle.

Lukioajoista tarttunut riittämättömyyden tunne jatkui Vierumäen urheiluopistossa, jossa Yrjölä opiskeli liikunnanohjaajaksi 2000-luvun alussa. Edelleen hän oli huippuhyvien kilpaurheilijoiden joukossa, mutta koki, että ei itse voi loistaa missään lajissa.

Omaa paikkaansa ja rooliaan hakeva nuori nainen päätyi fitness-urheilun pariin, kun joku Vierumäellä sanoi Yrjölälle, että sinähän voisit olla hyvä tässä.

– Se oli hivelevää itsetunnolleni. Siihen aikaan fitness oli vielä jotain uutta ja jännittävää, pienen piirin juttu.

Yrjölän luusto sekä pyöreät pakara- ja reisilihakset antoivat hänelle hyvät lähtökohdat lajiin, jossa voi pärjätä vain tietyn tyyppisellä, X-kirjaimen mallisella vartalolla.

"Minut on leimattu heikoksi"

Myöhemmin Yrjölä on kritisoinut lajia julkisesti. Kaikki fitness-piireissä eivät ole pitäneet siitä.

– Minut on leimattu heikoksi.

Yrjölän mielestä aikuiset saavat toki tehdä omalla kehollaan mitä haluavat. Hän kuitenkin toivoo avointa keskustelua lajin riskeistä, jotta nuoret olisivat tietoisia niistä.

– Jos minulle olisi aikoinaan annettu lappu, jossa lukee, että ymmärrätkö, että hormonitoimintasi voi häiriintyä, kehonkuvasi voi vääristyä ja voit sairastua syömishäiriöön, en ehkä olisi allekirjoittanut sitä ja lähtenyt sille tielle.

Yrjölä kertoo saavansa toisinaan soittoja nuorilta naisilta, jotka pyytävät apua, koska eivät osaa lopettaa dieetillä olemista ja kilpailemista.

Kisojen jälkeen rasvaprosenttia ja painoa pitäisi nostaa, jotta keho palautuisi. Kehon muutoksen hyväksyminen voi olla vaikeaa, kun on tavoitellut minimaalista rasvaprosenttia ennen kisoja.

Se on tuttua Yrjölälle hänen omasta menneisyydestään. Hän on ohjannut naisia ottamaan yhteyttä esimerkiksi syömishäiriöklinikalle tai hakemaan terapeuttista apua.

Anteeksianto vapautti menneisyyden taakasta

Kun Yrjölä oli saanut tarpeekseen fitness-elämästään, hän syyllisti itseään siitä, että heitti kymmenen vuotta hukkaan sen vuoksi.

Terapian myötä Yrjölä on pystynyt antamaan sen itselleen anteeksi.

– On vapauttavaa antaa anteeksi itselle ja muille. Katkeruus on kuin raskas reppu, jota kantaa jatkuvasti selässään.

Nyt hän kokee, että kaikki vaikeudet menneisyydessä ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän nyt on. Omien kokemustensa kautta hän voi myös auttaa muita, jotka ovat kohdanneet vastaavia tilanteita.

Nykyään Yrjölä elää ilman suorittamisen painetta. Hän osaa asettaa rajoja ja sanoa ei, vaikka se tuottaisi jollekin pettymyksen. Hän ei kiirehdi. Hän nauttii työstään hyvinvointivalmentajana, mutta ei työskentele liikaa vaan juuri sen verran, että tulee toimeen.

Yrjölällä on yksityisasiakkaita ja omia liikuntaryhmiä, mutta koronan myötä valmennustyö on muuttunut etäpainotteiseksi. Sitä voi tehdä missä tahansa, ja hänellä on asiakkaita eri maista. Hän ohjaa heitä kokonaisvaltaisesti terveelliseen elämään.

Yksinkertaista elämää Brasiliassa

Vähemmällä toimeen tuleminen onnistuu hyvin Brasilian Santa Catarinassa, missä Yrjölä viettää aikaa viisuminsa sallimissa puitteissa. Hän päätyi sinne rakkaan miehen mukana.

Yrjölä kokee ensimmäistä kertaa olevansa tasapainoisessa suhteessa. Tähän vaikuttaa myös se, että hän on itse kypsynyt ihmisenä.

Brasilian rento ja yksinkertainen elämäntyyli sopii hyvin Yrjölälle.

– Täällä on paljon köyhyyttä. Monet eivät mieti elämää seuraavaa ateriaa pitemmälle. Ehkä juuri sen vuoksi ihmiset myös osaavat elää hetkessä ja auttavat toisiaan.

Yrjölä osallistuu myös itse hyväntekeväisyyteen. Elämä ei pyöri enää oman navan ympärillä ja suorituksissa.

Luonnon kauneuden ihailu ja pihapuutarhan hoitaminen tuovat enemmän sisältöä elämään. Siihen kuuluu myös liikunta, kuten brasiliainen jiujitsu ja surffaaminen.

Lihaskuntoaan hän pitää yllä toiminnallisella painoharjoittelulla. Joogan avulla hän rentoutuu.

Yrjölä nauttii luonnosta ja kuvaa mielellään kauniita maisemia.
Yrjölä nauttii luonnosta ja kuvaa mielellään kauniita maisemia.Vuokko Salo.

Minimalistinen elämä viehättää

Liikunta on nyt nautinnollista eikä pakkomielteistä suorittamista. Yrjölä ei muista, milloin hän on käynyt viimeksi vaa´alla. Hän syö terveellisesti, mutta ei laske kaloreita.

Yrjölä tuntee, että keho on pitkälti palautunut aiemmasta rasittavasta elämäntyylistä lukuun ottamatta kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka vaivaa häntä vieläkin.

Lähiaikoina pariskunta muuttaa lähemmäksi merenrantaa pieneen surffikaupunkiin samassa Santa Catarinan osavaltiossa.

Vuoren rinteeltä on jo katsottuna talo, jossa ei ole moderneja hienouksia vaan astiat tiskataan käsin.

Yrjölä ei kaipaa materiaa ympärilleen. Hän karsii turhia asioita ja tavaroita pois. Hän kokee, että se lisää hänen hyvinvointiaan.

– Elämäntyylini on mennyt minimalistiseen suuntaan.

Lemmikkikoiran ja kissan kaveriksi hankitaan lisää eläimiä. Suunnitelmissa on perustaa kanala, josta saadaan munia. Hanhet saavat pitää ruohon lyhyenä ja varoittaa lähestyvistä vieraista.

Pihalla kasvaa jo banaanipuita. Yrjölä aikoo istuttaa puutarhaan myös viinirypäleitä, yrttejä, bataattia ja kahvipensaita.

Juttua on muokattu 18.1.2021 klo 16.17: Kisojen lähestyessä päivittäiset kilokalorit laskettiin noin tuhanteen. Aiemmin jutussa luki kilokalorien sijaan kalorit.

Lisää aiheesta:

Supertiukka dieetti ei toimi pitkällä tähtäimellä fitness-urheilijalla eikä harrastajalla – pinna kiristyy, väsyttää ja lihaskasvu tyssää

Lue seuraavaksi