1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kulttuurivieras

Sampo Terhosta tuli kirjailija pitkää tietä pitkin: vasta seitsemäs versio päätyi teokseksi, mutta mikään ei saa häntä enää palaamaan vanhaan

Esikoiskirjailija Sampo Terho löysi jälleen kirjoittamisen, kun valtakunnanpolitiikka jäi taakse.

Kulttuurivieras
Sampo Terho kirjapinojen takana.
Sampo Terho on kirjoittanut 16-vuotiaasta lähtien. Nyt hän on esikoiskirjailija.Henrietta Hassinen / Yle

Sampo Terho,43, on liikuttunut. Hän nielaisee voimakkaasti ja räpyttelee silmiään.

– Siinä se nyt on. Nuoruuden haave.

Terho pyörittelee käsissään juuri painosta tullutta romaaniaan, esikoisteostaan. Entisen poliitikon kasvoilla on ilme, jollaista ei uutiskuvissa nähty. Hetki on merkittävä, henkilökohtainen.

Terho kokoaa itsensä ja alkaa kertoa kirjoittamisestaan – siitä kuinka hän aloitti sen 16-vuotiaana lukion syyslomalla. Silloin syntyi alku ensimmäiselle romaanikäsikirjoitukselle. Nuoruuden innoittajan tyyliin se oli fantasiaa.

J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta oli minulle hyvin tärkeä teos. Nuorena luin paljon fantasiaa ja seikkailukertomuksia. Alexandre Dumas Kolme muskettisoturia oli myös merkittävä kirja.

Kirjoittelu ei jäänyt syyslomaan, vaan tekstiä syntyi ajan myötä ihan kokonaisen romaanikäsikirjoituksen verran. Eikä se jäänyt ainoaksi.

Terhon omien sanojen mukaan hän kirjoitti kolmekymppiseksi saakka fiktiota päivittäin. Tietokoneen kätköistä löytyy kaikkiaan kolmen romaanin käsikirjoitustiedostot, Terho kertoo. Kaksi myöhempää tekstiä ovat scifiä. Terho lähetti käsikirjoituksiaan eri kustantamoihin. Päivänvaloa ne eivät kuitenkaan nähneet, sillä kustantamot vastasivat kieltävästi.

– Voi todellakin sanoa, että tämä Olev Roosin kyyneleet on pitkän työn ja vielä pidemmän unelman lopputulos.

Sampo Terho lukee kirjoittamaansa esikoisromaania.
Sampo Terhon esikoisromaani sijoittuu Saarenmaalle. Idea kirjasta syntyi jo 15 vuotta sitten.Henrietta Hassinen / Yle

Yliopistossa Terho jopa mietti hetken aikaa, pitäisikö ryhtyä kirjailijaksi. Hän kuitenkin päätti, että olisi parempi kirjoittaa varsinaisen ammatin ohella.

Terho opiskeli Tampereella Suomen historiaa. Yliopistoaikoina kirjoittamiselle oli aikaa. Terho kertoo kirjoittamisen auttaneen häntä paljon.

– Se on aina merkinnyt mahdollisuutta pohdiskeluun, oman ajattelun kehittämiseen ja henkiseen kasvuun.

Kirjoittaminen kuitenkin jäi, kun politiikka vei mennessään.

Politiikka on taakse jäänyttä elämää

Terho kertoo olleensa aina kiinnostunut yhteiskunnasta. Yläasteikäisenä hänellä oli kausi, jolloin hän suorastaan ahmi uutisia ja kirjoituksia politiikasta.

Innostus palasi aikuisena, kun Terho kiinnostui Timo Soinin ajatuksista ja persoonasta. Silloin perussuomalaiset oli vielä hyvin pieni puolue.

Miksi juuri perussuomalaiset?

– Se tuntui silloin uudistusvoimalta. Tutkin huolella myös silloisten valtapuolueiden ohjelmat, mutta ne vaikuttivat jämähtäneiltä. Mutta ei siitä sen enempää.

Terho ei halua enää puhua politiikasta. Se on taakse jäänyttä elämää. Pienen tunnustelun jälkeen hän kuitenkin myöntää, että oli tuohon aikaan "tympääntynyt yhteiskuntaan".

– En kai minä muuten olisi perussuomalaisiin liittynyt, jos en olisi etsinyt jonkinlaista muutosta.

Tarkempaa analyysia tympääntymisen syistä ei heru.

– Oli vain voimakas tunne, että yhteiskunnassa on vääryyksiä ja toimimattomuutta. Tunne, että yhteiskunta menee huonompaan suuntaan. Se ajoi silloin minut, ja varmasti ajaa muitakin ihmisiä, etsimään erilaisia vaihtoehtoja.

Välillä vaihtoehtojen etsiminen menee Terhonkin mielestä liian pitkälle. Hän kertoo seuranneensa Yhdysvaltain tapahtumia ja Kongressin mellakkaa masentuneena.

– Turhautuminen näkyy länsimaissa laajasti. Syöksytään suin päin kohti vihaa ja valhetta. Totuus on aina kiistanalainen, mutta kun sitä ei edes yritetä tavoitella, vaan keksitään oma todellisuus, irtaannutaan yhä kauemmas vuoropuhelusta oman pienen piirin vihaisiin ajatuksiin.

Sampo Terhon sivuprofiili.
Vuodet politiikassa veivät kaiken ajan. Haave kirjoittamisesta kuitenkin säilyi.Henrietta Hassinen / Yle

Terho muistuttaa historian tuntemuksen tärkeydestä. Se auttaisi tapahtumakulkujen hahmottamisessa.

– Sivistysperintöä ja historiaa ei kannata unohtaa. Aina on ollut ristiriitoja. Jos kuitenkin päättäväisesti hylätään kyky ja halu ratkoa niitä, ollaan huonossa tilanteessa.

Ei siis ihme, että Terhon esikoisromaani on historiallinen. Se ei kerro Suomen historiasta vaan naapurimaa Viron kohtalokkaista vuosista Neuvostoliiton vallan alla.

– Historia kiinnostaa minua tavattomasti, mutta valitsin aiheen hyvin tietoisesti. Näin kukaan ei voi lukea romaania henkilökohtaisina tai vertauskuvallisina muistelmina poliittisista vuosistani, Terho hymähtää.

Kirja kertoo yhden historiallisen ajanjakson päähenkilö Olev Roosin kautta. Se kuvaa, miten historian myrskyisät tapahtumat vaikuttavat yksilön elämään. Kun Olev on pikkupoika, kotikylässä liikuskelee ensin saksalaisia, sitten venäläisiä sotilaita. Ei kulu kauan, kun kyläläisten on luovuttava maaomaisuudestaan ja liityttävä kolhooseihin. Alkoi Neuvosto-Viron aika.

– Kirjan sanoma on kertoa, miten ääriaatteet vaikuttavat pienen ihmisen elämään. Ihmiskunnan historiassa on usein nähty, kuinka hirviömäiset johtajat jyräävät. Mitä tapahtuu, kun ei itse pysty vaikuttamaan, vaan joutuu sopeutumaan?

Terho kuvaa kirjassaan, miten osa ihmisistä luovuttaa, kun tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Romaanissa moni löytää elämälleen sisällön pullosta. Päähenkilö Olev Roos ei juo – hän lukee ja haaveilee rakkaudesta.

Elämä ei kaikilla kohene edes Viron itsenäisyyden myötä. Viimeisen yhteiskunnallisen käänteen takia Terhon romaanin iäkäs Olev Roos jää tyhjän päälle, kun kolhoosit lopetetaan, eikä työtä riitä kaikille.

Vierailu Neuvosto-Virossa hämmensi

Idea kirjaan syntyi jo ennen poliittista uraa. Terho vieraili viitisentoista vuotta sitten Saarenmaalla ja havahtui miettimään, miten erilaista elämää siellä on eletty. Tuolloin pystyssä oli vielä useita kolhoosirakennuksia, ja hoitamattomat talot kielivät köyhyydestä.

Jo tuolloin syntyivät tulevan romaanin päälinjat, vaikka teos saikin odottaa pöytälaatikossa vielä vuosikymmenen.

Perehtyminen Viron historiaan sai Terhon silmät avautumaan. Kun Sampo Terho oli lapsuudessaan vapaa tekemään, sanomaan ja ostamaan mitä vain, Suomenlahden toisella puolella elettiin aivan toisenlaisten lainalaisuuksien maailmassa. Eikä siitä ole niin kovin kauan.

Terho muistaa vieläkin kirkkaasti, miten hämmentävää oli vierailla lapsena Neuvosto-Virossa. Aivan Neuvostoliiton lopun aikoihin Terho pääsi mukaan seurakunnan järjestämälle purjehdusleirille. Leiriläiset vierailivat vanhalla puulaivallaan Viron rannikon pienissä kaupungeissa.

– Olihan se kummallista, kun omilla vähäisillä rahoillaan olisi melkein voinut ostaa hyllyt tyhjäksi kaupassa. Tavaraa oli niin vähän.

Kulttuurimaku on konservatiivinen

Historioitsijalle menneisyyteen sijoittuvan romaanin kirjoittaminen oli antoisaa. Terho tutki ja luki paljon kirjallisuutta. Yllättävän paljon aikalaiskuvauksia ja haastatteluja löytyi myös netistä. Saarenmaalla hän kävi monta kertaa ja painoi mieleensä paikkoja ja maisemia.

– Kirjoitusprosessin aikana tajusin, miten vähän veljeskansan arjesta tiesin. Se oli myös hyvä muistutus siitä, mitä mahdollisuuksia vapaa demokratia antaa ihmiselle. Kirjan päähenkilön elämä oli pelkkää tyytymistä ja sopeutumista.

Päähenkilö Olev Roosin elämän ainoa valopilkku on lukeminen. Sen avulla hän jaksaa.

Lukeminen on myös Sampo Terholle tärkeää.

– Koen oppineeni paljon kaunokirjallisuudesta. En kuitenkaan väitä olevani laajasti lukenut. Luen usein samoja kirjoja.

Terho ei peittele sitä, että hänen makunsa kulttuurin suhteen on sangen konservatiivinen. Kirjailijoina tärkeitä esikuvia ovat Mika Waltari ja Väinö Linna. Etenkin Waltarin historialliset romaanit ovat tehneet Terhoon suuren vaikutuksen.

Sampo Terho kirjapinojen takana.
Sampo Terho lukee mielellään. Hän yrittää siirtää lukuinnostusta myös tyttärelleen. Viimeksi iltasatuna on luettu Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjaa.Henrietta Hassinen / Yle

Vielä enemmän merkitsee musiikki. Terho kertoo, että ilman sitä hänen olisi vaikea kuvitella elävänsä. Hän kuuntelee musiikkia päivittäin. Se auttoi myös silloin, kun poliittinen elämä ahdisti tai kun elämässä on ollut muuten vain näköalattomia hetkiä. Hän suosittelee musiikkia muillekin.

– Olisi ollut rakentavampaa, jos vaikka Capitolia valtaamassa ollut Qanon-sarvipää olisi perustanut punk-bändin ja laulanut siinä pahaa oloaan pois. Kulttuurin avulla voi myös purkaa pahoinvointia.

Kulttuuriministerin pesti oli avartava

Terho ei ole punk-miehiä, mutta bändi hänellä on kyllä ollut. Yliopistokavereiden kanssa perustamassaan yhtyeessä Terho paukutti rumpuja. Soitto oli kuulemma aika perusrockia. Terho tosin olisi halunnut viedä sitä enemmän progressiiviseen suuntaan. Taiderockiksikin kutsuttu proge oli Terhon lempimusiikkia.

Hän kertoo siirtyneensä nykyisin yhä enemmän klassisen musiikin kuunteluun. Siinäkin hän suosii perinteisiä, tuttuja säveltäjiä, kuten Jean Sibelius, Ludwig van Beethoven ja W. A. Mozart.

– Uskon ajatukseen, että aika aateloi.

Sampo Terho eri kirjailijoita esittävien patsaiden kanssa.
Kulttuuriministerivuosina Sampo Terho tapasi paljon taiteilijoita ja alan ihmisiä. Se oli avartavaa.Henrietta Hassinen / Yle

Terho sanoo kuitenkin välillä yrittävänsä tutustua nykytaidemusiikkiin ja kokeilevaan kirjallisuuteen.

Kulttuuriministerivuosina se oli välttämätöntäkin.

Kun Sampo Terho valittiin vuonna 2017 kulttuuriministeriksi, poru oli valtava. Kulttuuripiirit olivat kauhuissaan, sillä perussuomalaiset oli aikoinaan profiloitunut suorastaan kulttuurivihamielisenä puolueena. Puolue oli muun muassa manifestoinut, että "postmodernistista tekotaidetta" ei pitäisi tukea Suomessa.

Terho kohtasi ymmärrettävästi epäluuloja, mutta hän ei antanut niiden hetkauttaa.

– En yllättynyt. En järkyttynyt. Politiikassa on tottunut kaikenlaisiin ulkoa tuleviin paineisiin.

Sittemmin ääni kellossa muuttui. Terhon kauteen oltiin sangen tyytyväisiä.

Kulttuuriministerinä toimiminen oli Terhollekin mieleen. Hänen mielestään se oli hienoin mahdollinen pesti politiikan muutoin niin raadollisessa maailmassa.

– Kausi oli ainutlaatuinen ja avartava. Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioista hyvin syvällisesti ja usein eri näkökulmasta kuin minä. Kulttuuriministerinä oli itsekin mahdollisuus sivistyä, kasvaa ihmisenä.

Politiikka nieli kokonaan

Terhon tie politiikan huipulle oli nopea. Hän pääsi europarlamentaarikoksi varasijalta vuonna 2011. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Myös lasku oli nopea. Perussuomalaiset jakaantui kahtia. Terho seurasi Timo Soinia uuteen Sininen tulevaisuus -puolueeseen. Sille kävi kuitenkin köpelösti. Viime eduskuntavaaleissa puolue ei saanut ainuttakaan paikkaa. Niinpä Terhokin päätti lyödä hanskat tiskiin.

Alkoi uusi elämä ilman valtakunnan politiikkaa. Sitä on nyt kestänyt puolisentoista vuotta.

– Muutos on ollut valtava. Politiikka ei ole ammatti, vaan elämäntapa, joka nielee kokonaan. Aina oli meneillään jokin kriisi, jota monikaan ei enää muistanut viikon päästä.

Terhon täytyi löytää uutta sisältöä elämäänsä. Perhe-elämäkin oli muuttunut eron myötä.

Aikaa oli nyt vaikka kuinka paljon. Terho kertoo, että silloin muistui mieleen alulle pantu romaanikäsikirjoitus. Hän päätti ryhtyä lihottamaan tarinaa kirjaksi asti.

Kulttuuriala tuntuu omalta

Olev Roosin kyyneleet -romaanin päähenkilö ei löydä paikkaansa maailmassa, koska kommunistinen järjestelmä estää sen.

Miten on Sampo Terhon laita? Onko paikka löytynyt?

– Näyttää vahvasti siltä, että paikka on löytymässä kulttuurialalta. Kulttuuriministerikokemus ja unelmat kirjoittamisesta ovat antaneet suunnan ryhtyä tekemään uraa kulttuurin saralla. Sekä kirjoittajana että yrittäjänä.

Terho perusti viime vuonna tuotantoyhtiön yhdessä ystävänsä Toni Viljanmaan kanssa. Ex-poliitikko ja ex- päätoimittaja aikovat keskittyä tuottamaan ennen kaikkea historiallisia dokumentteja. Myöhemmin he saattavat tuottaa myös draamaa.

Sampo Terho nauraa.
Työ kulttuurin parissa tuntuu omalta.Henrietta Hassinen / Yle

Toistaiseksi yhtiö on ollut hissun kissun, mutta tavoitteena on päästä tekemään ensimmäistä tuotantoa tänä vuonna.

Entä tuore romaani, nähdäänkö se elokuvana?

– Siitä kyllä saisi sovitettua elokuvan, Terho muotoilee.

Entinen kulttuuriministeri paljastaa yllättäen, että hän on kirjoittanut myös draamakäsikirjoituksen, valmiiksi asti. Eikä se ole historiallinen draama vaan aito maalaiskomedia.

– Unelmoin näkeväni sen valkokankaalla joskus.

Haastattelun kuluessa Terho sivelee aika ajoin uunituoreen romaaninsa kantta. Hän kertoo, että loppusuoralla romaanin kirjoittaminen puudutti. Seitsemännen kirjoituskerran jälkeen olo oli turta.

– Välillä tuntui, että tämä on hullun hommaa. Silti mielessä pyörii jo seuraava romaani. Itse asiassa odotan jo kirjoittamaan pääsemistä, koska aloittaminen on niin hauskaa.

Lue lisää:

Sampo Terho jätti politiikan, mutta mitä hän tekee nyt? Entinen kulttuuriministeri ja sinisten puheenjohtaja pyörittää tuotantoyhtiötä

Kulttuuriministeri Sampo Terho saa kiitosta taidelaitosten johtajilta – rahaa löytyi uuteen musiikkimuseoon ja freelancer-taiteilijoille

Kulttuuriministeri Sampo Terhon säveltämä teos kantaesitettiin yleisölle Kuopiossa – ”Tämähän sopii hyvin toimialaani”

Lue seuraavaksi