1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sanat

Lääketieteen kieli on kimuraista ja sanakirja paisunut jo yli 45 000 sanan eepokseksi, eikä loppua näy – testaa kuinka hyvin sinä puhut lääkäriä

Lääketieteen suomen kirjoittaminen aloitettiin 1800-luvulla. Sitä ennen esimerkiksi kuumeelle ei ollut varsinaista suomenkielistä sanaa.

sanat
Näöntutkimus 1970-luvun lopussa.
Näöntarkkuus ja näkökyky ovat meille arkisia lääketieteen sanoja, mutta vuoteen 1810 ulottuva Vanhan kirjasuomen sanakirja ei niitä tunne. Vielä 1800-luvulla puhuttiin näkövoimasta. Kuvassa näöntutkimus 1970-luvun lopusta. Kari Rainer Pulkkinen / Museovirasto

Massiiviseksi paisunutta Lääketieteen termit -sanakirjaa on jälleen päivitetty noin 680 uudella termillä. Kaikkiaan sanakirja-artikkeleja on kertynyt kasaan jo yli 45 000 kappaletta.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri kukaan osaisi ulkoa sanakirjaa kannesta kanteen, sillä Vesa Koiviston kirjassa Suomen sanojen rakenne arvioidaan yhden ihmisen sanavaraston kooksi noin 30 000–40 000 sanaa.

Mihin näin laajaa termistöä sitten tarvitaan?

Aikakauskirja Duodecimin (siirryt toiseen palveluun) kielentarkistajan ja lääketieteen sanastolautakunnan jäsenen Lauri Saarelan mukaan lääketieteen kieli on työkalu.

Se yksinkertaistaa lääkärin ja potilaan viestintää sekä varmistaa sen, että tiedeyhteisöllä on tarkasti määritellyt käsitteet.

Se on myös turvakeino: jos makaa leikkaussalin pöydällä, on helpottava ajatus tietää, että jokaiselle työkalulle ja ruumiinosalle on omat nimensä.

Kieli kertoo lisäksi kulttuurin kehittyneisyydestä.

– Suomeksikin voidaan tehdä tiedettä ja käsitellä vaikeita asioita, se on mielestäni sivistyskielen merkki, Saarela toteaa.

Kuinka hyvin sinä tunnet lääkäri–suomi–lääkäri-sanaston? Testaa tietosi tässä. Juttu jatkuu testin jälkeen.

Lukuisat lääkäreiden kynistä lähteneet sanat elävät yhä

Lääketieteen suomi punoutuu saumattomasti osaksi koko kielen kehitystä.

Kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS perustettiin vuonna 1831, oli perustuskokouksessa paikalla neljä lääkäriä – eittämättä kuuluisimpana myöhempi Kajaanin piirinlääkäri Elias Lönnrot.

1830-luvulla Lönnrot teki lääketiedettä kansalle tutuksi. Silloin hän joutui ajoittain ottamaan Agricolan viitan harteilleen, sillä peruskäsitteillekään ei aina ollut vakiintuneita suomenkielisiä termejä.

Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjaansa varten Lönnrot keksi (siirryt toiseen palveluun) yhä edelleen elävät termit kuume, laskimo ja valtimo.

Tohtori Richard Faltin
Kun kuvan Richard Faltin toimi Helsingin kirurgisen sairaalan apulaislääkärinä vuonna 1896, oli lääketiede yhä lapsenkengissä nykyaikaan verrattuna. Tieteen kehitys luo jatkuvasti uutta sanastoa, myös suomeksi.Museovirasto

Myös Lönnrotin hengenheimolaiset Wolmar Schildt ja Erik Ingman olivat ahkeria sanansepittäjiä paitsi lääketieteessä niin myös yleiskielessä.

106 Schildtin kynästä jalostunutta elinvoimaista 1800-luvun uudissanaa kulkee kielessämme yhä. Edeltävässä lauseessa käytettiin kolmea niistä.

Lääketieteeseen Schildt jätti esimerkiksi nimen sairaalalle, paikalle, jossa hoidetaan sairaita.

Saarelan mukaan 1800-luvun fennomaanit lääkärit ovat yksi suuri syy sille, että lääketieteen suomesta on tullut näin laaja sanakokoelma näin pienellä kielialueella.

Aikakauskirja Duodecim ja sen perustajiin kuulunut lääkäri ja suomalaisuusmies Konrad ReijoWaara – alun perin maineikasta Relanderin sukua – ansaitsevat myös tunnustuksensa reippaasti yli vuosisataisesta sanastotyöstä.

On hyvä kuitenkin muistaa, etteivät ahkerat sanansepittäjätkään ole aina osuneet täydellisesti maaliin.

Schildtin sanoista unholaan (siirryt toiseen palveluun) ovat jääneet muun muassa pikkule eli tutummin basilli ja ruoan huvettimet, siis ruoansulatuselimet.

Sanastotyö oli 1800-luvun fennomaaneille vapaaehtoistyötä, jota se on monelle tieteentekijälle yhä.

Suorat käännökset tuovat kapuloitumisen vaaran

Tiedelehden kielentarkastajana Saarela törmää yhä viikoittain itselleen uusiin termeihin. Välillä vastaan tulee sellaisiakin sanoja, jotka kirjoitetaan ensi kertaa suomeksi.

Vaikka lääketieteellisen artikkelin lukeminen tuntuisi aivan heprealta, ovat sanaston juuret todellisuudessa latinassa ja kreikassa, mutta nykyään termit tulevat enimmäkseen englannista.

Saarelan mukaan pitää muistaa, ettei suora käännös ole läheskään aina toimiva.

– Esimerkiksi sanat low ja high eivät aina käänny korkeaksi tai matalaksi. Ilmaisu matala-asteinen tulehdus ei tarkoita sen kummempaa kuin lievää, koska ei ole sellaista asteikkoa, jolla tulehdus nousisi tai laskisi.

Indonesialaisnainen, jolla on harvinainen bambuselkäranka-reuma.
Kuvan indonesialaisnaisella on harvinainen sairaus, jonka suomenkielinen nimi on bambuselkäranka. Pitkälle edenneen selkärankareuman täysin jäykistämä ranka näyttää röntgenkuvassa bambusauvalta.AOP

Samoin ajattelee Lääketieteen termit -sanakirjan päätoimittaja Veijo Saano.

– Nykyään ajatellaan, että englanniksi ilmaistut asiat ovat oikeita, joten hyvä käännös on se, joka sanatarkasti suomentaa englanninkielisen termin. Se on aika kömpelöä ja muistuttaa joskus vanhan ajan Google-käännöstä, Saano sanoo.

Saano on käsitellyt aihetta blogikirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2020 paljon käytetyn kasvomaski-sanan avulla.

Lääketiede tuntee lukuisia erilaisia maskeja, joista yleisimmin katukuvassa näkee nyt nenä-suumaskeja. Koko kasvoja sellainen ei peitä, johtaako käännös harhaan?

Suoriakin käännöksiä on sanakirjassa monia. Esimerkiksi oireenkuvan mukan nimetyt diagnoosit voivat saada erittäin mielenkiintoisia käännösnimiä, kuten aaveasukasharhaluuloisuus (phantom boarder syndrome) tai uima-allasgranulooma (swimming pool granuloma).

Uusien termien suomenkielisen asun etsintä on tasapainottelua ymmärrettävyyden ja tarkkuuden välillä.

Lääketieteen sanastolautakunnassa (siirryt toiseen palveluun) pyritään mahdollisuuksien mukaan huolehtimaan siitä, että merkitykselliset ja ymmärrettävät termit saavat jalansijan ennen kuin huonommat vastineet vakiintuvat.

Farmaseutti neuvoo asiakasta Yliopiston Apteekissa
Apteekeissa harjoitetaan päivittäin geneeristä substituutiota, joka on hyvä osoitus sanastotyön merkityksestä.Rami Moilanen / Yle

Huhtikuussa 2003 lainmuutos (siirryt toiseen palveluun) mahdollisti asian, jota kutsuttiin geneeriseksi substituutioksi.

Aihetta puitiin sanastolautakunnassa, jolloin geneerinen substituutio kääntyi korvaamiseksi rinnakkaisvalmisteella. Sittemmin sekin yksinkertaistui vielä lääkevaihdoksi.

– Jos näitä sanoja mietitään, niin lääkevaihto kertoo tavalliselle kansalle varmasti paljon enemmän kuin geneerinen substituutio kertoisi, Saarela sanoo.

Sanavirta kiihtyy kiihtymistään

Mitä monimutkaisemmaksi tiede käy, sitä tarkemmaksi merkitysten määrittely tulee. Mietitään ilmiötä vaikkapa venäläisen puunuken kautta.

Maatuska on avattava nukke, jonka sisältä paljastuu uusia pienempiä nukkeja. Usein tieteessä yksi havainto purkautuu useiksi yksityiskohtaisemmiksi havainnoiksi sitä mukaa, kun tutkimus etenee.

Uudet havainnot, ilmiöt, työkalut, diagnoosit ja ihmiskehon osat kaipaavat uusia termejä, jotta niistä voidaan keskustella.

Sanastotulva ei ole osoittanut viime vuosina Veijo Saanon mukaan taittumisen merkkejä.

– Omana päätoimittajakautenani uusien sanakirja-artikkelien lisäysvauhti on kovempi kuin aiempina vuosina. Se viittaisi siihen, että uusia termejä tulee nopeammin kuin aiemmin.

Uusista sanoista monet ovat jo syvää tieteen terminologiaa, jota harvemmin tarvitaan potilaan ja lääkärin kohtaamistilanteissa.

Kaikkea ei siis aina tarvitsekaan suomentaa.

Kuvassa on vanha ihmisen anatomian opetustaulu (Scola 9818) 1900-luvun alusta.
Ihmisen lihaksisto koostuu yli 600 lihaksesta, joista monelle on suomenkielinen nimi. Potilaan kannalta esimerkiksi iso rintalihas on helpompi hahmottaa ja sijoittaa kehoon kuin pectoralis major.

Päätoimittajana Saano toimii portinvartijana, kerääjänä, kääntäjänä ja itsekin toisinaan sepittäjänä. Välillä hän tarjoaa omia käännöksiään sanastolautakunnalle hyväksyttäväksi, toisinaan heittää pallon jo heti alussa suosiolla joukkoälyn hoidettavaksi.

Hankalimpia lääketieteellisiä sanoja on viime vuosinakin ratkaistu perinteisten sanakilpailujen kautta. Uskomattoman monet meille täysin arkipäiväiset sanat (siirryt toiseen palveluun) ovatkin vakiintuneet suomeen kilpailujen kautta.

Esimerkkinä tuoreesta sanakilpailusadosta lääketieteessä Saano mainitsee sanan uskomuslääkintä, joka korvasi aiemman termin vaihtoehtolääketiede. Kritiikin mukaan vaihtoehtolääketiede ei ollut lääketiedettä – eikä edes vaihtoehto varteenotettavalle hoidolle.

Aina välillä sanastotyössä tuleekin eteen tieteen silmin aikansa eläneitä esimerkkejä, jotka kaipaavat täsmennyksiä ja trimmausta.

Nykypäivänä Agricola voi asua jokaisen tutkijan sisällä

Vaikka sanastotyöläiset yrittävätkin tehdä lääketieteen kielestä johdonmukaisempaa, kokee Saano kuitenkin olevansa päätoimittajana enemmän kerääjä kuin portinvartija.

Suuri osa uusista termeistä tulee tutkijoiden kirjoittamista tieteellisistä artikkeleista, joten myös tutkijat kantavat käännösvastuuta ja sanansepittäjän taakkaa.

Silloin työ on tutkijayhteisön tuottamien kypsien hedelmien poimimista. Kieli elää omaa elämäänsä sen mukaan, miten sitä käytetään. Mitään virallista siitä päättävää instanssia ei ole.

– Ennen ajateltiin, että valtiossa olisi joku viranomainen, joka määrää, mitkä sanat ovat oikein ja väärin. On vähän vaikea ottaa vastaan sellaista termitsaarin asemaa, ei se oikein ole nykyaikaa.

Sanakirjalla on kuitenkin tärkeä rooli lääketieteilijöiden yhteisessä tavoitteessa potilaan ja lääkärin välisen kielen luomisessa. Lääkärillä on painava vastuu siitä, että potilas oikeasti ymmärtää, mitä hänelle kerrotaan.

Lauri Saarela muistuttaa, että Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Toisessa päässä taas ovat verbaalisesti taitavat korkeakoulutetut. Kielenymmärtäjien skaala on laaja.

Yksi sanastotyön tehtävistä on rakentaa siltaa näiden ihmisten välille, kun väliin jäävä kuilu levenee.

Lue myös:

Lääkärin on puhuttava niin, että potilas ymmärtää: "Joskus tulee käytetyksi eleitä"

Kuuntele:

Radio 1:n tiedefestari: Tiede kuuluu kaikille. Tiedefestarin aikana 18. - 24.1. kuullaan joka päivä terävää tiedejournalismia, josta vastaavat muun muassa suositun Tiedeykkösen tekijät. Festarin teema on tiede ja etiikka.

Lue seuraavaksi