Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Annika Asla on 37-vuotias lähihoitaja ja Suomen lähi- ja perushoitajaliiton luottamushenkilö Helsingissä.

Hän valmistui lähihoitajaksi kaksikymppisenä. Asla on tehnyt kymmenisen vuotta monenlaista hoitotyötä ja ollut pääluottamushenkilönä melkein saman verran. Hän tietää tunnot kentältä.

Aslalle erityisen kipeä asia arjessa on pula hoitajista.

– Minulta pääsee melkein itku, kun hoitajat toistuvasti kertovat työvuoroista, joissa vajetta on useamman työntekijän verran. Usein sijaisia ei saa, ja jos saa, heidän perehdyttämiseensä menee aikaa. Lisäksi hoitajista ei ole pulaa vain joskus, vaan monissa kunnissa jatkuvasti.

Tässä jutussa voit seurata, millainen tilanne on omassa kunnassasi. Valitse listasta kuntasi ja näet pitkin juttua tietoa kunnastasi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vuonna 2030 hoitajia tarvitaan lisää noin 30 000. Näin arvioitiin viime vuonna hoitajamitoituslakia (siirryt toiseen palveluun) tehtäessä. Tällä hetkellä vanhustenhoitajia on ympärivuorokautisessa hoidossa, kotihoidossa ja tavallisessa palveluasumisessa yhteensä reilut 50 000.

Hoitajia tarvitaan, koska väestö vanhenee ja voimaan on astunut uusi hoitajamitoituslaki ympärivuorokautiseen hoitoon.

Hoitajapulaluvusta on syytä olla erittäin huolissaan, sanoo Teppo Kröger, joka on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori ja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja.

– Jo tällä vuosikymmenellä rekrytointitarve on suuri. 2030-luvulla sekä palveluiden että henkilökunnan tarve tulee kasvamaan vielä nopeammin, koska silloin suuret ikäluokat tulevat hoivapalvelujen käyttäjiksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Rekrytointiongelmat näkyvät myös tänään julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kunnille ja kuntayhtymille tekemässä kyselyssä. Kyselyn mukaan yli puolella kunnista oli ajoittaisia ongelmia palkata sekä lähi- että sairaanhoitajia.

Jatkuvia rekrytointiongelmia on kolmasosalla kunnista, varsinkin lähihoitajia on vaikea saada. Valtaosa vanhoja ihmisiä hoitavista on nimenomaan lähihoitajia.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Syyt rekrytointiongelmiin eivät ole uusia

Vaikka hyvääkin hoitoa on paljon, vanhuspalvelujen tila saa pääluottamushenkilö Annika Aslan huokaamaan.

– Vanhojen ihmisten hoitaminen ei ole houkuttelevaa tänä päivänä. Huonokuntoisten asiakkaiden avustaminen tekee työstä fyysisesti raskasta.

Jyväskylän yliopiston professorin Teppo Krögerin mukaan nykyiset rekrytointivaikeudet kertovat siitä, että työ on muuttunut jatkuvasti raskaammaksi samalla, kun työntekijät ovat menettäneet huomattavan osan aiemmasta ammatillisesta autonomiastaan. Myös suhteet esimiehiin ovat entistä useammin ristiriitaisia.

– Hoivatyön arvostus ja palkkaus eivät vastaa henkilökunnan odotuksia, professori huomauttaa.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Aslan mukaan hoitajia rasittaa myös se, että vajaalla henkilöstöllä työtä ei voi tehdä kunnolla. Työnsä joutuu tekemään huonommin kuin oman etiikan mukaan olisi kestävää.

THL:n kyselyn mukaan peräti kolmasosa hoivakotien ja kotihoidon yksiköistä joutuu työskentelemään ajoittain vajaalla henkilöstöllä.

THL:n johtavan asiantuntijan Sari Kehusmaan mukaan tilanne on karu.

– Kun ammattilaisia ei saa, vaihtoehdot ovat vähissä. Sekä koti- että ympärivuorokautisessa hoidossa on käytettävä kouluttamatonta henkilökuntaa ja opiskelijoita. Molempien käyttö työllistää vakituista henkilökuntaa, koska heidän työtään on ohjattava.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Viisi vuotta sitten 40 prosenttia lähihoitajista suunnitteli vaihtavansa alaa

Työ on Annika Aslan mukaan muuttunut paljon siitä, kun hän 2000-luvun alkupuolella aloitti lähihoitajana.

– Olen miettinyt kovasti, mitä teen, kun kauteni pääluottamushenkilönä loppuu. Kynnys lähteä takaisin hoitotyöhön on aika korkea, kun tietää minkälaista hullunmyllyä se on. Arvostan valtavasti hoitajia, jotka tekevät sitä joka päivä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Professori Teppo Kröger muistuttaakin, että olennaista ei ole vain, paljonko hoitajia koulutetaan. Heidät pitää myös saada pysymään vanhustyössä.

– Tutkimuksemme viiden vuoden takaa sanoo, että 40 prosenttia lähihoitajista suunnitteli vakaasti työnsä lopettamista. Tutkimus antoi viitettä myös siitä, että nuorten hoitajien kynnys lähteä on matalampi kuin vanhempien hoitajien. Tulevaisuudessa ammatinvaihto voi olla vielä suurempi ongelma kuin nykyään.

Annika Asla on professori Krögerin kanssa samaa mieltä: Hoitajat haluavat parempaa työn arvostusta ja lisää palkkaa. Lisäksi, jos väen halutaan pysyvän töissä, monet arjen käytäntöihin liittyvät asiat on saatava kuntoon.

– Työvälineet, kuten esimerkiksi puhelimet ja maskit, pitää olla kunnossa. Niinkin yksinkertainen asia kuin tiimipalaveri on tärkeä. Usein ongelmatyöyhteisöissä palaveria ei niin sanotusti ehditä pitää. Esimiehillä pitää olla myös esimieskoulutus.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Aika varautua tulevaan on hukattu

Vanhustyön johtajien esimieskoulutuksen tärkeyttä korostaa myös sosiaaligerontologian emeritaprofessori Marja Vaarama.

Hänen mukaansa on vahvaa tutkimusnäyttöö siitä, että johtamisella on suuri merkitys työyhteisön toimintatavoille ja työsuhteiden vakaudelle.

– Koulutettu johtaja osaa organisoida työt niin, että työkuorma jakaantuu tasaisesti ja työntekijät voivat itse vaikuttaa enemmän työnsä sisältöön ja tahtiin, mikä vähentää kiirettä ja lisää työn iloa.

Marja Vaarama muistuttaa, että kohta 30 vuotta on tiedetty, että palvelurakennetta, toimintatapoja ja henkilöstön koulutusta tulee uusia, ja että vanhustyön henkilöstöä tarvitaan tulevaisuudessa lisää - ja paljon. Myös rekrytointiongelmia on nostettu esiin ainakin 20 vuotta.

– Paisuneet ongelmat olisi voitu välttää suunnitelmallisella vanhustyön vahvistamisella kuluneiden vuosikymmenten aikana. Sen sijaan henkilöstömitoituksilla pelattiin poliittisesti ja haettiin lyhytnäköisesti säästöjä, vaikka tiedettiin, mitä on tulossa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Hoivakotien hoitajien määrä säätelee nyt laki

Pitkän poliittisen vääntämisen jälkeen laki ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoituksesta astui voimaan viime lokakuussa.

Silloin, lain mukaan, jokaista vanhaa ihmistä kohti oli oltava 0,5 työntekijää. Tämän vuoden alusta mitoitus nousi 0,55:een ja vuoden 2022 alusta vähintään 0,6 työntekijään asiakasta kohti.

Täysimääräisesti laki tulee voimaan vuoden 2023 huhtikuun alusta. Silloin mitoituksen pitää olla vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

THL:n hoivakoteihin tehdystä kyselystä selviää, että niihin ei ole juurikaan palkattu lisää hoitajia. Johtava asiantuntija Sari Kehusmaa sanookin, että meillä on liikaa hoivakoteja, joiden mitoitus on alle 0,6.

– Tänä vuonna on palkattava satoja hoitajia. Seuraavana vuonna tuhansia, koska hoitajavaje on mitoituksen noston vuoksi noin 4000 hoitajaa. Palkkaaminen ei tule olemaan helppoa, koska rekrytointiongelmat ovat jo nyt laajoja.

Kehusmaa kertoo myös, että vaikka hoitajia ei juurikaan ole palkattu lisää, hoivakoteihin on tullut esimerkiksi hoito- ja laitosapulaisia, jotka eivät tee varsinaista hoitotyötä.

– Se on parannus, että hoitajat keskittyvät nimenomaan hoitamiseen ja vaikkapa siivoaminen jää muiden tehtäväksi.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Valtaosa kunnista ilmoittaa, että tehostettua palveluasumista on riittävästi – onko kuntia uskominen?

Reilusti yli puolet kuntien vanhuspalveluista vastaavista sanovat THL:n kuntakyselyssä, että tehostettua palveluasumista on riittävästi. Vain kolmasosa arvioi päinvastoin.

Vuoteen 2018 verrattuna tilanne on pysynyt kuntien mielestä jokseenkin ennallaan.

Tehostettu palveluasuminen on hoivakoti, jossa saa ympärivuorokautista hoitoa.

Kuntien oman käsityksen mukaan asiat ovat siis kohtuu hyvin – Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä kuitenkin ihmettelee.

Ensinnäkin hän muistuttaa siitä, että kuntien määrästä laskettu prosenttiosuus johtaa sikäli harhaan, että se pitää sisällään suuria ja pieniä kuntia. Jotkut arviot koskevat siis kymmenien tai satojen ikäihmisten palveluita, isojen kaupunkien arviot taas tuhansien.

Kun pääkaupunkiseudun suuret kunnat sanovat, että tehostettua palveluasumista on riittävästi, Jylhä epäilee, ettei tieto pidä paikkansa.

– Mietin, mitä vastaaja on ajatellut ”riittävän” tarkoittavan. ”Riittävä” näyttää erilaiselta riippuen siitä, ajatellaanko sitä kunnan taloussuunnittelun vai vanhojen ihmisten elämän kannalta, professori Jylhä sanoo.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Seija Meripaasi on Helsingin hoivapalvelujen johtaja. Hänen mukaansa heillä tehostetun palveluasumisen määrä on arvioitu riittäväksi.

– Järjestämme palveluja joustavasti. Tarpeen vaatiessa selvitämme lisäpaikkojen ostamisen mahdollisuutta. Näin on toimittu ja näin toimitaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuntaliiton ikääntyneiden palvelujen erityisasiantuntija Anna Haverinen ei epäile kuntien vastausten oikeellisuutta. Kunnat arvioivat tehostetun palveluasumisen riittävyyttä pitkälti sen pohjalta, kuinka nopeasti vanha ihminen saa ympärivuorokautisen hoidon paikan, kun palvelutarpeen arviointi on tehty.

– Lain mukaan se pitää järjestää kolmessa kuukaudessa. Jos lain kirjain täytyy, kunnat katsovat, että hoitopaikkoja on riittävästi.

Professori Jylhä kuitenkin muistuttaa, että monista lähteistä tuleva rekisteri- (siirryt toiseen palveluun)ja tutkimustieto sekä vanhojen ihmisten, omaisten ja hoitajien arkikokemus kertoo, että Suomessa on tarjolla liian vähän ympärivuorokautista hoitoa.

Hänen mukaansa sitä on vähennetty niin paljon, että monet, jotka sitä kipeästi tarvitsevat, eivät sitä saa.

– Oma tutkimuksemme viittaa siihen, että hoidon vähentäminen on heikentänyt kaikkein vanhimpien ja dementiaa sairastavien ihmisten viimeisten elinvuosien hoitoa. Se on onneton kehitys, joka vaikuttaa kymmenientuhansien vanhojen ihmisten ja heidän omaistensa elämään.

Pääluottamushenkilö Asla on professori Jylhän kanssa samaa mieltä. Kotihoidosta on tilanteen niin vaatiessa liian usein vaikea päästä ympärivuorokautiseen hoitoon. Pääsykriteerit ympärivuorokautiseen hoitoon ovat korkeat ja kotona hoidetaan liian huonokuntoisia ihmisiä.

– Se ei ole eettisesti oikein. Elämän viime kuukaudet voisivat olla vanhalle ihmiselle parempia, jos ei tarvitse olla niin huonokuntoisena kotona yksin, Asla sanoo.

Myös THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa kantaa asiasta huolta. Monet vanhat ihmiset, esimerkiksi muistisairaat, tarvitsisivat kotia ja kotihoitoa turvallisemman asumisratkaisun – vaikka he eivät vielä ole ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa.

– Tavallista on, että juuri tällaista välimuotoista asumisratkaisua tarvitsevien omaiset eivät ole tyytyväisiä läheisensä saamaan palveluun.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kunnilla on valoisa käsitys myös kotihoidon tilasta – kyseessä voi osin olla koronaharha

Kotihoidonkin riittävyys näyttää kuntien vanhuspalveluista vastaavien mielestä parantuneen.

Muutos on melkoinen vuoden 2018 kyselyyn verrattuna. Silloin vain noin puolet kunnista arvioi, että heidän alueellaan kotihoitoa on riittävästi saatavana. Nyt näin sanoo jo kaksi kolmasosaa kunnista.

Kuntien THL:n tietopalveluun lähettämät rekisteritiedot kotihoidosta (siirryt toiseen palveluun) kertovat kuitenkin toista. Niiden mukaan kotihoidon kattavuus on laskenut.

Myös professori Marja Vaarama pitää THL:n kyselyn tuloksia erikoisena.

– Olisi hienoa, jos tilanne olisi kuvatulla tavalla parantunut, mutta ainakaan toistaiseksi ei sen enempää tilasto- kuin tutkimustietokaan viittaa palvelutarjonnan paranemiseen. Lisäksi on hyvä muistaa, että mitä ylempi porras kunnissa kyselyyn vastaa, sitä kauempana se saattaa olla käytännön ongelmista.

THL:n kyselyyn vastasivat kuntien vanhuspalveluista vastaavat.

TILANNE OMALLA ASUINSEUDULLASI:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuntaliiton ikääntyneiden palvelujen erityisasiantuntija Anna Haverinen sanoo, että kunta arvioi vanhan ihmisen tarpeen kotihoitoon. Mikäli kunta pystyy tarjoamaan kotihoitoa asettamiensa kriteerien perusteella, silloin kunta voi perustellusti vastata, että kotihoitoa on riittävästi.

– Tämän pohjalta itsekin aikoinaan vastasin THL:n näihin kysymyksiin, Haverinen sanoo.

Kuntien optimistiseen arvioon on THL:n johtavan asiantuntijan Sari Kehusmaan mukaan voinut vaikuttaa se, että osa tarpeesta ei ole tullut näkyviin, koska sekä kunnat että asiakkaat ovat rajoittaneet kotihoidon käyttöä koronakriisin takia.

– Kun osa tarpeesta on jäänyt piiloon, kotihoito näyttää riittävän paremmin. Tosiasiassa meille on syntynyt kotihoitoon palveluvaje, jolle on pian tehtävä jotakin. Pelkään, että muutoin palveluvaje jää pysyväksi ja siitä syntyy uusi normaali.

Gerontologian professori Marja Jylhä muistuttaa siitä, että kotihoidon riittävyydessä on toisaalta kyse siitä, kuinka moni saadaan hoidon piiriin ja toisaalta siitä, kuinka monelle voidaan antaa niin paljon hoitoa, kun he tarvitsevat.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Kyllähän moni saadaan hoidon piiriin, jos käydään kerran 15 minuuttia päivässä. Sellainen riittävyys on eri asia kuin se, että ihminen saa sellaista kotihoitoa kuin tarvitsee.

Uhka kotihoidon riittävyydelle tulee olemaan sekin, että kunnat siirtävät hoitajapulassa työntekijöitä ympärivuorokautiseen hoitoon täyttääkseen ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoituksen lain kirjaimen.

Pääluottamushenkilö Annika Asla sanoo kaikesta huolimatta rakastavansa vanhustyötä. Parasta siinä on ihmisten kohtaaminen, autetuksi tulleen asiakkaan kiitos, yhteen hiileen puhaltaminen ja hyvät työkaverit.

– Saa kokea olevansa tärkeä ja auttaa ihmisiä, voi kunpa se tehtäisiin paremmin mahdolliseksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Voit keskustella aiheesta 11.2. kello 23:een saakka.