1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hevonen

Väärin välitetty – 16-vuotias kertoi hevosharrastuksen epäkohdista ja osui kipeästi alan hermoon, samalla käynnistyi laaja keskustelu hevosten hyvinvoinnista

Julkinen keskustelu hevosten hyvinvoinnista on tehnyt näkyväksi aiheeseen liittyviä näkemyseroja.

hevonen
Hevosen silmä
Hevosten hyvinvoinnista on toistaiseksi puhuttu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi koirien, kissojen tai häkkieläinten pitoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kuvituskuva. Sari Ursin / Yle

Suomalainen hevosväki on keskustellut viime viikkoina poikkeuksellisen vilkkaasti hevosen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Aihe nousi pintaan Ylen joulukuisen jutun myötä. Jutussa 16-vuotias Mila Tanttu kertoi päätöksestään lopettaa ratsastusharrastus havaitsemiensa epäkohtien, kuten ratsujen huonon kohtelun vuoksi.

Kohu oli valmis.

Toimitus sai jutusta poikkeuksellisen paljon palautetta. Moni oli hyvillään siitä, että asia vihdoin nousi keskusteluun. Joidenkin mielestä juttu oli tarkoitushakuinen. Aihe puhutti sosiaalisessa mediassa. Useat ratsastuskouluyrittäjät hermostuivat. Haastateltavan uskottavuutta kyseenalaistettiin.

Keskustelun laineet ovat käyneet korkealla. Miksi tämä juttu osui niin kipeästi monen hermoon? Kysyimme asiaa filosofi Elisa Aaltolalta, hevosten kouluttaja Minna Tallbergilta sekä Suomen Ratsastajainliiton Marjukka Manniselta.

Keskustelun käynnistyminen ollut vain ajan kysymys

Eettisestä eläintenpidosta on Suomessakin puhuttu jo pitkään. Viime aikoina esimerkiksi koirien jalostus on ollut paljon esillä. Myös tuotantoeläimet ovat vuorollaan saaneet huomiota. Hevosiin liittyen on aiemmin keskusteltu lähinnä kilpaurheilun, kuten ravien eettisyydestä.

Laajempaa keskustelua hevosten hyvinvoinnista ei ole juurikaan käyty alan ulkopuolella.

Eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittyneen filosofi Elisa Aaltolan mukaan hevosala on vasta nyt alkanut nousta kriittisen tarkastelun kohteeksi, ja aiheesta puhuminen jostain syystä nostaa voimakkaita tunteita.

– Ensinnäkään siitä ei puhuta, ja jos puhutaan, voivat reaktiot olla rajuja. On kiinnostavaa, miksi hevosalasta ei voi niin helposti esittää kritiikkiä kuin vaikkapa koiranpidosta, Aaltola pohtii.

Filosofi Elisa Aaltola ja kolme koiraa metsässä.
Filosofi Elisa Aaltolan mukaan on tärkeää pohtia esimerkiksi sitä, kuinka hyvin talleilla huomioidaan hevosille lajiominaisia piirteitä. Terike Haapoja

Hevosten kouluttaja Minna Tallbergin mukaan laajemman keskustelun käynnistyminen on ollut vain ajan kysymys. Pahimmillaan keskustelu on Tallbergin mielestä ollut järjetöntä vastakkainasettelua.

– Joko hevosille pitää saada tehdä melkein mitä vaan tai sitten ne pitää päästää vapaaksi preerialle. Tällainen keskustelu ei ole rakentavaa.

Myös Suomen Ratsastajainliitossa (SRL) on ennakoitu keskustelun käynnistymistä.

– Samanhenkinen kärkevä keskustelu on noussut hyvinkin vahvana Euroopassa ja esimerkiksi Ruotsissa jo vuosia sitten, toteaa liiton hallituksen puheenjohtaja Marjukka Manninen.

Mannisen mukaan monipuolinen, faktaan perustuva ja ei-tarkoitushakuinen keskustelu auttaa parhaiten kehittämään hevosen hyvinvointia.

– Kunnon hevosihmiset tunnistavat nämä asiat ja pyrkivät koko ajan parempaan, Manninen sanoo.

Tutkijan mukaan reaktiot kertovat häpeästä

Filosofi Elisa Aaltola tutustui Ylen joulukuisen jutun herättämään palautteeseen ja keskusteluun. Hänen mukaansa jutun synnyttämät reaktiot, kuten kiistäminen, hyökkääminen ja raivostuminen, voivat liittyä häpeään tai käsittelemättömään syyllisyyteen.

– Häpeä syntyy, kun jotain paljastetaan yllättäen ja se osuu henkilön identiteettiin. Tämä nuori nainen paljastaa jotain, mistä mediassa ei puhuta, mutta joka saattaa olla ainakin joillekin hevosihmisille tuttu mutta käsittelemätön asia.

Kiistämisen sijaan aiheesta pitää Aaltolan mukaan keskustella rakentavasti. Aaltola arvioi vahvojen reaktioiden kertovan siitä, että ollaan herkän ja vaikean asian äärellä. Hevosalan epäkohdista on hänen mukaansa tähän saakka puhuttu julkisen keskustelun sijaan lähinnä henkilökohtaisella tasolla.

– Suotavaa olisi miettiä, onko tällä nuorella sellaista kritiikkiä, mikä pitäisi ottaa huomioon ja tutkia tarkemmin. Voisiko vaikean asian - hevosalalla olevan virtahevon olohuoneessa - nostaa esille ja katsoa, miten me kohtelemme hevosia, ja voisimmeko kohdella niitä paremmin.

Jutun päähenkilö on nuori nainen, ja se lisää Aaltolan mielestä tarinan uskottavuutta.

– Useinhan talleilla käy juuri nuoria naisia, joten heitä tässä pitää kuunnella. Jos halutaan tietää, miten hevosia kohdellaan, he ovat luotettavin lähde.

Hevosten kouluttaja Minna Tallberg kahden hevosen kanssa
Hevosten kouluttaja Minna Tallberg toivoo, että alalla hyödynnettäisiin tutkimustietoa nykyistä enemmän. Minna Tallberg

Hevosten kouluttaja Minna Tallberg ymmärtää, miksi jotkut ratsastuskoulut reagoivat juttuun vahvasti.

– Monen ensireaktio saattoi olla puolustautuminen. Ratsastuskoulua hyvin pitävä ihminen saattoi ottaa sen henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jossa yhden ihmisen kokemus yleistettiin koskemaan kaikkia ratsastuskouluja.

Julkisen keskustelun myötä ratsastuskoulujen arki on alkanut kiinnostaa asiakkaita aiempaa enemmän. Suomen Ratsastajainliittoon on vuoden alusta tullut hevosen hyvinvointiin liittyviä kyselyitä saman verran kuin vuodessa yleensä. Liitosta kysellään hevosen kohtelusta, varusteista sekä olosuhteista, joissa hevosia pidetään.

– Asiakkaat ovat tänä päivänä hyvin valistuneita. Ilmoituksia, huolenaiheen osoituksia ja kysymyksiä tulee koko ajan laajemmassa mittakaavassa, Marjukka Manninen sanoo.

Mannisen mukaan ratsastuskoulun hevoset ovat arvokkaita työkavereita ja harrastuskavereita. Liitossa luotetaan ratsastuksenopettajien ja -ohjaajien osaamiseen havaita, jos hevonen ei voi hyvin.

Marjukka Manninen seisoo hevosen vieressä.
Marjukka Manninen kertoo osanneensa odottaa hevosten hyvinvointikeskustelun käynnistymistä myös Suomessa.Teija Soini

Kokonaiskuva tallien todellisuudesta puuttuu

Suomessa on vuoden 2019 tietojen mukaan (siirryt toiseen palveluun) noin 16 000 tallia. Ne ovat esimerkiksi ratsastuskouluja, ravitalleja, vaellustalleja, siitostalleja ja yksityishenkilöiden kotipihojen harrastustalleja.

Hevosia maassamme on 74 300.

Ala työllistää yli 15 000 henkilöä.

Ratsastusta harrastaa 160 000 suomalaista.

Hevosia harrastetaan, niillä kilpaillaan ja joillekin ne ovat elinkeino. Hevostaloudella on myös merkittäviä välillisiä vaikutuksia esimerkiksi palveluntarjoajana sekä rehu-, rakentamis- ja varustekaupassa.

Kuka tietää, mitä talleilla tapahtuu?

Minna Tallbergin mukaan ei kukaan. Hän ehdottaa, että Suomeen pitäisi perustaa puolueeton asiantuntijaelin, joka tutkimustietoon perustuen linjaisi hevosen pidon ja hyvinvoinnin kriteerit.

– Kuinka moni hevosihminen on sitä mieltä, että turkistarhaajat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan turkiseläinten hyvinvointia, Tallberg kysyy.

Tallbergin mukaan mallia voitaisiin ottaa Saksasta, missä maa- ja metsätalousministeriö on hiljattain julkaissut ohjeistuksen (siirryt toiseen palveluun) hyvistä toimintatavoista hevosten kanssa. Julkaisu on laadittu yhteistyössä useiden eri tahojen kanssa.

– Ohjeistus on hyvä ja edistyksellinen. Siinä käydään läpi sekä hevosharrastus että hevosurheilu: mitä siellä hevosille tehdään, millaisia hyvinvointiongelmia niistä tutkitusti aiheutuu ja miten niitä voidaan helpottaa.

Marjukka Manninen kertoo, että SRL on vuosien ajan tehnyt työtä hevosten hyvinvoinnin eteen neuvomalla, kouluttamalla ja ohjeistamalla. Liiton kolme tallineuvojaa vierailevat liiton jäsentalleilla 1–2 vuoden välein. Vuonna 2019 liitolla oli 372 jäsentallia.

Tallineuvojat ovat mukana myös ongelmatilanteiden ratkaisemisessa.

– Asia selvitetään, epäkohtiin puututaan ja ellei niitä laiteta kuntoon, talli ei voi jatkaa SRL:n jäsenenä, Manninen kertoo liiton tekemästä valvonta- ja neuvontatyöstä.

Hevosten hyvinvointia seuraavat myös valvontaeläinlääkärit sekä eläinsuojeluyhdistykset.

Tieto hevosen hyvinvoinnista karttuu koko ajan

Uutta tutkimustietoa hevosen hyvinvoinnista saadaan jatkuvasti. Esimerkiksi ratsastetun hevosen kipua voidaan nykyisin arvioida aiempaa paremmin. Englantilainen Sue Dyson on kehittänyt asteikon, jonka avulla eritellään hevosen kipua ilmentäviä käyttäytymismuotoja, ilmeitä ja eleitä.

– Tutkimustiedon hyödyntäminen on paras tapa varmistaa se, että hevosurheilu ja -harrastus hyväksytään myös tulevaisuudessa, arvioi Minna Tallberg.

Elisa Aaltola pohtii hevosen hyvinvoinnin ja taloudellisen edun välistä suhdetta.

– Hevosalalla ei ole vielä pystytty myöntämään sitä, että tässä halutaan myös puoltaa elinkeinoa ja hevosista saatavaa taloudellista hyötyä. Ehkä osittain sen vuoksi kysymystä väistellään. Hevoskeskustelu kulkeekin jälkijunassa muuhun eläimistä käytävään keskusteluun verrattuna.

Viime viikkoina virinnyt keskustelu on saanut jotain myös aikaan. SRL on tilannut verkkoluennon (siirryt toiseen palveluun) hevosalan perinteisiä toimintatapoja julkisuudessa arvostelleelta Minna Tallbergilta.

Hevosen hyvinvointia ja mediakohuja käsittelevän luennon tavoitteena ei Tallbergin mukaan ole alan julkisuuskuvan kiillottaminen vaan keskustelun tason parantaminen ja yhteisen kielen löytäminen.

– Asioita ei pidä silotella hevosen hyvinvoinnin kustannuksella vaan niitä pitää oikeasti muuttaa. Juupas-eipäs -keskustelu tai kohusta kohuun meneminen ei ole rakentavaa.

SRL:n mukaan luento on jatkoa liiton vuosina 2015–2016 toteuttamalle valtakunnalliselle hevosen hyvinvointikiertueelle, jossa Tallberg oli mukana yhdessä Tuire Kaimion ja Anna Kilpeläisen kanssa.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 23.1.2021 kello 23 asti. Napauta keskustele-painiketta.

Lue seuraavaksi