1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. oikeudenkäyntikulut

Käräjäriitojen kalleus kauhistuttaa jopa lakimiehiä itseään: "Keskituloisen kuluriski on joskus järjettömän suuri"

Pitkän kaavan riitakäräjät alkavat olla keskiluokalle ylivoimaisen kalliita. Hävitty oikeudenkäynti voi syöstä vähä- ja keskituloisen taloudelliseen katastrofiin.

oikeudenkäyntikulut
Kuvassa Lena Mitts, Klaus Viitanen, Petra Spring.
Asianajaja Lena Mitts, oikeustieteen tohtori Klaus Viitanen ja käräjätuomari Petra Spring.Benjamin Suomela / Yle

Pitkän linjan asianajaja Lena Mitts on nähnyt uransa aikana yhtä ja toista.

Yksi asia häntä risoo erityisen paljon.

Yksityishenkilöillä riitajuttujen oikeudenkäyntikulut ovat nousseet kohtuuttoman suuriksi.

– Tavalliselle keskiluokkaiselle ihmiselle oikeudenkäynnin lopputulos voi olla poikkeuksellisen tyly: häviäjä maksaa kaiken – myös voittajan asianajolaskut.

Mitts pyrkii yksityishenkilöiden riitajutuissa sovintoon jo paljon ennen käräjäoikeuden kynnystä.

– Teen kaikkeni, jotta voisin estää riitojen ajautumisen käräjäsaliin saakka.

Kuvassa Lena Mitts.
"Käräjöinti on juttujen venymisen takia sekä kallista että raskasta", Lena Mitts tietää.Benjamin Suomela / Yle

Työsuhderiitojen selvittelyyn erikoistunut asianajaja Jarkko Pehkonen puolestaan kuvailee omaa työskentelytapaansa arkijärkeilyksi.

– Kun asiakas saapuu puheilleni, lasken ruutupaperille eri vaihtoehtojen työntuntimäärät ja tuntihinnat. Arvioin samalla myös vastapuolen kulujen määrää. Annan sen laskelmalapun sitten asiakkaalle mukaan kotiin miettimistä varten.

Pehkonen tunnustaa, että hän tarvitsee tuota ruutupaperia myös itseään varten.

– Ilman selkeätä laskelmaa en edes itse osaa hahmottaa mahdollisten kuluriskien todellista suuruutta. Järkytyshän se välillä on.

Onko suomalaisessa oikeuslaitoksessa jotakin mätää, kun jopa asianajaja pöyristyy oman laskuarvionsa edessä?

Kylmä kyyti jatkuu – kulut nousevat yhä

Oikeusministeriön tilaamasta ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa laaditusta tuoreesta selvityksestä (siirryt toiseen palveluun) ilmenee, että riitajuttujen oikeudenkäyntikulujen kasvu on jatkunut käräjäoikeuksissa jo pitkään.

Jos yksityinen ihminen nostaa kanteen omaa vakuutusyhtiötään tai omaa työnantajaansa vastaan, ennuste lopputuloksesta on karu. Jutussa vastaamaan haastettujen vakuutusyhtiöiden vaatimat oikeudenkäyntikulut ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Työantajien korvausvaatimukset ovat kaksinkertaistuneet samassa ajassa.

Tyly pääsääntö on se, että häviäjä maksaa kaikkien viulut.

Selvityksen toisena kirjoittajana Chris Carlingin kanssa toiminut Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Laura Sarasoja havainnollistaa tilannetta.

– Jos jutun nostaneen yksityishenkilön oman asianajajan lasku on käräjien päätteeksi 10 000 euroa, vastaajapuolella olevan yritysjuristin lasku saattaa nykyisin olla 60 000 euroa.

Kylmä pääsääntö on se, että riitajutun hävinnyt maksaa kaikki viulut.

Sarasojan mielestä ongelma tiivistyy tutkimustulokseen, jonka mukaan nykyisin yli 40 % käräjäoikeuksien pääkäsittelyssä ratkaisemista riitajutuista on sellaisia, joissa jutun intressi eli rahallinen arvo on pienempi kuin jutun käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

– Olisi houkuttelevaa tulkita, että korkeat asianajokulut väistämättä johtavat kiistojen sopimiseen – vaikka hampaat irvessä – ilman käräjöintiä. Alle 20 000 euron intressistä riiteleminen käräjillä on kamalan kallista – etenkin, jos häviää sen juttunsa.

Jos lopputulos ei ole pomminvarma voitto, käräjille haluavan on siis syytä panna jäätä lakkiin useita kertoja ennen asianajotoimeksiannon allekirjoittamista.

Kuvassa Laura Sarasoja.
"Työsuhderiidat, vakuutuskorvausriidat, asunnon remonttiriidat ja hometaloriidat. Niissä liikkuvat elämääkin suuremmat tunteet ja suuri raha", tietää Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, tutkija Laura Sarasoja.Benjamin Suomela / Yle

Valtion oikeusapu ja oikeusturvavakuutus – katteetonta turvallisuudentunnetta?

Käräjätuomari Petra Spring Helsingin käräjäoikeudesta tuntee pelikentän. Siellä on kolmenlaisia pelaajia: vähävaraisia, upporikkaita ja heidän välissään kärvistelevä keskiluokka.

Köyhyysrajan tuntumassa olevat ja vähätuloiset ihmiset saavat valtion oikeusaputoimistojen kautta maksutonta oikeusapua.

– Jos oikeusapua saava ihminen häviää riitajuttunsa, valtio ei kuitenkaan maksa hänen vastapuolensa laskuja.

– Ja jos oikeusaputoimiston asiakkaalla on tuloja, melko vaatimatonkin palkka alkaa noustessaan hiljakseen leikata maksuttomuutta – ja oikeudenkäyntikulut siirtyvät melko pian asiakkaan itsensä kokonaan maksettavaksi.

Upporikkaalle taas käräjöinti saattaa olla jopa hauska – joskin hintavahko – harrastus.

Suurimmassa ahdingossa on keskiluokka, omilla tuloillaan niukin naukin toimeentulevat palkansaajat.

Keskiluokalla on käytössään vain yksi heiveröinen oljenkorsi, kotivakuutusten kylkiäisenä myytävä oikeusturvavakuutus.

Keskiluokalla on käytössään vain yksi heiveröinen oljenkorsi, kotivakuutusten kylkiäisenä myytävä oikeusturvavakuutus.

Petra Spring sanoo, että oikeusturvavakuutus on tuudittanut monet petolliseen turvallisuudentunteeseen.

Oikeusturvavakuutus korvaa tavallisesti vain yksityisen henkilön omat asianajokulut – ja niitäkin enimmillään 8 500 – 17 000 euron kattoon saakka.

– Jos ihminen sitten häviää riitansa käräjillä, vastapuolen kulut kaatuvat hänen maksettavakseen useimmiten täysimääräisenä.

Tavalllisen kansan oikeusturvavakuutuksen ehdoissa – siis siinä pienessä präntissä – on lisäksi pitkä lista tilanteista, joissa edes vakuutuksenottajan omia oikeudenkäyntikuluja ei korvata.

Oikeusturvavakuutus ei korvaa esimerkiksi avioeroon, lapsenhuoltoriitaan tai vaikkapa työsuhderiitaan liittyviä lakimieslaskuja.

Riitajuttujen tylystä kulukorvausperiaatteesta on vain yksi merkittävä poikkeus: lapsiriidat. Niissä osapuolet hoitavat itse omat kulunsa.

Kuvassa Petra Spring.
"Kaikkein riipaisevimpia ovat ihan tavallisten ihmisten kiinteistö- ja asuntokauppariidat. Oma asunto on ollut heille koko elämän suurin unelma ja investointi", kertoo käräjätuomari Petra Spring Helsingin kärjäoikeudesta.Benjamin Suomela / Yle

Kulukorvausten nousukierre alkoi jo vuonna 1993

Oikeustieteen tohtori, kauppaoikeuden dosentti Klaus Viitanen on tutkinut oikeudenkäyntikulujen kasvua jo pitkään.

Oikeudenkäyntikulujen jatkuvaa nousukierrettä ei voi ymmärtää ilman katsausta lähihistoriaan.

On tehtävä aikamatka 30 vuoden taakse.

1990-luvun alussa suomalainen riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely mullistui perin pohjin.

Ajatuksena oli, että vastedes riitajututkin on saatava käräjäsalissa päätökseen yksillä löylyillä, keskitetyssä pääkäsittelyssä. Tavoitteena oli tuomioiden laadun paraneminen. Uudistuksen vaikutuksia oikeudenkäyntikuluihin ei pohdittu.

– Samassa yhteydessä kiristettiin korvausvelvollisuutta siten, että hävinnyt joutuu nyt pääsääntöisesti korvaamaan myös voittaneen kulut täysimääräisenä ilman mitään korvauskattoa.

Asianajajien laskutuksen perusteeksi vakiintuivat työhön käytettävä aika ja kunkin asianajajan omasta mielestään kohtuullinen tuntitaksa.

– Kun hävinneen korvausvelvollisuudella ei ollut minkäänlaista kattoa, laskut kasvoivat ja oikeudenkäyntikuluista tuli huonosti ennustettavia ja aikaisempaa arvaamattomampia.

Kuvassa Klaus Viitanen.
"Nykyisessä systeemissä molemmat osapuolet uskovat mielellään, että juttu voitetaan ja kaikki kulut kaatuvat vastapuolen maksettavaksi. Tuntilaskutuskierre on valmis", oikeustieteen tohtori ja dosentti Klaus Viitanen tietää.Benjamin Suomela / Yle

Kaikki ovat kauhuissaan, mutta kukaan ei tee mitään

Oikeudenkäyntien kalleus on pysynyt oikeuspoliittisen keskustelun asialistalla jo vuosikymmenet, ja erityisesti vuoden 1993 käräjäoikeusuudistuksen jälkeen.

Asia on niin kipeä, että jopa Tuomariliitto (siirryt toiseen palveluun) parahtelee siitä aika ajoin. Tuomariliitto on vaatinut oikeusministeriöltä rivakkaa toimintaa ongelman ratkaisemiseksi.

Myös Asianajajaliitto (siirryt toiseen palveluun) ja Lakimiesliitto (siirryt toiseen palveluun) ovat esittäneet huolensa oikeudenkäyntien venymisestä ja kalleudesta.

Kolme tunnusta. Suomen lakimiesliiton, Suomen tuomariliiton ja Suomen asianajajaliiton tunnukset.
Myös Lakimiesliitto, Tuomariliitto ja Asianajajaliitto vaativat käräjäkuluille parempaa ennustettavuutta.Logokooste. Maiju Hakalahti / Yle, Tanja Ylitalo / Yle

Samoin korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Tatu Leppänen (siirryt toiseen palveluun) ja hänen edeltäjänsä Timo Esko ovat pitäneet kallista oikeudenkäyntiä erityisesti keskiluokkaan kohdistuvana oikeusturvaongelmana.

A-studio kävi läpi Suomen hallitusohjelmat (siirryt toiseen palveluun) 25 viime vuoden ajalta.

Hallituksia on tuona aikana ollut yksitoista. Niiden kaikkien ohjelmassa muistetaan mainita yksityisen ihmisen oikeusturva. Useimpiin niistä on kirjattu myös selkeä huoli käräjöinnin kalleudesta.

Nykysilmin ehkä radikaalein on Paavo Lipposen (sd.) II hallituksen (15.4.1999-17.4.2003) ohjelma (siirryt toiseen palveluun) yli 20 vuoden takaa:

"Tuomioistuinten toimintakykyä parannetaan ja oikeudenkäyntimenettelyä nopeutetaan tavoitteena säilyttää oikeudenkäyntikustannukset kohtuullisina. Erityisesti seurataan riita-asioiden oikeudenkäyntikulujen kehitystä ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden alentamiseksi. Oikeusapujärjestelmät yhtenäistetään ja laajennetaan koskemaan koko hallintolainkäyttöä sekä parannetaan keskituloisten mahdollisuuksia saada valtion tarjoamaa oikeusapua rahoitusmahdollisuuksien rajoissa."

Viimeksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus (10.12.2019-) kirjasi tahtotilansa hallitusohjelmaan (siirryt toiseen palveluun) näin:

”Selvitetään oikeudenkäyntikulujen määräytymisperusteita muun muassa kuluriskin alentamiseksi. Selvitetään oikeusavun tulorajojen nostamista, keskituloisten oikeusapua ja oikeusturvavakuutusten sääntelyä.”

”Selvitetään oikeudenkäyntikulujen määräytymisperusteita muun muassa kuluriskin alentamiseksi. Selvitetään oikeusavun tulorajojen nostamista, keskituloisten oikeusapua ja oikeusturvavakuutusten sääntelyä.”

Sanna Marinin hallituksen ohjelma

Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) on keskiluokan oikeusturvaongelmasta kiusallisen tietoinen. Hän istui oikeusministerinä myös Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa (22.6.2011-24.6.2014) sekä Alexander Stubbin (kok.) hallituksessa (24.6.2014-29.5.2015).

Kataisen – ja samalla Stubbin – hallituksen ohjelma (siirryt toiseen palveluun) nosti kansalaisten oikeusturva-asiat näyttävästi esille.

"Oikeusturvan takeista huolehditaan ihmisten tarpeet aidosti huomioon ottaen. Oikeudenkäyntien kokonaiskeston lyhentämiseksi ja oikeusturvan laadun parantamiseksi laaditaan oikeusturvaohjelma aiempien toimenpidesuunnitelmien pohjalta. Oikeudenkäyntien kokonaiskustannuksia alennetaan ja oikeudenkäyttöä tehostetaan. Oikeusapua kohdennetaan tehtyjen selvitysten pohjalta nykyistä oikeudenmukaisemmin."

Ministeri Henriksson teki oikeudenkäyntikulujen kasvusta selkoa myös eduskunnalle kansanedustaja Pia Kauman (kok.) kysymykseen tasan vuosi sitten antamassaan kirjallisessa vastauksessa (siirryt toiseen palveluun). Henrikssonin mukaan suuret oikeudenkäyntikulut ovat heikentäneet oikeusturvaa.

– Monien aiheellistenkin juttujen vieminen tuomioistuimeen on käytännössä estynyt kuluriskin vuoksi.

Kenttäväen neuvo: sovittele, sovittele, sovittele

Kuvassa Lena Mitts.
"En pitkän urani aikana ole tavannut yhtä ainoata ihmistä, joka olisi nauttinut oikeudenkäynnistä. Pelkästä periaatteesta ja suuren tunnekuohun vallassa ei ikinä kannata mennä käräjille", sanoo asianajaja Lena Mitts.Benjamin Suomela / Yle

Työkseen käytännön käräjäriitoja ratkaisevat juristit ovat nykytilanteesta tuskastuneita. Ihmisten hätä epämääräisen oikeudenkäyntikuluriskin edessä ei ole mukavaa katseltavaa.

Asianajaja Lena Mitts tekee pienen tunnustuksen.

– Asianajajilla on vähän sellainen tapa, että kollegan laskutukseen ei puututa. Sehän osuisi pian myös omaan nilkkaan.

"Oikeudenkäyntien kesto olisi ehdottomasti saatava nykyistä lyhyemmäksi."

Lena Mitts

Samalla hän esittää lainsäätäjälle hartaan toiveen.

– Oikeudenkäyntien kesto olisi ehdottomasti saatava nykyistä lyhyemmäksi.

– Toimeksiannosta käräjäoikeuden pääkäsittelyn tuomioon saattaa mennä aikaa jopa kolme vuotta. Siinä on kummallakin kiistapuolella piikki auki koko ajan. Rumalta näyttää.

Työsuhdejuridiikan ekspertti, asianajaja Jarkko Pehkonenkaan ei näe ongelmaan pikaista ratkaisua.

"Onneksi valtaosa riidoista ratkaistaan sopimuksella jo ennen käräjäoikeuden oveen kolkuttamista. Ja se on hyvä se."

Jarkko Pehkonen

– Onneksi valtaosa työsuhderiidoista ratkaistaan sopimuksella jo ennen käräjäoikeuden oveen kolkuttamista. Ja se on hyvä se.

Kuvassa Petra Spring.
"Jonkinlainen kuluriski täytyy riitajutun nostajalla aina olla. Ei oikeusjuttuja voi nostaa pelkästä hetken mielijohteesta, ihan vaan kokeillakseen kepillä jäätä", käräjätuomari Petra Spring muistuttaa.Benjamin Suomela / Yle

Käräjätuomari Petra Spring on kouluttanut itsensä myös sovittelijatuomariksi.

Hänellä – kuten kaikilla muillakin käräjätuomareilla – on pöytälaatikossaan hätävara eli paksu manuaali, (siirryt toiseen palveluun)käsikirja (siirryt toiseen palveluun), oikeudenkäyntikulujen tuomitsemisesta.

By the book -menettely johtaa kuitenkin joskus inhimillisesti katsoen tylyihin tilanteisiin.

Siksi Spring etsii jokaisesta eteensä tulevasta riitajutusta aina aluksi esiin kaikki mahdollisuudet sovintoon, jotta mahdolliselta pääkäsittelyltä käräjäsalissa vältyttäisiin.

– Jos tuomarikin epäonnistuu sovinnon etsimisessä, edessä on kaikille osapuolille pitkä, kallis ja henkisesti raskas tora.

– Ainakin silloin, kun riidan taustalla on pikemminkin mielensä pahoittaminen kuin aito juridinen erimielisyys, laihakin sopu on aina parempi kuin täysimittainen oikeudenkäynti.

Tutkijat: Joku roti tähän on saatava – vaikka sääntelyllä

Kauppaoikeuden dosentti Klaus Viitanen kirjoittaa parasta aikaa kirjaa oikeuden saatavuudesta riita-asioiden oikeudenkäynneissä.

– Tuomioistuintie on tällä hetkellä sen kalleuden vuoksi suljettu tavallisen kansan nenän edestä. Perustuslain lupaus siitä, että jokaisella on oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi näyttää täydellisesti unohtuneen.

Viitanen tietää, että asiaa ei saada kuntoon yhdellä yksittäisellä hokkuspokkus-konstilla.

– Ehkä kaikkein yksinkertaisin tapa vaikuttaa palkkioiden suuruuteen ja hävinneen kulukorvauksiin olisi kulukorvauskatto. Nykyisin asianajajien piikki on auki ja meno sen mukaista.

Viitasen mielestä oikeudenkäyntejä tulisi myös keventää nykyisestä. Oikeudenkäyntejä tulisi yksinkertaistaa tavallisille ihmisille tyypillisissä riita-asioissa.

– Yhden mallin tarjoaisivat ulkomaisissa small claim court -tuomioistuimissa käytettävä menettely. Niissä riidan osapuolet voivat hoitaa asiaansa itse ilman kallista asianajajaa vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi kuluttajariitalautakunnassa tällä hetkellä.

Viitanen on kehitellyt ajatuksiaan tarkemmin muun muassa prosessioikeuden emeritusprofessorin Jyrki Virolaisen ylläpitämässä Rule of Law -blogissa (siirryt toiseen palveluun).

 Turun yliopiston prosessioikeuden professori Johanna Niemi.
"Oikeudenkäyntikuluja koskevan keskustelun lähtökohtana tulisi olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin", sanoo Turun yliopiston prosessioikeuden professori Johanna Niemi.Arash Matin / Yle

Myös Turun yliopiston prosessioikeuden professori Johanna Niemi on miettinyt Lakimies (siirryt toiseen palveluun)-lehden artikkelissa keinoja epäreilusta ja kohtuuttomasta nykytilasta eroon pääsemiseksi.

Niemi sanoo nyt Ylelle, että oikeudenkäyntikuluja koskevien lainsäännösten lähtökohtiin tulisi nykyisin ehdottomasti sisältyä myös perus- ja ihmisoikeudellinen tarkastelu.

– Riski ja pelko vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta voi olla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin esteenä. Myös jokaisen oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi on vaarassa.

Professori Niemi tekee konkreettisen ehdotuksen.

– Jos riitajutun asianosainen on yksityishenkilö, otetaan vastapuolen kulujen korvaamisessa käyttöön sama sääntely kuin nyt on valtion tarjoamassa oikeusavussa.

Käytännössä Niemen ehdotus tarkoittaisi sitä, että jutun hävinneen osapuolen tulisi maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja enimmillään 110 euroa tunnilta plus arvonlisävero. Laskutettavan työn hyväksyttävä tuntikatto olisi 80 tuntia per asia.

On helppo kuvitella, että ainakaan Asianajajaliitto ei professori Niemen esitystä purematta niele.

Oikeusministeriö kiirehtii hitaasti

Kuvassa Jukka Siro.
Oikeusministeriön erityisasiantuntija Jukka Siro on jo ottanut kynän käteensä. "Seuraavaksi työn alla on arviomuistio siitä, mitä tässä on tehtävissä. Urakka on taatusti vaikea."Benjamin Suomela / Yle

Erityisasiantuntija Jukka Siro oikeusministeriöstä kertoo, että lainvalmisteluvirkamiehet ovat jo ottaneet kopin hallitusohjelman kirjauksesta.

Oikeudenkäyntikuluja koskevan mahdollisen uudistuksen vaihtoehtojen pohtiminen on annettu juuri Siron päänvaivaksi.

– Nyt aluksi tehtävänäni on kirjoittaa asiasta arviomuistio eli alustava selvitys.

– Kun arviomuistio valmistuu myöhemmin tänä vuonna, se käy läpi lausuntokierroksen – ja sitten ministeriö päättää jatkotoimista.

Jukka Siro on kuitenkin jo ehtinyt tehdä perusteelliset kotiläksynsä suomalaisen siviilikäräjöinnin arkitodellisuudesta.

Tutkijatoverinsa Mikko Aaltosen kanssa hän on kirjoittanut Lakimies (siirryt toiseen palveluun)-lehteen mittavan tieteellisen artikkelin ”Riita-asiat tuomioistuimissa 2000-luvulla”.

Jos Marinin hallitus istuu koko vaalikauden loppuun saakka, uusia konkreettisia ajatuksia ja jopa lakiesitys oikeudenkäyntikulujen hillitsemiseksi voisi olla ihmeteltävänämme siis parin vuoden sisällä.

Lakiuudistusta sommittelevan virkamiehen kynä on jo teroitettu.

Voit keskustella tästä aiheesta 26.1. kello 23 asti.

Aiheesta keskustellaan myös maanantai-illan A-studiossa klo 21.

Lue seuraavaksi