Tuukka Tervosen kolumni: Se tapahtui uudestaan ja uudestaan

Huomenna muistamme holokaustin uhreja vaikka samalla hyödymme kansanmurhista, kirjoittaa Tuukka Tervonen.

Kuva: Niko Mannonen / Yle

Jos natsi-Saksa olisi yhä olemassa kaikessa kauheassa loistossaan keskitysleireineen päivineen, me ja muut länsimaat olisimme hieromassa kauppaa heidän kanssaan. Samalla kertoisimme olevamme “huolestuneita” natsi-Saksan ihmisoikeustilanteesta. Ostaisimme innoissamme ilman omantunnon tuskia juutalaisten, puolalaisten, homojen ja muiden alistettujen ryhmien pakkotyöllä tekemiä lenkkareita tai iTelefoneja.

Mistäkö tiedän?

Suomi muun Euroopan unionin kanssa solmi juuri äsken ison investointisopimuksen Kiinan kanssa, joka pitää eri arvioiden mukaan ainakin miljoonaa (siirryt toiseen palveluun) Xinjiangin uiguuria ja muita etnisiä vähemmistöjä keskitysleireillä ja tekemässä pakkotyötä (siirryt toiseen palveluun). Lisää leirejä rakennetaan (siirryt toiseen palveluun) kovaa vauhtia.

Leireillä uiguureja kuolee (siirryt toiseen palveluun), heitä hakataan (siirryt toiseen palveluun), kidutetaan sähköllä (siirryt toiseen palveluun), raiskataan (siirryt toiseen palveluun), teetetään pakkotyötä (siirryt toiseen palveluun) sekä pakkosterilisoidaan (siirryt toiseen palveluun). Tarkoituksena on tuhota uiguurit kansana. Vaikka käynnissä ei – ainakaan ilmeisesti – ole järjestelmällinen massateloitus, ei ollut natsien keskitysleireilläkään aluksi. Varsinainen joukkotuhoaminen alkoi vuoden 1942 Wannseen konferenssista, jossa “lopullisesta ratkaisusta” päätettiin.

Natsi-Saksan keskitysleireillä ja teollisuudessa pakkotyövoima teki kaikkea mahdollista, kuten Kiinan keskitysleireilläkin. Tuomitsemisen sijasta länsimaiset yritykset hyötyvät ilomielin keskitysleirien uhrien työpanoksesta. Useiden ihmisoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan (siirryt toiseen palveluun) joka viides (siirryt toiseen palveluun) puuvillavaatekappale sisältää xinjiangilaista puuvillaa, H&M:n paidoista Adidaksen lenkkareihin.

Vaateteollisuus ei ole todellakaan yksin väärinkäytöksissä. Apple lobbasi (siirryt toiseen palveluun) Yhdysvalloissa vastustaen lakia, joka olisi määrännyt sanktioita kiinalaista pakkotyövoimaa hyödyntäviä yrityksiä vastaan. Applen hankkijat (siirryt toiseen palveluun) käyttävät uiguurien pakkotyövoimaa, joten myös yksi maailman suurimmista firmoista on työntänyt lusikkansa kansamurhasoppaan. Muita hyötyviä firmoja ovat (siirryt toiseen palveluun) Wall Street Journalin mukaan muun muuassa Heinz ja Coca-Cola.

Kun siis vainojen uhrien muistopäivänä tviittaa #eikoskaanenää iPhonella henkkamaukan paidassa cokista hörppien edessään makaronilaatikko ketsupilla höystettynä, on kyseessä hillittömän surullinen parodia.

Lauseella “Ei koskaan enää” viitataan siihen, että ihmiskunnan ei kollektiivisesti pitäisi antaa holokaustin kaltaisten kansanmurhien tapahtua ikinä. Mutta siinä on epäonnistuttu uudestaan ja uudestaan ja uudestaan heti holokaustin loputtua.

Katsotaan joitakin kansanmurhia holokaustin jälkeen:

Kaksi vuotta natsi-Saksan kaatumisen jälkeen Brittiläinen imperiumi katkaisi siirtomaavaltansa Intiassa 1947, juurikaan välittämättä siitä, mitä alueelle kävisi sen jälkeen. Intian jakautuessa Intiaksi ja Pakistaniksi kuoli vähintään satoja tuhansia, mahdollisesti kaksi miljoonaa ihmistä.

Samaan aikaan Neuvostoliitto murhasi satoja tuhansia Krimillä ja Kaukasuksella siirrellessään kokonaisia kansoja.

1960-luvulla brittien siirtomaavallan loppuessa Nigeriassa syttyi sisällissota, jossa itsenäisestä valtiosta haaveilevat igbot joutuivat kansanmurhan uhriksi. Kuolleiden määrää on vaikea arvioida, mutta kyse on sadoista tuhansista kolmeen miljoonaan.

Samoihin aikoihin Guatemalassa alkoi kansanmurha, jossa tapettiin vähintään kymmeniä tuhansia alkuperäisväestön mayoja kylä kerrallaan etnisessä puhdistuksessa joka jatkui 80-luvulle.

Bangladeshin itsenäistyessä Pakistanista 70-luvulla kuoli jälleen satoja tuhansia tai mahdollisesti jopa kolme miljoonaa. Kansanmurhaamisen yhteydessä tapahtui myös satojen tuhansien joukkoraiskaus, jota pidetään myös kansanmurharikoksena.

Näiden kaikkien tapahtuessa Kiinassa tapahtui useampiakin kansanmurhia ja joukkotuhoja, yhteensä kymmenien miljoonien kuolleiden edestä.

Parhaillaankin on käynnissä Uiguurien kansanmurhan lisäksi Darfurin kansanmurha, rohingyojen kansanmurha ja Jemenin sisällissota (siirryt toiseen palveluun), jota monet pitävät kansanmurhana.

Kansanmurhan määritteleminen onkin välillä asiantuntijoille vähän vaikeaa, esimerkiksi uiguurien tapauksessa on puhuttu välillä “kulttuurisesta” kansanmurhasta. Valtioista vain Yhdysvallat on selväsanaisesti (siirryt toiseen palveluun)kutsunut uiguurien kohtelua kansanmurhaksi.

Minusta keskustelu siitä, onko kyseessä joukkotuho, “vain” rikos ihmiskuntaa kohtaan vai kansanmurha, on vähän irvokasta hiusten halkomista. Siihen on varaa vain maissa, jotka jatkavat Jemeniä tuhoavien saudien aseistamista tai Kiinan kuluttajamarkkinoiden havittelua.

Kansanmurhan määrittely on osin tarkoituksellisestikin (siirryt toiseen palveluun) tehty vaikeaksi, joten arviot kansanmurhien määristä holokaustin jälkeen vaihtelevat rajusti (siirryt toiseen palveluun) alle kymmenestä moneen kymmeneen ja uhriluvut miljoonista kymmeniin miljooniin.

Yksi asia on kuitenkin varma:

Kansanmurhien muistopäivänä älä sano tai tviittaa #eikoskaanenää. Se lupaus on rikottu jo monta kertaa.

Tuukka Tervonen

Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka toivoo hartaasti ettei Euroopan parlamentti ratifioi kauppasopimusta Kiinan kanssa ennen kuin uiguurit on vapautettu leireiltä.

Kolumnista voi keskustella 27.1. klo 23.00 saakka.