1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. taiteilijat

Perheen lapsi sairastui Tšernobylin onnettomuuden seurauksena – vanhempien piti erota, jotta muutto Suomeen onnistui

Maire Pyykkö on kokenut elämässään Neuvostoliiton ankeuden ja Tšernobylin onnettomuuden seuraukset ennen pääsyään paratiisimaahan.

Maire Pyykkö kokee nykyään päätaideteoksekseen opetustyön ja siihen itse luomansa metodin. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Vanhan teollisuusrakennuksen kulmahuoneiston ikkunoissa riippuu lasitaidetta. Jos aurinko paistaisi, lasiesineet kiiltelisivät kuin timantit ikkunoissa. Tammikuisena iltapäivänä maisema on kuitenkin kauttaaltaan valkoinen. Siitä ei erotu, mistä alkaa taivas ja mihin loppuu maa.

Sisään astuessa kirkkaat loisteputkilamput sokaisevat hieman tulijaa. Pieni tila on täynnä taidetta: lasipylväitä, koruja, patsaita, maalauksia ja mitä mielikuvituksellisimpia lasivaaseja.

Tämä on kahden taiteilijan,Maire Pyykön ja hänen miehensä Arkadi Anishtshikin, ateljee. Sokkeloisessa ateljeessa on paljon tavaraa, työkaluja ja taidetta.

– Tästä tavaranmäärästä minun verenpaineeni nousee, toteaa 73-vuotias taiteilija Maire Pyykkö, joka ilmiselvästi ei tykkää sotkusta.

Maire Pyykkö kuulostaa suomalaiselta nimeltä, mutta nimi ei kerro kaikkea. Pitkä ja mutkikas matka on käyty ennen kuin pariskunta päätyi Lappeenrantaan ja tähän ateljeehen**.**

Pariskunnan ateljeessa työskentelee tällä hetkellä lähinnä aviomies Arkadi Anishtshik. Maire Pyykkö työskentelee pääsääntöisesti kotoa käsin. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

"Eihän suomalaisesta vääntämällä venäläistä voi tehdä"

Maire Pyykkö syntyi Neuvostoliitossa, Koillis-Virossa Jõhvin kunnassa. Pyykön äiti oli suomalainen ja isä Neuvosto-Karjalasta kotoisin.

– Suomen kieli oli ensimmäinen kieli, jonka opin. Sitten kouluun mennessä oli pakko opetella venäjän kieli. Siten minusta tulikin venäläinen tai oikeastaan venäjänkielinen. Eihän suomalaisesta vääntämällä venäläistä voi tehdä, naurahtaa nyt 73-vuotias Pyykkö.

Identiteetiltään Pyykkö pitää itseään suomalaisena, koska lapsuuden perheen henki oli suomalainen.

– Vanhempani puhuivat suomea. He kertoivat Suomesta kuin paratiisimaasta. Me kuuntelimme aamusta iltaan Suomen radiota. Se oli kuin pikku-Suomi, Pyykkö kuvailee.

Nykyisin Pyykkö puhuu hieman murtaen suomea, mutta silti kieli on hyvää ja monipuolista. Puhe kääntyy tuon tuosta venäjäksi, kun hän juttelee miehensä kanssa.

Pyykkö lähti opiskelemaan lasitaiteilijaksi Viron taideakatemiaan Tallinnaan. Myös hänen valkovenäläinen aviomiehensä oli opiskellut lasitaiteilijaksi Prahassa. Vuonna 1975 heidät kutsuttiin töihin yhteen Euroopan suurimmista lasitehtaista, joka sijaitsi Valko-Venäjällä.

Maire Pyykkö kertoo, millaista elämä oli Valko-Venäjällä Neuvostoliiton aikana ja kuinka hän päätyi perheineen Lappeenrantaan. Pyykköä haastattelee Elli Sormunen.

Ruoasta pulaa

Pyykön elämä muuttui hänen uudessa kotimaassaan. Kaikki oli erilaista Valko-Venäjällä verrattuna Viroon, vaikka molemmat kuuluivat yhteen isoon Neuvostoliittoon.

– Viron jälkeen Valko-Venäjä tuntui synkältä maalta. Alkuun oli epämiellyttävää asua maassa, joka ei huolehtinut asianmukaisesti kansalaisistaan, jota hallitsivat petolliset ja julmat ihmiset, kuvailee Pyykkö Brežnevin vallan aikaista Valko-Venäjää.

Pyykkö kertoo, että 1970-luvulla Valko-Venäjällä pienten kaupunkien ruokakaupoissa ei ollut myytävänä edes perusasioita. Kananmunat, lihat, kalat, porkkanat ja perunat puuttuivat. Voita ja smetanaa sentään sai, mutta ne eivät olleet pakattuna vaan ne piti ostaa omaan astiaan.

– Televisiossa ja radiossa kerrottiin teollisuuden ja maatalouden menestyksestä, mutta kaikki ymmärsivät, että se oli valhetta. Ihmiset näkivät totuuden tyhjissä kaupoissa.

Ateljeessa on mitä mielikuvituksellisempia vaaseja. Kuvassa oleva vaasisarja Maire Pyykön suunnittelema. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Valko-Venäjän ilmasto ja ihmiset ihastuttivat

Pikkuhiljaa Pyykkö tottui uuteen kotimaahansa ja tykästyi valkovenäläisiin ihmisiin. Hän kuvailee heitä rauhallisiksi, erittäin huumorintajuisiksi ja hyväntahtoisiksi.

– Valkovenäläiset teeskentelevät olevansa vähän hölmöjä, joten mitään vakavia keskusteluja on vaikea saada heidän kanssaan aikaan. Huumori on läsnä koko ajan.

Myös työ lasitehtaalla oli mielekästä. Pyykkö suunnitteli ja teki tehtaalla sekä käyttölasia että taidelasia. Hän kuvailee työtään "hurmaavan mielenkiintoiseksi, luovaksi ja uran kannalta perspektiiviseksi".

– Kello viideltä oli herätys ja kello seitsemän alkoi työ tehtaalla. Lasitehtaan tuoksut, äänet ja ihmiset olivat ihania.

Valko-Venäjä yllätti Pyykön ilmastollaan ja upeilla maisemilla. Talvi on leuto ja kestää noin puolitoista kuukautta, jolloin voi sataa lunta ja on pakkasta. Helmikuun lopulla alkaa kevät. Hän kertoo, että Valko-Venäjää verrataan maastonmuodoiltaan Sveitsiin. Puhuttiin jopa "Neuvostoliiton Sveitsistä".

– Viron ilmaston jälkeen oli hyvin outoa, että talvivaatteita ei tarvittu Valko-Venäjällä. Parissa viikossa kevät muuttuu kesäksi. Kesä on todella pitkä! Se alkaa maaliskuussa ja loppuu lokakuussa.

Valko-Venäjän ihmisiin ja ilmastoon ihastuneen Pyykön idyllin katkaisi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus.

Pyykön mielestä tämän hetkinen tilanne Valko-Venäjällä on huonompi kuin Venäjällä Stalinin aikaan. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Tšernobylin onnettomuus ajoi pois Valko-Venäjältä

Taiteilijapariskunta ehti asua Valko-Venäjällä reilu kymmenen vuotta. Siihen asti, kun Valko-Venäjän rajan lähellä tapahtui Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus.

Perheeseen kuului tuolloin kaksi lasta: teini-ikäinen poika ja 1,5-vuotias tyttö.

Tytär alkoi saada kummallisia oireita ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Kuume nousi viikoittain 40 asteeseen ja kesti kaksi päivää. Pyykkö kävi tyttärensä kanssa lääkärissä, mutta syytä oudoille oireille ei löytynyt.

– Puolen vuoden sairastelun jälkeen lääkäri kertoi meille, että monella lapsella on nyt samanlaisia oireita. Lääkärit eivät tienneet, mistä oireet johtuivat, Pyykkö kertoo.

Lääkäri kehotti perhettä muuttamaan pois Valko-Venäjältä.

– Lääkäri sanoi, ettei hän saisi neuvoa näin, mutta jos teillä on mahdollisuus muuttaa, niin lähtekää pois.

Neuvostoliitosta oli vaikea päästä pois, jopa maan sisäinen muutto oli hankalaa. Lopulta Pyykön piti erota miehestään muodon vuoksi, jotta he saivat luvan muutolle.

– Valko-Venäjältä pois muuttaminen oli hyvin suunniteltu prosessi. Me erosimme ja menimme myöhemmin
uudestaan naimisiin, huokaa Pyykkö tarinaa kertoessaan.

Maire Pyykkö on taiteilijatittelin lisäksi isoäiti, jolla on jopa lastenlastenlapsia. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Suomeen vahingossa

Lopulta perhe päätyi asumaan osittain Pietariin ja osittain Viroon. Perheessä asui lasten ja vanhempien lisäksi myös Maire Pyykön iäkäs äiti.

Pariskuntaa pyydettiin sattumalta viemään Viipuriin tavaroita suomalaisille. Siten he tutustuivat suomalaisiin. Uudet suomalaistuttavat kutsuivat heidät opiskelemaan suomen kieltä Savonlinnan kristilliseen opistoon.

– Menimme konsulaattiin ja siellä virkailija kysyi, että haluammeko me muuttaa Suomeen. Vastasimme, että kyllä, naurahtaa Pyykkö.

Perhe muutti vuonna 1991 Savonlinnaan ja sieltä Punkaharjulle pieneen Putikon kylään. Viimein tyttären sairastelu loppui.

Paranemisesta huolimatta alku Suomessa oli hankala. Kaikki oli erilaista – kieli, tavat ja elämä itsessään. Pyykkö oli unohtanut kielen, jonka hän oli oppinut elämässään ensimmäisenä.

– Meillä ei ollut ystäviä tai tuttavia Suomessa. Äiti muutti kanssamme ja hän oli meistä ainoa, joka puhui suomea.

Taiteilijapariskunta löysi kuitenkin paikkansa. He alkoivat opettaa piirtämistä ja maalaamista. Putikosta Lappeenrantaan pariskunta muutti, kun tytär alkoi harrastaa teatteria, eikä pienessä kylässä ollut tarpeeksi harrastusmahdollisuuksia nuorelle.

– Tytär oli 12-13-vuotias, kun päätimme muuttaa Lappeenrantaan. Muutimme, jotta tyttärellä olisi enemmän mahdollisuuksia ja enemmän sosiaalista elämää.

Maire Pyykkö ja Arkadi Anishtshik ovat olleet yhdessä 51 vuotta. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Lukašenka hyvä ja huono presidentti

Pyykön aviomies Arkadi Anishtshik asettelee ateljeen keskellä seisovaan pöytään kakkua ja kahvia. Jo ennestään taka-alalla pysytellyt mies muuttuu vielä vaitonaisemmaksi, kun puhe kääntyy Valko-Venäjän nykytilaan. Kotimaan kohtalo saa miehen surulliseksi.

Elokuussa alkaneet mielenosoitukset ja kansannousu Valko-Venäjällä yllättivät pariskunnan, vaikka he osasivat odottaa jotain tapahtuvan. Maire Pyykkö ja hänen miehensä ovat tiiviisti yhteydessä ystäviinsä ja sukulaisiinsa Valko-Venäjällä.

– Oli se silti yllätys, että kansa oli niin kyllästynyt presidenttiin. Tällä hetkellä tilanne Valko-Venäjällä on huonompi kuin Venäjällä Stalinin aikana, arvioi Pyykkö.

Aljaksandr Lukašenka on johtanut Valko-Venäjää vuodesta 1994. Pyykkö kertoo, että presidentin töykeydestä ja lyhytnäköisyydestä huolimatta hän on saanut aikaan myös hyviä asioita maassa.

– Hän on ollut myös hyvä presidentti. Hän on remontoinut teitä ja rakennuksia. Nyt kaupoissa on ruokaa ja ihmisillä suht hyvä elämä.

Pyykön mukaan kansa tarvitsee silti muutakin kuin ruokaa ja asunnon. Hänen mielestään kansa tarvitsee kunnioitusta ja mahdollisuuden osoittaa mieltään sekä kritisoida vallassa olevia. Sitä Pyykön mukaan Valko-Venäjällä ei nyt ole.

– Lukašenka on Neuvostoliiton aikana elänyt ja oppinut ihminen. Hän kuvittelee omistavansa kansan. Hän alkoi haukkua televisiossa kansalaisia tyhmiksi pässeiksi ja laiskoiksi turhansyöjiksi. Se ärsytti kansaa niin paljon, että mielenosoitukset lisääntyivät. Totta kai sekin kyllästyttää, että kaikki tietävät vaalien olevan epärehellisiä.

Teos on Maire Pyykön käsialaa ja yksi osa kolmiosaista teossarjaa. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Pyykön mukaan sukulaiset ja tuttavat Valko-Venäjällä ovat pakanneet reppunsa valmiiksi, koska kukaan ei tiedä, milloin joku vangitaan mielivaltaisilla perusteilla. Miliisit eivät odota pakkaamista, jos lähtö tulee.

– Ihmisiä vangitaan ja tapetaan huolimattomista sanoista tai jopa katseesta. Kadulla voi joutua pidätetyksi. Jopa teini-ikäisiä pidätetään.

Ystävien kanssa aiheesta on vaikea puhua puhelimessa tai sosiaalisen median kautta. Pyykkö sanoo, että linjoja salakuunnellaan ja seurataan.

– Valkovenäläiset ystäväni eivät kommentoi, eivätkä puhu tilanteesta mitään, koska puheluita kuunnellaan. Facebookissa ei saa kirjoittaa mitään, koska senkin perusteella jotkut joutuvat vankilaan. Ihmisiä vangitaan ja kidutetaan. Pitäisi olla vain hiljaa.

Pyykkö arvelee,jääkiekon MM-kisojen menettäminen on kova paikka Lukašenkalle.

– Kilpailun peruminen vahingoitti presidentin ylpeyttä. Jääkiekko on hänen suosikkiurheilulajinsa, ja hän tukee voimakkaasti jääkiekkoilijoita.

Maire Pyykkö toivoo, että Valko-Venäjällä rakennettaisiin samanlainen sosiaalijärjestelmä kuin Suomessa, joka suojelee kansalaisiaan ja huolehtii heistä. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Paljastuiko Suomi paratiisimaaksi?

73-vuotias Pyykkö on jo vahvasti eläkeiässä, mutta tekee edelleen töitä. Hänen päätyönsä on taiteen opetuksessa. Suomessa hänen käsiensä kautta on kulkenut kaikkiaan 4000 taiteen ammattilaista ja harrastajaa. Pyykkö on laskenut, että Venäjällä hän on opettanut yhteensä 40 000 oppilasta.

Vaikka Valko-Venäjän ilmastoa ja maan kauneutta Maire Pyyköllä on ikävä, silti hän sanoo pysyvänsä Suomessa. Täällä asuu hänen perheensä ja hän on onnellinen.

– Minä nautin Suomesta. 30 vuotta Suomessa on ollut pelkkää nautintoa, huokaisee Pyykkö.

Suomen parhaiksi puoliksi hän nimeää suomalaiset ihmiset.

– Sitä ei voi ymmärtää, jos ei tiedä, miten kauhea oli elää Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliitossa ihmiset olivat hermostuneita ja töykeitä. Suomessa kaikki ovat ystävällisiä ja viisaita. Suomalaisissa on sellaista korkeaa viisautta. Sen huomasin heti, kun tulin tänne 30 vuotta sitten. Edelleen ihmettelen sitä viisautta.

Paljastuiko Suomi paratiisimaaksi, joksi Pyykön vanhemmat sitä hänen lapsuudessaan nimittivät?

– On se. Tämä on paratiisimaa, huokaisee Pyykkö hymy huulillaan.