1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. talous

Kunnissa joudutaan pian penkomaan roskiksia, jotta sekava muovidirektiivi voidaan toteuttaa – tupakkafirmat joutuvat jatkossa tumppien siivoamisen maksajiksi

Muovidirektiivin yksityiskohtien sorvaaminen etenee hitaasti, sillä EU-komissio ei ole tarkalleen kertonut, miten muovi ylipäätään määritellään.

talous
Mies polttaa tupakkaa.
Tupakan filtteriosa sisältää muovia, mikä tekee tumpeista ympäristöongelman ja mikromuovin lähteen. Laura Ukkonen / Lehtikuva

EU:n muovidirektiivin sekavien vaatimusten toteuttaminen on osoittautunut melkoiseksi murheenkryyniksi lainvalmistelussa.

Erityistä päänvaivaa aiheuttaa direktiiviin sisältyvä kustannusvastuu. Se velvoittaa muun muassa tupakkafirmat ja tiettyjen kertakäyttöpakkausten tuottajat osallistumaan muoviroskan siivoamisen ja roska-astioiden ylläpidon kustannuksiin. Firmojen on jatkossa maksettava siitä, että roskat saadaan pois ympäristöstä.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen temppu toteuttaa, sanoo lainsäädäntöneuvos Katariina Haavanlammi ympäristöministeriöstä.

Suomessa julkisten alueiden siivous ja roskahuollon ylläpito on kuntien vastuulla, joten käytännössä firmat maksaisivat kunnille. Yksi maksaa ja toinen toteuttaa -mallin oikeudenmukaisessa järjestämisessä on setvimistä.

– Kun täytyy tällä tavalla rahoittaa jonkun toisen järjestämää asiaa, kyllä siinä tulee ajatus, joutuuko maksamaan ehkä liikaa. Tällaisia ajatuksia vaikuttaa olevan ilmassa tällä hetkellä, Haavanlammi sanoo.

Montako tupakantumppia lähiroskiksesta löytyy?

Kunnan työntekijät eivät myöskään rantoja tai puistoja siivotessaan erittele, montako tupakantumppia tai kertakäyttömukia roskien joukossa on.

Jostain tällainen tieto pitäisi kuitenkin hankkia, sillä kukin firma on velvollinen maksamaan vain omista roskistaan. Ilman roskakustannusten erittelyä ei laskujakaan voida jakaa.

– Tämä on melko haastava työ toteuttaa, sillä kunnissa ei ole tähän mennessä tarvinnut erotella nimenomaisesti roskien siivoamisen kustannuksia muusta kunnossapidosta. On aika työ saada nämä kustannukset näkyviksi, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innala.

Suomen rantojen yleisin roska on tupakantumppi (siirryt toiseen palveluun), joita on noin 70 prosenttia kaikista rantojen roskista. Siihen roskakoostumusselvitykset Suomen osalta jäävätkin.

Kunnat, tuottajat ja ministeriö aikovat kuitenkin toteuttaa yhteisen roskakoostumustutkimuksen vielä tämän vuoden aikana. Innalan mukaan suurimmat kustannukset tulevat todennäköisesti tupakka- ja pakkaustuottajille, mutta missä suhteessa, sitä ei tiedetä.

– Täytyy vielä päättää, lasketaanko roskien kappalemääriä, tilavuutta vai painoa. Eri tuottajaorganisaatioilla voi olla erilaiset näkemykset tästäkin. Esimerkiksi tupakantumppi on pieni ja kevyt, mutta niitä on määrällisesti paljon, Innala sanoo.

Tupakantumppeja maassa.
Tupakkatuotteiden kustannusvastuu on Suomen lainsäädännössä täysin uusi asia. Se täytyy nyt luoda tyhjästä. Emmi Korhonen / Lehtikuva

Tuottajat eivät halua joutua maksuautomaatiksi

Tupakkayhtiö Philip Morris ei halunnut antaa haastattelua aiheesta yksityiskohtien ollessa ratkaisematta. Yhtiön viestintäjohtaja Päivi Mononen-Mikkilä viestitti Ylelle sähköpostitse, että direktiivin vaatimukset on toteutettava “läpinäkyvästi ja oikeasuhtaisesti”.

Tupakkatuotteiden lisäksi kustannusvastuu koskee kertakäyttöisiä elintarvikepakkauksia, kertakäyttömukeja, alle kolmen litran juomapakkauksia, kosteuspyyhkeitä, ilmapalloja ja muovipusseja. Joidenkin kohdalla vastuu rajoittuu vain roskien siivoamiseen, toiset ovat vastuussa myös roska-astioiden järjestämisestä.

Pakkaustuottajia huolestuttaa, että ne joutuvat kuntien siivouspalvelun maksuautomaatiksi.

– Ainahan se on haastava tilanne, kun toinen tekee ja toinen maksaa. Pakkaustuottajat eivät saa joutua maksuautomaatiksi, vaan siivous pitää hoitaa tehokkaasti. Tavoitteena pitää olla roskaantumisen väheneminen ja kustannusten pysyminen kurissa, sanoo toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen Suomen pakkauskierrätys Ringistä.

Suomen Uusiomuovin toimitusjohtajan Vesa Soinin mukaan selvää on se, että kustannuksia tulee lisää ja ne maksaa viime kädessä kuluttaja osana tuotteiden hintaa. Pakkaustuottajille koituu lisäkustannuksia myös direktiivin muista vaatimuksista, esimerkiksi kovista kierrätystavoitteista.

– Summista ei ole kuin pelkkiä arvauksia enkä ääneen lähde arvaamaan, mutta puhutaan merkittävistä summista. Ei muutamista euroista, ei sadoista tuhansista eikä miljoonasta vaan huomattavasti isommasta asiasta, Soini toteaa.

"Pussi päässä eteenpäin"

Eniten harmaita hiuksia valmistelussa mukana olevien tahojen mukaan aiheuttaa kuitenkin itse EU-komissio, jonka tarkemmat tulkintaohjeet direktiivin vaatimuksista ovat pahasti myöhässä.

Koko muovidirektiivin pitäisi olla osana Suomen lainsäädäntöä heinäkuussa, mutta komissio ei ole vieläkään kertonut, miten muovi tarkalleen määritellään.

Ilman tietoa muovin määritelmästä on luonnollisesti hankala laskea, paljonko direktiivin tarkoittamia muovituotteita roskien seassa on.

– Kyllä tässä vähän niin kuin pussi päässä viedään kansallisia päätöksiä eteenpäin, ja komissio saattaa yhtäkkiä tulla sanomaan, että linjasi onkin ollut vääränlainen, Kuntaliiton Innala sanoo.

Sivukaupalla tulkinnanvaraisuuksia

Tavalliselle markettikävijälle direktiivin vaatimukset ja niihin liittyvät epäselvyydet tuntuvat absurdeilta.

Pitää esimerkiksi tulkita, onko paketti lenkkimakkaraa direktiivin mukainen yhden hengen syömävalmis ruoka vai vaatiiko se lämmittämistä ennen syömistä, jolloin sitä ei lasketa mukaan.

Entä onko 400 gramman rasia vadelmia kerralla syötävä ruokapakkaus? Direktiivi ottaa nimittäin kantaa vain yhdeltä istumalta syötäväksi tarkoitettuihin ruokiin.

Entäpä jogurttipurkit: yksittäisenä myytävä purkki lasketaan direktiivin piiriin, mutta kun neljä pakkausta on kiinnitetty toisiinsa, niitä ei lasketa. Kertakäyttöpakkauksen määritelmään eivät nimittäin sisälly monipakkaukset, joista riittää useammalle kuin yhdelle.

Näiden lisäksi jokaisen tuotteen kohdalla on kysyttävä, sisältääkö se ylipäätään direktiivin määrittelemää muovia – jota ei siis vielä ole määritelty.

Kaikki nämä tulkinnat vaikuttavat siihen, kuinka paljon kukin lopulta maksaa ja mistä.

– Tämä on tosi hämmentävä kokonaisuus, jota ratkovat pitkän linjan asiantuntijat eri aloilta. Jos hekin ovat ihmeissään, niin kyllä se osoittaa kuinka vaikeasta asiasta on kysymys, sanoo Katariina Haavanlammi ympäristöministeriöstä.

Muovipakkaus nurmikolla.
Suomessa pakkauskierrätystä koordinoi tuottajien yhteenliittymä Rinki, joka järjestää muun muassa muovinkeräyspisteitä. Puistoissa, rannoilla ja muilla yleisillä paikoilla siivousvastuu on kunnilla.Kia-Frega Prepula / Yle

Vähenevätkö rantojen roskat?

Muovidirektiivin tavoitteena on vähentää kertakäyttömuovin kulutusta ja muoviroskien määrää ympäristössä. Suomi ei ainakaan heti ole asettamassa prosentuaalisia tavoitteita roskien vähentämiseen – pelkästään roskien sisällön selvittämisessä ja laskemisessa on jo valtava työ.

Suomen Uusiomuovin Vesa Soini kyseenalaistaa koko tavoitteen. Hänen mukaansa kustannusten sälyttäminen tuottajille ei edes vähennä roskaamista, vaan kyse on ainoastaan rahan siirtämisestä taholta toiselle. Ennemmin pitäisi muuttaa ihmisten käyttäytymistä niin, että roskia ei ympäristöön päätyisi, Soini sanoo.

Saman toteaa Kuntaliiton Innala.

– Eihän se tavallista ihmistä kiinnosta, mikä on direktiivin mukainen muovituote, eikä tarvitsekaan kiinnostaa. Pitäisi kiinnostua siitä, että heittää sen makkarapaketin asialliseen roskikseen. Se on tässä se pointti.

Kun monimutkainen kokonaisuus saadaan osaksi Suomen lainsäädäntöä, sitä ei sentään tarvitse ottaa käyttöön heti. Kustannusvastuuta on tupakkatuotteiden ja joidenkin muovipakkausten osalta sovellettava vuodesta 2023 alkaen, ja muiden tuotteiden osalta vuodesta 2025 alkaen.

Lue myös:

Maskeista on tulossa uusi tupakantumppi – kaduilla lojuu nyt maahan heitettyjä kasvomaskeja, joiden maatuminen voi kestää jopa 500 vuotta

Pullonpalautuksen uusi aika: jätesäkillinen kerralla automaattiin – EU-direktiivi uhkaa kuitenkin laittaa kalliit koneet uusiksi

"Pillidirektiivin" takia käytetyille uistimille ja muille kalastustarvikkeille täytyy järjestää erillinen jätteenkeräys

Lue seuraavaksi