1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. astronomia

Hyvää matkaa, minikuu! Ensi yönä jätetään jäähyväiset kiertolaiselle, joka vaihtaa Maan Aurinkoon

Minikuu on todellisuudessa kantoraketin kappale eli varhaista avaruusromua, joka palasi kaukaa kiertämään kotiplaneettaansa.

Maata lähestyviä murikoita Nasan laskuun haravoiva Catalina Sky Survey havaitsi minikuun esimmäisenä. Kuva: Catalina Sky Survey / Nasa

Maan kaveriksi viime vuoden lopulla ilmestynyt avaruuden matkalainen käväisee maanantain ja tiistain välisenä yönä vielä kerran lähellä Maata ja lähtee sen jälkeen omille teilleen palaamatta enää koskaan.

Tilapäiset kiertolaiset ovat astronomian kielessä minikuita, ja "lähellä" tarkoittaa tässä tapauksessa 220 000:ta kilometriä.

Ensimmäinen havainto minikuusta oli avaruutta halkonut tuntematon valoviiru. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat arvelivat sitä asteroidiksi, jonka Maan painovoima oli nappaamassa toviksi kiertolaiseksemme. Sille annettiin nimeksi 2020 SO.

Joulukuun alussa 2020 SO kävi vain 50 000 kilometrin päässä Maasta.

Väri auttoi alkuperän jäljille

Kun 2020 SO asettui marraskuun alussa kiertämään maapalloa, tulokas ei ollut ainutlaatuinen. Viime vuosilta oli havaintoja parista muustakin murikasta, joista Maa oli siepannut itselleen joksikin aikaa minikuun.

Poikkeuksellinen kierorata ja kohteen värin spektroskopia-analyysit kuitenkin osoittivat, ettei kyseessä sittenkään ollut avaruuden luonnollinen murikka.

2020 SO:n todettiin kiertäneen Maan useita kertoja viime vuosikymmeninä ja käyneen varsin lähelläkin vuonna 1966.

2020 SO:n alkuperä varmistui (siirryt toiseen palveluun) analyysissä, jossa kohdetta verrattiin Maata vuodesta 1971 kiertäneeseen Nasan Centaur-kantoraketin kappaleeseen, ja arvioitiin, miten teräksen väri oli muuttunut avaruuden ankarissa olosuhteissa.

Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että kyseessä oli osa syyskuussa 1966 laukaistusta Centaur-raketista. Sen kyydissä avaruuteen lentäneen Surveyor 2 -luotaimen oli ollut määrä laskeutua pehmeästi Kuuhun, mutta matka päättyi rajusti Kuun pintaan.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa. Tarkistamalla evästeasetuksesi voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Twitterissä

Maan ote 2020 SO:sta on kirpoamassa. Ensi kuussa se irtoaa omille teilleen ja ajelehtii vähitellen yhdeksi aurinkokuntamme lukemattomista kappaleista, jotka kiertävät Aurinkoa.

Niin astronomeille kuin muille avaruudesta kiinnostuneille tarkoitetulla The Virtual Telescope 2.0 (siirryt toiseen palveluun) -projektin sivulla jätetään 2020 SO:lle jäähyväiset maanantain ja tiistain välisenä yönä keskiyöstä alkaen.

Nimensä mukaisesti sivustolla voi seurata virtuaaliteleskoopilla 2020 SO:n viimeistä kierrosta Maan liepeillä.

Asteroidien seasta löytynee yhä enemmän romua

2020 SO:lle ei oikeastaan kuulu minikuun kunnia. Todellisuudessa 2020 SO on avaruusromua, vaikka ei sitä, joka on jäänyt välittömästi pyörimään Maan ympärillä.

2020 SO on ensimmäinen kaukaa avaruudesta palannut kantoraketin kappale, jonka alkuperä on pystytty kiistatta osoittamaan. Edellinen ja vain jokseenkin varma havainto oli Apollo 12 -kuualuksen Saturn V -raketin kolmosvaihe.

Se jäi teleskoopin silmään lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen avaruusromun määrä Maan lähistöllä on yli kymmenkertaistunut, eikä kasvulle näy loppua. Myös 2020 SO:n kaltaisia kaukana käväisseitä metallimöykkyjä on odotettavissa lisää.

Niitä löytyy varmasti ohjelmilla, joilla haravoidaan Maata lähestyviä asteroideja, sanoo Nasan CNEOS- eli lähiavaruuden kohteiden tarkkailuun tarkoitun ohjelman johtaja Paul Chodas.

– Odotan ilman muuta, että näemme satojen tai itse asiassa tuhansien asteroidien joukossa monia vanhojen laitteiden kappaleita, kun asteroidien etsinnässä tulevat käyttöön uuden sukupolven keinot, Chodas sanoo Space.com-sivustolla.

Arkistoja penkonut Chodas oli ensimmäinen, joka arveli, että 2020 SO on 56 vuoden takainen Centaurin kappale.

Lue myös:

Avaruus maapallon ympärillä on tukkeutumassa romusta – suomalaistutkijoilla voi olla kaksi ratkaisua

Milloin taivaalla jysähtää toden teolla? – suuri satelliittitörmäys on vain ajan kysymys