Lautapeli punoo pelaajan pauloihinsa

Parantunut lautapelivalikoima herättää innostusta pelaamiseen.

Juuso Marttila, 38, tempautui lautapelien maailmaan muutettuaan kaksikymmentä vuotta sitten Jyväskylään. Hän löysi opiskelukaupungista samanhenkisiä pelikavereita.

Olen aina pitänyt pelaamisesta, tapahtuu se sitten urheillessa, tietokoneella tai lautapelin äärellä.

Marttilaa olisivat lautapelit kiinnostaneet jo lapsena, jos ne olisivat olleet parempia. Monopolyt ja Afrikan tähdet ovat hänestä huonoja pelejä.

Niissä heitetään vaan noppaa. Jos haluat oikeasti pelata, eivät pelien yksinkertaiset säännöt salli sitä.

Marttilan pelihuoneesta löytyy hyllyjen kätköistä satakunta niin sanottua europeliä.

Aikuisille suunnatut europelit ovat usein matemaatikkojen suunnittelemia. Säännöt ovat pitkälle mietittyjä ja ne kestävät vaikka tosissaan kilpaa pelaamisen. Ne saivat alkunsa 1990-luvun lopulla Saksassa.

Jyväskylän yliopiston informaatikko pitää hyllyssään ainoastaan pelejä, joita pelaa. Testauksen jälkeen omaan makuun sopimattomat pelit lähtevät kiertoon. Toisella puolella huonetta komeilee haarniskan vieressä muutamia vanhanmallisia sotapelejä. Joidenkin arvo lähentelee kahtasataa euroa.

Vuosittain ilmestyy satoja uusia pelejä. Osa niistä on tarinallisia seikkailu- ja roolipelejä. Marttila uskoo, että laventunut ja laadukkaampi tarjonta on nostanut lautapelit huimaan suosioon. Esimerkiksi S-ryhmän lauta- ja palapelien myynti kavoi viime vuonna neljänneksellä.

Jotkut keräävät klassikkopelejä ja niiden arvo on noussut. Vaikkapa hyväkuntoisesta Hotelli-pelistä voi joutua pulittamaan kolminumeroisen luvun. Marttilan mukaan hintaa nostaa nostalgia: ne vievät hauskoihin lapsuuden muistoihin. Hänen mielestään harva klassikko on pelinä mitenkään erityinen.

Marttila järjestää peli-iltoja väitöslahjakseen teettämänsä pelipöydän äärellä pari kertaa viikossa. Välillä pelataan perheen kesken, mutta useimmiten perheenisä pelaa kaveriporukkansa kanssa. Tapaamisista sovitaan Facebook-ryhmässä.

Meidän hard core -peliporukassa ei pärjää, jos ei ole kilpailuhenkinen. Pelikaverini ovat paljon pelanneita ja nokkelia.

Marttila hommaa pelinsä kivijalkakaupoista ja kirppareilta. Hän osallistuu myös joukkorahoituskampanjoihin. Etukäteen maksetun pelin toimittaa kotiovelle kuriiri. Joukkorahoituspelien näyttävyys kohenee jatkuvasti: peleihin voi riskittä panostaa ja kilpailu markkinoilla on kovaa.

Europeleissä tuurielementti on helpommin hallittavissa kuin lasten peleissä. Niissä esimerkiksi käytetään monta noppaa tasoittamaan todennäköisyyttä. Nostetut kortit pitää muistaa, jotta voi käyttää tilastollisia jekkuja. Marttilan suosikkipelejä ovat muun muassa europelien klassikot Tigris & Euphrates ja Puerto Rico.

Peliharrastajan pojasta Joonatan Marttilasta on kehkeytymässä isänsä kaltainen kovan luokan pelaaja. Menestykseen tarvitaan kykyä hahmottaa säännöt ja taitoa lukea vierustovereiden ilmeitä sekä pelitapaa.

Välillä pelissä vaaditaan taktikointia ja välillä diplomatiaa. Marttila pitää peleistä, joissa tuuri on mahdollisimman pienessä roolissa: silloin vastakkain ovat pelaajat, eivätkä nopat. Ajatuksissa polttelee aina uusi peli.

Olen myös työssäni ongelmanratkoja. Tykkään haastaa itseäni. Minua myös viehättää, miten eri pelin voi aina voittaa. Vihollisen vihollinen on ystäväni ja seuraavalla kierroksella toisin päin.

Juuso Marttila

Tekijät

Titta Puurunen

Kuvat ja videot

Simo Pitkänen / Yle

Julkaistu 6.2.