1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. väkivalta

Liian tuttu tarina: Mies löi Nadir Luukkosta, 27, nyrkillä takaraivoon nakkikioskilla – "Putosin polvilleni ja iskin pääni asfalttiin"

Väkivallan kokeminen tai sen uhka kuuluvat varsinkin nuorten miesten maailmaan, kertoo tuore kyselytutkimus.

väkivalta
Nadir
Nadir Luukkosen kulmakarvan yläpuolella näkyy arpi, joka syntyi kun hän löi päänsä asfalttiin tultuaan lyödyksi.Nadirin kotialbumi

Kesäkuun lopulla 27-vuotias Nadir Luukkonen oli kaveriporukalla juhlimassa ystävänsä valmistujaisia.

Illan päätteeksi porukka jonotti lahtelaisen nakkikioskin luukulle, kun kaksi ulkopuolista henkilöä alkoi kyseenalaistamaan Luukkosen suomalaisuutta.

– He haastoivat kanssani riitaa ja heittivät rasistista läppää, jota en siedä. Yhdessä vaiheessa toinen tyypeistä lähti pois, jolloin kysyin toiselta, että et taidakaan olla niin kova poika ilman kaveriasi. Hieman haastoin, Luukkonen muistelee.

Miesten hyvinvointiin keskittyvän Miessakit-yhdistyksen tuoreen tutkimuksen mukaan väkivallan uhka on nuorille miehille tavallista.

Helsinkiläinen Nadir Luukkonen on etniseltä taustaltaan puoliksi suomalainen, puoliksi algerialainen.

Toinen miehistä palasi paikalle, ja läpänheitto jatkui.

– Kommentit menivät syvälle, enkä väitä, että olin tilanteessa puhdas pulmunen. Olin kiihtynyt ja annoin verbaalisesti takaisin, mutta väkivaltaa en kuitenkaan missään vaiheessa tehnyt. Muistan, että pidin käteni alhaalla, jottei syntyisi väärinkäsitystä, että olisin ketään lyömässä.

Luukkonen päätti poistua tilanteesta. Poispäin kävellessään hän yhtäkkiä tajusi, ettei pysy enää pystyssä.

– Joku oli hujauttanut takaraivoon. Putosin polvilleni ja iskin pääni asfalttiin menettäen tajuntani. Joku riuhtaisi minua kaulakorustani ja paidastani ja antoi vielä pari pommia maatessani maassa, ennen kuin kaverini ja minä itse edes tajusimme, mitä tapahtuu.

Kun Luukkosen tajunta palasi ja hän pääsi jaloilleen, lyöjä oli kadonnut.

Väkivalta koetaan jopa tavalliseksi

Miessakit ry:n Väkivaltaa kokeneet miehet -toiminnan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan väkivallan kokeminen tai sen uhka kuuluvat varsinkin nuorten miesten maailmaan.

Kyselyyn vastasi lähes 2 000 miestä, joista liki puolet oli alle 29-vuotiaita. Selvitys toteutettiin verkkokyselynä.

– Vastaajien joukossa nousi esiin tietynlainen, tietyissä ympäristöissä tapahtuva väkivalta, joka on valitettavasti normalisoitunut. Siihen ei kiinnitetä huomiota, viranomaiset eivät riittävällä tavalla siihen puutu, eivätkä miehet saa tilanteeseen apua, kertoo Miessakkien väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola.

Tällainen iltaisin tai öisin, anniskeluravintoloiden tai juna-asemien läheisyydessä tapahtuva väkivalta liitetään ikään kuin osaksi poikana ja miehenä oloa, vastaajat kokivat.

– Jos väkivalta kohdistuu tavan tallaajaan eikä aiheuta hänelle vakavia fyysisiä vahinkoja, se koetaan jollain tavalla tavalliseksi.

Tavallisimmin miehet kuvasivat tulleensa esimerkiksi lyödyksi syyttä suotta.

– Suurin osa tekijöistä on uhrille entuudestaan tuntemattomia, ja usein väkivallalle ei ole mitään selitystä. Elämä jatkuu ilman että tekijälle koituu seurauksia tai että uhri kokisi, että hän saa tukea ja apua yhteiskunnalta, Pekkola sanoo.

Lyöjää ei löytynyt

Palataan kesäkuiseen Lahteen. Silloin takaraivoon isketyn Nadir Luukkosen pää vuosi verta.

– En ollut oma itseni. Kaverini eivät oikein saaneet minuun yhteyttä, Luukkonen kuvailee.

Kello oli 2.07, kun partioimassa olleet poliisit saapuivat tapahtumapaikalle.

– Tönäisin yhtä poliiseista, kolmesti. Minulla taisi olla päällä jonkinlainen pakene tai taistele -mekanismi, ja näistä se jälkimmäinen.

Luukkonen olisi mielestään ansainnut käytöksestään putkareissun. Poliisit vaikuttivat kuitenkin ymmärtävän.

– He toimivat todella hyvin ja ammattimaisesti.

Pahoinpitelystä tehtiin rikosilmoitus. Yle on nähnyt todisteen tutkinnan päätöksestä.

Tilanne ei ollut tallentunut valvontakameralle eikä tekijää löytynyt. Esitutkinta keskeytettiin tutkinnanjohtajan päätöksellä.

Luukkosen mukaan lyöjä ei ollut kumpikaan hänen kanssaan riitaa haastaneista henkilöistä.

Kun Luukkonen oli saanut tilanteen selvitettyä poliisin kanssa, ambulanssi haki hänet. Hänen huulensa olivat turvoksissa ja vasemman silmän yläpuolella oli vekki, johon laitettiin kaksi tikkiä.

Heikkouksia ei näytetä

Kerta ei ollut Nadir Luukkosen elämässä ensimmäinen.

Hän muistaa, kuinka hän parivuotiaana päiväkodissa laski mäkeä alas. Yhtäkkiä tarhan isommat pojat alkoivat kasaantua hänen päälleen.

– En saanut happea ja pelkäsin, että kuolen. Isosiskoni repi heidät pois päältäni. Se on ensimmäisiä muistojani koko elämästäni.

Meno jatkui koulussa. Hän kuvailee, että hän oli kenties helppo kohde.

– Olin hintelä, pieni ja ulkomaalaistaustainen. Väkivalta minua kohtaan alkoi normalisoitua. Oli ihan okei, että päälleni hypittiin kiipeilytelineen päältä. Ajattelin, että se piti vain kestää, hän muistelee.

Toisaalta väkivaltaa käytettiin myös puolustautumiseen.

– Kerran eräs 5-luokkalainen löi minua koulussa, ja aloin itkeä. 6-luokkalainen ystäväni nosti hänet rinnuksista seinälle. Väkivaltaan vastattiin väkivallalla, eivätkä opettajat joko huomanneet tai välittäneet, Luukkonen kuvailee.

Ajatusmaailma oli, että heikkouksia ei näytetä.

Hän on huolissaan siitä, että tällainen ajattelutapa on yhä vallalla suomalaisten miesten keskuudessa.

Väkivaltatilanteet ovat usein yllättäviä

Miessakkien väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola kertoo, että kyselyyn vastanneet kuvailivat joutuneensa väkivallan kohteiksi joko täysin yllättäen, tai esimerkiksi mennessään puolustamaan toista.

– Moni myös sanoi, että osa ihmisistä tulee haastamaan riitaa ja hakemaan tappelua. Valtaosa vastanneista ei kuitenkaan itse halunnut saada turpaan tai edes todistaa tappelua, Pekkola kertoo.

Nadir Luukkonen muistaa nähneensä tilanteita, joissa esimerkiksi baarissa toinen mies on saanut toiselta mieheltä kyynärpäästä täysin suotta.

– Ei sellaiselle kukaan räpäytä silmää.

Hän kertoo puolustavansa itseään ja ystäviään, jos tilanne sitä vaatii.

– Ei kuitenkaan voi olla niin, että kun sanat loppuvat, otetaan nyrkit esiin. Turhassa väkivallassa ei ole mitään järkeä.

Apua ei saada tai tarjota tarpeeksi

Minkä sitten pitäisi muuttua?

Miessakkien kyselyyn vastanneista moni toivoo, ettei väkivaltaa yhdistettäisi miehekkyyteen.

– Miesten kokemaa väkivaltaa ei tulisi vähätellä. Myös mieskulttuurin pitäisi muuttua sellaiseksi, ettei väkivaltaa hyväksyttäisi – ettei sitä nähtäisi ongelmanratkaisukeinona tai asiana, josta voi pullistella ja heittää huumoria, sanoo väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola.

Nadir Luukkonen uskoo, että liikkeelle pitäisi lähteä nuorten palveluista.

– Väkivalta kertoo siitä, että ne on laiminlyöty. Nuoret voivat pahoin, mutta heillä ei ole paikkaa, missä keskustella tai purkaa oloa. Minut on hyvin pitkälle pelastanut Tapulikaupungin nuorisotalon biljardipöytä.

Ennen kaikkea pahaan oloon pitäisi puuttua ajoissa, painottaa Luukkonen.

– Tämä koskee niin kiusaajia kuin kiusattujakin. Jossain vaiheessa kiusatulle saattaa tulla olo, että hän vihaa ihmisiä, ja hän hankkii aseen.

Sama ongelma nousi esille Miessakkien kyselytutkimuksessa.

– Moni koki, ettei apua tarjottu. Jos väkivaltaa vähätellään, miehelle voi tulla ajatus, että miksi tästä edes pitäisi lähteä puhumaan, Jussi Pekkola kertoo.

Luukkonen arvelee, että syy vähättelyyn voi löytyä mediasta. Samalla kun sosiaalinen media hänen mielestään lisää vastakkainasettelua ja väkivallan ihannointia, rivien välistä voi lukea, että miehen pitäisi kestää se kaikki.

– Puhutaan paljon siitä, kuinka valkoinen mies on etuoikeutettu verrattuna muihin. Tietyissä asioissa näin onkin, mutta hänkin joutuu käymään läpi näitä asioita. Mihin se johtaa, jos vain sanotaan, että sinullahan on kaikki hyvin?

Muuttuuko kulttuuri?

Väkivallan vaikutukset ulottuvat syvälle.

Noin 60 prosenttia Miessakkien kyselyyn vastanneista kertoi saaneensa fyysisiä vammoja. Henkisten arpien paraneminen kestää kuitenkin pidempään.

– Viha, ahdistus ja katkeruus ovat niitä, joita pitäisi käsitellä. Niiden kokeminen on normaalia. Kun tunteisiin päästään kiinni, niitä voidaan purkaa kontrolloidusti, sanoo väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola.

Lahden tapahtumien jälkeen Nadir Luukkonen julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan kasvoistaan. Hän halusi näyttää, mitä katuväkivalta voi aiheuttaa.

– Sain osakseni ihmettelyä siitä, miksi jaoin tarinani. Tuntui, kuin minun pitäisi olla hiljaa ja tyytyä siihen, että sain turpaani.

Luukkonen ei kuitenkaan aikonut tehdä niin. Myös Miessakeissa ollaan havaittu, että nuorempi sukupolvi haluaa puhua väkivallasta ja sen vaikutuksista.

– Miehet haluavat muuttua ja muuttaa tätä kulttuuria, sanoo Jussi Pekkola.

Lue seuraavaksi:

Miksi kiusattu palaa pahoinpitelijöiden luokse ja mikä tekee nuoresta tappajan? Psykoterapeutti vastaa kysymyksiin, jotka Koskelan henkirikos nosti pinnalle

Mikä avuksi nuorten järkyttävään väkivaltaan? Tutkijoiden mukaan taustalla on kolme tekijää, joista esimerkiksi kostoa ei ole tarpeeksi ymmärretty

Turvakotien ovet avautuneet ilman lapsia tuleville – vanhimmat yli 80-vuotiaita, joukossa entistä enemmän miehiä

Lue seuraavaksi