1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. eriarvoisuus

Kuka pysyy terveenä, kenellä on varaa keskusta-asuntoon? Selvitimme viidellä mittarilla, kasvaako eriarvoisuus Suomessa todella

Esimerkiksi tulot ja terveyserot ovat kasvaneet toisilla mittareilla ja vähentyneet toisilla.

Se, onko eriarvoisuus kasvanut, riippuu siitä, miten asiaa mitataan. Selvitämme, ovatko suomalaisten mahdollisuudet pitkään elämään, yliopistotutkintoon tai omistusasuntoon oikeasti eriytyneet viime vuosina. Kuvituskuva. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Suomalaisten eriarvoistuminen vilisee monen poliitikon puheissa, ja jo useampi hallitus on sitä luvannut kitkeä. Mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Esittelemme tässä jutussa viisi tapaa arvioida, onko Suomessa asuvien ihmisten eriarvoisuus viime aikoina kasvanut.

Selvitämme, onko suomalaisilla samanlaiset mahdollisuudet hyvään terveyteen, koulutukseen, asuinoloihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vertailemme, riippuvatko mahdollisuudet entistä enemmän sukupuolesta, taustasta tai tuloista.

1. Koulutus: Lääkärien lapsista tulee entistä useammin lääkäreitä

Aloitetaan koulutuksella, koska se on tärkein yhteiskunnallista asemaa määrittävä tekijä. Eritasoisen koulutuksen saaneet ihmiset tienaavat, voivat, asuvat, elävät ja vaikuttavat keskimäärin eri tasoilla.

Yhdeksäsluokkalaisilla teetetyt PISA-vertailut näyttävät kotitaustan vaikutuksen suurentuneen 2000-luvulla. Kuten alla oleva grafiikka näyttää, kaikkien oppilaiden tulokset ovat laskeneet huippuvuoden 2006 jälkeen, mutta matalimpaan sosioekonomiseen neljännekseen kuuluvilla oppilailla lasku on ollut nopeinta.

Sosioekonomista asemaa mitataan kysymällä 15-vuotiailta kysymyksiä vanhempien ammatista, perheen kodista ja tavaroista. PISA-tutkijat ovat huomanneet, että erityisen vahva yhteys koulumenestykseen on sillä, että kotona on paljon kirjoja.

Perhetausta vaikuttaa Suomessa entistä enemmän myös koulutustasoon. Tieteellisesti ilmaistuna koulutuksen ylisukupolvisuus on vahvistunut – käytännöllisesti voisi sanoa, että lääkärien lapsista tulee yhä varmemmin lääkäreitä.

Näin käy tietysti jo siksi, että korkeastikoulutettujen lapsilla on paremmat arvosanat. Mutta tuoreen tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun)myös keskivertotodistuksen saaneista oppilaista korkeakouluun päätyvät kaikkein todennäköisimmin juuri ne, joilla on korkeakoulutetut vanhemmat.

Koulutuksen ylisukupolvistumisessa on yksi ratkaiseva hetki – ja se on yllättävän aikaisin.

Korkeakoulutettujen vanhempien lapset jatkavat peruskoulun jälkeen muita useammin lukioon. Koska lukiosta siirrytään korkeakouluun paljon ammatillista linjaa useammin, eriarvoisuus on pedattu jo peruskoulun päättyessä, selittää sosiologian professori Juho Härkönen.

Kun kisa korkeakoulupaikoista kovenee, lukion todistus ja ainevalinnat muuttuvat yhä tärkeämmiksi kilpailuvalteiksi. Tutkija Kimmo Jokisen mukaan valintojen aikaistuminen suosii nuoria, joilla on perheessä taloudellista ja kulttuurista pääomaa, eli toisin sanoen rahaa ja niitä kirjoja.

Alla oleva grafiikka näyttää vanhempien ja lasten koulutuksen yhteyden vahvistuneen erityisesti tyttöjen kohdalla.

Oppilaat näyttäisivät siis tuovan eväät kotoaan entistä useammin. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi asuinalueiden ja sitä myötä koulujen eriytyminen ja huono-osaisuuden kasautuminen siivilöityvät myös kouluun.

Noidankehä on valmis: samalla, kun alimpien sosioekonomisten ryhmien koulutustaso junnaa paikoillaan, heidän uskonsa koulun kykyyn tuottaa sosiaalista nousua voi pettää.

– Koulutuksella ei välttämättä ole Suomessa enää samanlaista arvostusta kuin ennen, toteaa tutkimusprofessori Juhani Rautopuro.

– Vanhemmat sukupolvet näkivät sen vielä tärkeänä sosiaalisen nousun väylänä, mutta enää se ei sellainen ole.

Lue myös:

Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleiksi?

"En olisi odottanut tätä sinulta", sanoi opettaja – Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppivat huonommin kuin muut, tutkijan mukaan syrjintä rehottaa

2. Tulot: Keskiluokassa erot eivät kasva, mutta rikkain prosentti rikastuu

Tuloeroja tutkiva törmää aluksi hyvään uutiseen: Tilastokeskuksen mukaan gini-kertoimella mitattuna tuloerot ovat vuonna 2019 jopa kaventuneet! Gini-kerroin ei näytä nousevaa trendiä tuloeroissa koko 2000-luvulla.

Gini-kerroin tiivistää tuloerot yhdeksi luvuksi. Se ei siis ota huomioon, missä kohtaa tulonjakaumaa – köyhissä, keskituloisissa vai rikkaissa – muutokset ovat tapahtuneet.

Kun näitä tuloluokkia tarkastellaan erikseen, kuva on toisenlainen.

Rikkaat rikastuvat muita nopeammin: varakkaimman 1 prosentin varallisuus 4,5-kertaistui 1987-2016. Samaan aikaan alimman 90 prosentin varallisuudessa ei ole ollut merkittävää kasvua. Alimman 90 prosentin siivu nettovarallisuudesta laski 65 prosentista 55 prosenttiin vuosien 1987–2016 välillä.

Tämä käy ilmi tutkijoiden Matti Tuomalan ja Marja Riihelän tutkimuksessa, jossa he vertailivat tulojen ja varallisuuden kehitystä 1960-luvulta tähän päivään. Tulot tarkoittavat esimerkiksi palkkaa, eläkettä tai sosiaalietuutta, kun taas varallisuutta on omaisuus, kuten omistusasunto tai osakkeet.

– Mielenkiintoista on se, että 2000-luvun taantuman aikana varakkaimpien varallisuus on kasvanut Suomessa, vaikka talous on muuten ollut alamäessä. Varallisuuden kehitys näyttää olevan erillään muusta taloudesta, sanoo Tampereen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Tuomala.

Tuomala arvioi, että rikkaiden varallisuus ja tulot ovat todellisuudessa vieläkin suurempia kuin tähänastisissa tutkimuksissa on todettu. Tuloa ja varallisuutta on nimittäin tilastoilta ja tutkijoilta piilossa yritysten jakamattomissa voitoissa sekä vakuutuskuorissa eli sijoitustileillä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan vakuutuskuorissa voi olla jopa 40 miljardia euroa, joka ei näy tilastoissa.

Avaintekijä tulo- ja varallisuuserojen kasvussa on Tuomalan mukaan ollut 1990-luvulla tehty verojärjestelmän muutos, jossa pääomatulojen ja ansiotulojen verotus erotettiin. Uudistus oli avokätinen omistajia kohtaan: pääomatulolle eli varallisuuden tuotolle tuli kiinteä, 25 prosentin vero, kun ansiotuloista maksetaan sitä enemmän veroa mitä enemmän tienaa.

Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet lähes kaikissa kehittyneissä maissa viime vuosikymmeninä.

Lue myös:

Laaja selvitys vahvistaa: rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat – tutkijat kiristäisivät suurituloisten pääomaveroa

3. Terveys: Köyhät kuolevat nuorempina, mutta ero ei ole kasvanut

Kokonaisuudessaan suomalaisten terveys on ottanut huimia harppauksia, mutta erot istuvat sitkeässä. Erityisesti sosioekonomiseen asemaan, eli tuloihin ja koulutukseen liittyvät terveyserot ovat Suomessa olleet länsimaiden suurimpia.

Yksi tapa mitata terveyttä on elinajanodote. Peruskoulun jälkeen opiskelun lopettaneet miehet kuolevat keskimäärin viisi ja puoli vuotta nuorempina kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet – naisilla vastaava ero on vajaat neljä vuotta.

Vaikka ero on suuri, hyvä uutinen on, että se ei ole juurikaan kasvanut kymmenen viime vuoden aikana. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että vähemmän koulutettujen alkoholikuolleisuus on pienentynyt. Sukupuolten väliset terveyserot ovat monella mittarilla jopa kaventuneet.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ollaan sitä mieltä, että myös sosioekonomista eroa pitäisi pystyä kaventamaan.

– Tilanne on paradoksaalinen: vaikka sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on jo pidemmän aikaa ollut terveyserojen kaventaminen, minkäänlaista näyttöä ei ole siitä, että näin olisi todella tapahtunut, sanoo dosentti Päivikki Koponen.

Alla oleva grafiikka näyttää, että samanlainen sitkeä ero näkyy siinä, millaiseksi ihmiset itse kokevat oman terveytensä. Viivat kuvaavat niiden osuutta, jotka arvioivat oman terveytensä huonoksi tai keskitasoiseksi. Koulutustason mukaiset erot kapenivat 90-luvun puoliväliin saakka, mutta ovat sen jälkeen jämähtäneet paikoilleen.

Koettu terveys koulutustasoittain Miehet
Koettu terveys koulutusluokittain, naiset

Terveyseroja selittävät ensinnäkin sosioekonomisten ryhmien erilaiset elintavat, kuten ruokailu- ja liikuntatottumukset, stressitekijät ja päihteiden käyttö. Usein elintapojen paraneminen alkaakin korkeakoulutetuista, hyvätuloisista ihmisistä, joilla on siihen paremmat mahdollisuudet.

Viime aikoina näin on käynyt esimerkiksi tupakoinnin osalta. Kuten alla oleva kuvaaja näyttää, koulutustason mukaiset erot ovat revenneet, kun korkeastikoulutetut ovat tumpanneet tupakkansa muiden luopuessa sauhuttelusta hitaammin.

Korkeastikoulutettujen elinympäristö ja usein myös lähipiiri tukevat savuttomuuteen ja heillä on muita paremmat mahdollisuudet maksaa lääkkeistä, kertoo tupakoinnin sosioekonomisista eroista väitöskirjan (siirryt toiseen palveluun) kirjoittanut THL:n tutkija Otto Ruokolainen.

Mutta lisäksi eri yhteiskuntaluokissa elävät ihmiset saavat Suomessa kovin erilaista terveydenhuoltoa. Karkeasti ilmastuna niiden, jotka terveydenhuoltoa eniten tarvitsisivat, on vaikeinta sitä saada.

Rikkailla on Suomessa kattava työterveyshuolto, ja he käyttävät sen palveluja kansainvälisesti vertaillen ahkerasti, kun taas köyhät jonottavat julkisiin palveluihin. Viime vuosina ero on kuitenkin aavistuksen kaventunut, kun työterveyshuolto on laajentunut myös matalapalkka-aloille.

4. Asuminen: Pienituloiset lapsiperheet ovat väliinputoajia

Tutkijoiden mukaan asuminen on eriarvoistunut monellakin mittarilla.

  • Asuntomarkkinoiden polarisaatio: Kasvukeskuksissa asuntojen arvo nousee ja maaseudulla laskee.
  • Vuokralla asuminen vie ison siivun tuloista.
  • Matalapalkkaiset, maahanmuuttajat ja syrjäytyneet keskittyvät tiettyihin kaupunginosiin tai asuinalueisiin, kun taas toisaalla syntyy korkeakoulutettujen ja korkeatuloisten asuinalueita.

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessorin Venla Berneliuksen mukaan kaupungistumisen suuria voittajia ovat ne, joilla on ollut mahdollisuus hankkia asunto alueilta, joissa asuntojen arvo nousee. Samaan aikaan kaupungeissa on kasvava joukko ihmisiä, joiden on yhä hankalampi päästä kiinni omistusasumiseen korkeiden hintojen takia.

Toisaalta vuokralla asuminen on paikoittain niin kallista, että se haukkaa jo ison osan tuloista - eikä rahaa jää säästöön omistusasuntoa varten.

Lue lisää:

Selvitys: Vuokra-asuminen Suomessa Euroopan kalleinta, monella kohtuuttomat menot – Maarit Kataisen 866 euron vuokra vie valtaosan tuloista

– On syntynyt väliinputoajaryhmiä, esimerkiksi pienituloisia lapsiperheitä, joilla on liikaa tuloja saadakseen asumistukea. Toisaalta tulot eivät riitä asumaan lähellä työpaikkaa tai kaveripiiriä. He tulevat puristetuksi ulos kaupungista, Bernelius sanoo.

Kasvukeskusten ulkopuolella asuu ihmisiä, joiden asuntojen arvo laskee ja myyntiajat venyvät pitkiksi. Bernelius muistuttaa, etteivät laskevat hinnat ole vain maaseudun ongelma: jopa Helsingistä löytyy kaupunginosia, joissa hintakehitys on paikallaan tai jopa laskussa.

Uusia asuntoja nousee sinne minne ihmiset muuttavat. Muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan kaupungistumisen takia Suomessa on laajoja alueita, joihin rakennetaan vain vähän uusia asuntoja.

Aron mukaan asuntomarkkinoiden polarisaatiota koskevissa keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle pankkien rooli. Karuja esimerkkejä on taloyhtiöistä, jotka eivät saa remonttilainaa pankista, koska kiinteistön arvo on liian matalalla.

– Pankit tekevät jatkuvasti kovia päätöksiä siitä, mitä alueita luototetaan ja missä alueissa nähdään tulevaisuutta. Luotonantajien päätöksenteko ei ole läpinäkyvää, toisin kuin valtion asuntopolitiikka, sanoo Aro.

Kun maaseutu tyhjenee, häviävät myös palvelut. Kouluverkkoa voi pitää hyvänä mittarina palveluiden määrästä. Koulujen määrä on laskenut 42 prosenttia vuodesta 2000.

Bernelius näkee laskevien hintojen alueella myös mahdollisuuksia: esimerkiksi pienet paikkakunnat lähellä isoja työpaikkakeskittymiä voisivat tarjota laadukasta asumista kohtuuhinnalla - jos etätyön ansiosta työpaikalla voisi käydä pari kertaa viikossa.

– Asumista pitäisi ajatella arjen elämänlaatuna, ei vain investointina.

5. Osallistuminen: Korkeakoulutetut äänestävät muita ahkerammin

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Hannu Lahtinen on vertaillut eduskuntavaaleja 1987, 1999 ja 2015, ja huomannut, että äänestysaktiivisuus on viime aikoina eriytynyt vahvemmin koulutuksen mukaan. Näin on erityisesti nuorimpien äänestäjien kohdalla.

Kuvaaja näyttää, että korkeakoulutetut äänestävät vaaleissa edelleen ahkerasti, mutta matalan koulutuksen saaneet jäävät yhä useammin kotiin.

Ilmiö huolestuttaa Lahtista, koska se voi syrjäyttää matalan koulutuksen saaneita yhteiskunnasta edelleen.

– Jos jotkut väestöryhmät eivät äänestä, poliitikot eivät välttämättä kuuntele heitä. Jonkin verran on kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että hyväosaisten ääni kuuluu päätöksenteossa muita paremmin. Tässä on vaarana kierre: ne, jotka jättävät äänestämättä, luottavat järjestelmään yhä vähemmän ja ovat haluttomampia äänestämään.

Lisäksi haluttomuus äänestää voi kertoa siitä, että kaikki eivät tunne kuuluvansa yhteiskuntaan.

– Jostakin syystä jotkut ryhmät pystyvät ja haluavat osallistua viralliseen järjestelmään ja toiset eivät. Jälkimmäinen voi olla yhteiskunnallisen integraation kannalta huolestuttava signaali.

Se, onko eriarvoisuus kasvanut, riippuu siis siitä, miten asiaa mitataan. Rikkain prosentti on rikastunut, vaikka keskiluokassa tuloerot eivät kasva. Koulutusryhmien väliset terveyserot eivät ole kasvaneet, ja sukupuolten terveyserot ovat jopa kaventuneet.

Korjaus 15.2. kello 14.25. Päivikki Koposen titteli korjattu juttuun.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 14.2. kello 23 saakka.