Lumisen metsän keskellä ryömiessä muistaa miltä tuntui olla lapsi. Jääputousten luoksepääseminen edellyttää vaivannäköä.
– Se on hikistä hommaa, sillä niiden luokse ei mennä mitään mökkiteiden varsia pitkin, Tommi Vuorinen opastaa.
Nyt jääputousbongari ja monipuolinen luontoharrastaja Vuorinen on luvannut viedä juuri löytämiensä jääputousten äärelle. Sinne mennään metsän ja umpihangen läpi.
Heti alkuun todellinen jääputouspuritaani painottaa, etteivät valtateiden alta räjäytettyjen kallioiden seinämillä näkyvät jäämuodostelmat ole mitään. Jääputousten pitää olla luonnonmukaisia.
– Se on joka kerta semmoinen hieno hetki kun löydät jonkun uuden. Kun se ei ole ihan helppo juttu löytää.
Matka putouksen luo alkaa Tampereen Olkahisten Ojankyläntieltä, josta jatketaan vasemmalle kulkevaa ladunvartta seuraillen. Siirtolohkareen kohdalla käännytään oikealle.
Metsän läpi jääputouksen luokse pääsevät kepeästi ne, joilla on lumikengät.
– Tuolla jossain kallion päällä täytyy olla jonkinnäköinen lähde. Joku, mistä vettä tulee enemmän ja jatkuvasti.
Kaikkien jyrkänteiden seinämillä sellaista ei ole, joten niinpä ei ole jääputoustakaan. Mutta täällä, Maurinkylän takamailla jääputous on.
Kymmenmetrisen putouksen väri vaihtelee kirkkaasta kellertävään ja ruskeaan. Vedessä oleva humus värjää putouksen eriväriseksi. Kauempana näkyy kirkkaasti jääpuikkoja. Ne ovat aikuisen ihmisen pituisia.
Jääseinämästä löytyy valtavasti erilaisia yksityiskohtia.
– Sieltä voi löytää vaikka minkänäköisiä hahmoja ja naamoja. On erilaisia hiutaleita ja vaikka mitä muodostelmia. Tämä on semmoista muuntuvaa luonnontaidetta.
Ilmastonlämpenemisen myötä jääputousten bongaileminen ei enää Suomessakaan ole ollut mahdollista joka vuosi. Putouksia ei synny ilman riittävää kylmyyttä, lunta ja jäätä. Tänä vuonna niitä on piisannut ja jääputouksia voi löytää ympäri Pirkanmaata ja Suomea.
– Nokialla on semmonen lähes kaksikymmentämetrinen jääseinämä. Ja Teiskon suunnalta löytyy useampia. Yksi suuri jääputous muodostuu aina Tampereen korkeimman rakennuksen eli Teiskon radiomaston vieressä olevan järven vastapuolella kohoavalle suurelle jyrkänteelle, Vuorinen vinkkaa.
Suomen suurimmat ja näyttävimmät jääputoukset löytyvät arvatenkin Lapista. Ehdottomasti kaikkein hienoin jääputouspaikka on Vuorisen mielestä Korouoma Posiolla. Yli 30 kilometrin pituiseen kalliorotkohalkeamaan muodostuu valtavat, yli 50-metriset jääputoukset.
Keskiössä olevassa näyttävimmässä paikassa kuitenkin kiipeillään piikkikenkien tai jäärautojen, hakkujen ja köysien kanssa, mikä rikkoo jään. Luonnomukaisen jääputoustaiteen löytämiseksi Vuorinen neuvoo lähtemään vähän sivummas, omille poluille.
– Itse suosin sitä, koska koskematon on aina koskematon. Ja paras reitti on umpihangessa noin yleisesti.
Jääputousten kannalta parhaat ajat ovat vasta tulossa. Hankikeleillä pääsee liikkumaan entistä vaivattomammin ja nähtävää tulee koko ajan lisää.
– Kun aurinko alkaa lämmittää näitä rinteitä ja jäitä, ne alkavat sulamaan ja yöpakkasten myötä niihin tulee lisää jäätä. Ihan ehdottomasti paras aika on vasta tulossa.
Viisi vihjettä jääputousten jäljille
- Etsi kartasta jyrkännettä kuvaava kampamerkki.
- Hanki laadukkaat varusteet, kuten lumikengät. Noin 50-senttimetrin kokoisissa kengissä on ketterää liikkua. Sauvat helpottavat kävelemistä.
- Ota mukaan vettä.
- Varaudu kävelemään runsaasti.
- Paras ajankohta jääputousbongailuun on helmi-maaliskuu, etenkin silloin kun hanget kantavat.
Juttua täydennetty 10.2.2021: Jääkiipeilyvarusteisiin kuuluvat myös jääraudat ja hakut.