1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rakennusten lämmitys

Ylilämmittäminen on suuri tulipaloriski – tavallinen lämpömittari on halpa apu, mutta tärkeintä on oppia lämmittämään oikein

Lämpömittarilla voi seurata varsinkin valmispiipun ulkokuoren kuumuutta. Asiantuntijat kuitenkin muistuttavat, että niksi on vain suuntaa-antava.

Takan piippu kohoaa alakerrasta yläkerran kautta ullakolle ja katolle. Lämpömittarin anturi on kiinni piipussa lattianrajassa yläkerrassa. Ulkolämpötila-näyttö kertoo, että valmispiipun ulkokuoren lämpötila on yläkerran korkeudella +52,5 astetta. Kuva: Kati Latva-Teikari / Yle

Tulipalon vaara syntyy, kun tiilihormi tai valmispiippu kuumentuvat liikaa ulkokuoreen asti.

Normaali palamisen lämpötila on takan palotilassa helposti jopa 600-800 astetta. Tulella lämmitetty kuuma ilma varastoituu takan tiili- tai kivimassaan, josta se luovuttaa lämpöä hitaasti.

Jos tulisijaa lämmitetään liikaa, savukaasut ylikuumenevat ja nousevat liian kuumina korkealle piippuun.

Valtava lämpö voi murtaa hormin tiiliä ja saada aikaan halkeamia, joista satojen asteiden palokaasut karkaavat ja sytyttävät lähellä olevan materiaalin tuleen.

Valmispiipuissa sama ilmiö nostaa piipun ulkokuoren lämpötilan niin korkeaksi, että esimerkiksi riittävän lähellä olevat puurakenteet, vaikkapa kattotuoli, syttyvät palamaan.

Suomessa sammutetaan vuosittain keskimäärin 650 hormeista ja piipuista lähtenyttä rakennuspaloa.

Kun tähän lisätään vielä erikseen tilastoitavat nokipalot, puhutaan jo lähes 970 lämmittämiseen liittyvästä palosta. Keskiarvot ovat peräisin Pelastuslaitoksen taskutiedosta vuosilta 2014-2018.

– Luku on suurehko, kun esimerkiksi tilastoykkösiä eli ruuan valmistuksesta johtuvia rakennuspaloja on vuosittain tuhatkunta, kertoo erikoistutkija Marko Hassinen Suomen Pelastusopistosta.

Halpa vinkki lämpötilan seuraamiseen

Lämmityksen yhteydessä on hyvä tarkkailla hormin ja valmispiippujen pintalämpötilaa.

Noin +80 astetta on turvaraja molemmille.

Nyrkkisääntönä on, että jos hormiin ei enää kärsi nojailla kädellä, piipun sisällä on helposti jo liian kuumaa.

Varsinkin valmispiippujen ulkokuoren lämpötilaa voi pitää silmällä aivan tavallisella digitaalisella lämpömittarilla, tai vaikka kahdella.

Toisen mittarin anturin voi laittaa kiinni piippuun, ja toinen mittaamaan lämpötilaa piipun ulkopuolella olevan paloeristeen ja lattiamateriaalin yhtymäkohtaan.

Näytöistä on helppo seurata lukemia. Jos kaksikerroksisessa talossa takka on alakerrassa, voi lämpömittarin anturin laittaa seuraamaan lukemia yläkertaan, jos piippu on siellä näkyvillä.

– Ihan hyvä keino niin kauan, kun laite toimii, sanoo Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Tapio Lehtimäki.

Lehtimäki ja Hassinen pitävät niksiä kuitenkin korkeintaan suuntaa-antavana, eli lämpömittarin varaan ei kannata tuudittautua.

– Hyvää valveutuneisuutta, että seuraa, mutta piipun lämpötila ei ole yksin ratkaiseva asia, vaan myös se, mitä materiaalia sen ympärillä on, miettii Hassinen.

Hän myös muistuttaa, että anturi mittaa vain lämpöä yhdestä pisteestä. Riittävän tarkkuuden saamikseksi mittauspisteitä pitäisi olla ympäri piippua.

Seitsemän puukiloa ei tarkoita tuplamäärää

Kova pakkanen ja pitkään kylmillään ollut tulisija ovat tulipaloriski. Ylikuumenemisen vaara on suuri, jos tottumaton lämmittäjä syytää halkoa toisensa perään ja polttaa monta suurta pesällistä yhtä kyytiä.

Takka tuo lämpöä ja tunnelmaa, mutta sitä pitää osata lämmittää oikein. Kuva: Juha Heikanen / Yle

Esimerkiksi tiilihormin ulkopinta voi tuntua viileähköltä, vaikka sisällä olisi jo kova kuumuus. Varaavassa takassa lämpö myös levittäytyy asuntoon kunnolla vasta jopa tunnin, parin kuluttua hiilloksen sammumisesta ja peltien sulkemisesta.

– Kauan kylmillään olleen takan lämmitys aloitetaan pienellä puumäärällä ja annetaan lämmön tasaantua. Parin, kolmen tunnin kuluttua poltetaan uusi pesällinen eli hitaasti lämpö läpi, korostaa Tapio Lehtimäki.

Hän kehottaa myös uskomaan tulisijan valmistajan ohjeita. Jos valmistaja opastaa polttamaan takassa kerrallaan korkeintaan seitsemän kiloa puita, se ei tarkoita 14 kiloa halkoja.

– Ylikuumeneminen on silloin täysin mahdollista. Valmistajan ohjeiden vastainen lämmittäminen myös lyhentää takan käyttöikää, Lehtimäki muistuttaa.

Säännöllinen nuohous edistää myös paloturvallisuutta. Vakituisessa asunnossa se on tehtävä kerran vuodessa, vapaa-ajanasunnossa kolmen vuoden välein.

Tulipalo voi syntyä, jos piippuun on kertynyt paljon nokea. Myös vähäisellä vedolla ja pienellä ilmamäärällä polttaminen voivat sytyttää nokipalon piipussa.

– Savukaasut eivät pala kokonaan, vaan palokykyiset hiilivedyt karkaavat kiinni piipun reunoille ja tulipalo voi syttyä, sanoo Marko Hassinen.

Lue seuraavaksi:

Tämäkö on pelastajan painajainen? Tulipalo vei ihmisen hengen Kokkolassa, ja naapurin pelasti vain 50 senttiä ja kuusi minuuttia – vastaavia kaupunginosia on Suomessa useita

Älä tee näitä virheitä pakkasilla: Uunien ylilämmitys ja putkien sulatus tulipaloriskejä

Lämmitätkö puilla oikein? Lue nuohoojamestarin vinkit

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23 saakka.