1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kadonneet ja löytyneet lemmikit

Lähes karvaton Dana-koira sinnitteli yli vuorokauden paukkupakkasessa – odottamaton selviäminen vaati somea, kymmeniä vapaaehtoisia ja hieman tuuria

Vapaaehtoisten toiminta ilahdutti, mutta ei yllättänyt empatiatutkijaa, sillä ihmiset eivät ole syvimmiltään itsekkäitä.

Kadonneet ja löytyneet lemmikit
Vinttikoira oli yli 20 asteen pakkasessa hukassa yli vuorokauden. Nyt on omistajan vieressä lämpimänä.
5-vuotias Dana-Koira on tullut Roinisen perheeseen Espanjasta löytöeläintarhasta. Dana on galgo, ja niitä käytetään Espanjassa metsästyskoirina. Metsästyskauden jälkeen ne useimmiten tapetaan tai hylätään. Juha Virranniemi / Yle

30 tuntia ulkona kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa olisi kelle tahansa jonkinlainen koettelemus. Erityisen jäätävät olosuhteet ovat koiralle – etenkin, jos koiralla ei juurikaan ole karvoja.

Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, haukiputaalaisen Anu Roinisen espanjanvinttikoira Dana sinnitteli yli vuorokauden paukkupakkasessa, eikä sille jäänyt mitään näkyviä vammoja. Tarinan onnellisesti päättyminen vaati takin, sosiaalista mediaa ja ihmisen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etsijät toivat ruokaa ja lämpökameran

Anu Roinisen mies oli tiistaina aamupäivällä kävelemässä Dana-koiran kanssa merenjäällä, kun koira karkasi ja ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Mies soitti Anulle, joka saapui myös paikalle etsimään koiraa.

Kun koiraa ei löytynyt, Roininen teki some-päivityksen karanneesta koirasta ja jakoi sen ensin Facebookissa Haukiputaan puskaradio -ryhmään ja sen jälkeen myös useisiin muihin ryhmiin.

Sitten alkoi tapahtua. Iltaan mennessä Roininen oli vastaanottanut kymmeniä viestejä ja puheluita apua tarjoavilta ihmisiltä. Ensimmäinen näköhavainto Danasta tehtiin seitsemän aikaan illalla läheisellä venesatamalla. Kun Roininen pääsi paikalle, oli siellä jo kymmeniä ihmisiä etsimässä koiraa.

Jotkut osallistuivat etsintään moottorikelkoilla ja osa kävellen. Ihmiset toivat paikalle ruokaa ja kahvia termospulloissa. Jopa lämpökameradrone saatiin paikalle. Mutta mistään ei ollut apua, koira pysyi kadoksissa.

Kahden aikaan yöllä Anu Roininen palasi kotiinsa epätoivoisena ja murtuneena. Hän oli varma, ettei näkisi koiraansa enää ikinä. Ainakaan elossa.

"Ihminen on myötätuntoisempi kuin ajatellaan"

Se miksi kadonnut koira herätti näin suurta auttamisenhalua ja huomiota, voi empatiaa tutkineen Helsingin yliopiston professori Anne Pessin mukaan johtua samaistumisesta.

Niin monilla on lemmikkejä, että ihmisten on helppo samaistua tuntemattomankin ihmisen lemmikkiin liittyviin iloihin ja suruihin. Ja etenkin dramaattiseen huoleen, kuten Danan tapauksessa.

– Ihminen on luonnostaan huomattavasti myötätuntoisempi kuin helposti ajatellaan. Lajina emme ole syvimmiltämme itsekkäitä vaan iloitsemme, kun pystymme olemaan avuksi.

Siksi Dana-koiran katoamisen aiheuttama kollektiivinen huoli ei yllätä Pessiä, mutta ilahduttaa tutkijana.

Ihmisten kokema empatia eläimiä, erityisesti lemmikkieläimiä kohtaan juontuu Pessin mukaan siitä, että monille eläin todella on perheenjäsen. Hän ei kuitenkaan usko, että ihmiset lähtökohtaisesti tuntisivat enemmän empatiaa kärsivää eläintä kuin ihmistä kohtaan.

– Ainoastaan siinä merkityksessä, että eläin voi olla tuskaansa erityisen syytön. Ihmisillä tilanteet voivat olla monimutkaisempia.

Samaa näkyy hänen mukaansa siinä, miksi ihmiset ovat tutkitusti erityisen valmiita auttamaan ihmisiä, jotka eivät millään tavalla itse voi olla syypäitä tuskaansa, kuten vaikeasti sairaita lapsia.

Jos koirasi häviää, grillaaminen voi auttaa

Dana-koiran etsintäoperaatiota seurasi ja jännitti someryhmien kautta kymmeniä ihmisiä ympäri Suomen. Yksi heistä oli muhoslainen Anu Mustonen.Hän on Oulujokilaakson pelastuskoirayhdistyksen jäsen ja ollut mukana etsimässä useita kadonneita koiria.

Mustonen siis tietää, miten kannattaa toimia, jos oma koira on kateissa. Pahimpia virheitä hänen mukaansa on se, jos ihmiset lähtevät etsimään kadonnutta hätäpäissään ja koiraa kutsutaan liian innokkaasti, jolloin se saattaa säikähtää.

Toinen yleinen virhe on olettaa, miten koira on liikkunut.

– Koirien liikkumistavat ja piilopaikat ovat hyvin erilaisia. Ihmisten ajattelutapa on usein liian suppea koiran löytymiseksi.

Mustosen mukaan kadonneen koiran etsintään kannattaa valjastaa mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan ja ottaa yhteyttä lähimpään etsijäkoirayhdistykseen.

Sen lisäksi omistajan on tärkeää miettiä lähtökohdat sille, miksi koira on kadonnut: onko se lähtenyt niin sanotusti omatoimilenkille vai kenties säikähtänyt jotain, jolloin se Mustosen mukaan voi löytyä mistä tahansa. Jos koiran liikkumisalueesta on edes jonkinlainen käsitys, voi tuttujen ja hyvien hajujen tuominen alueelle toimia houkuttimena.

– Alueella voi alkaa esimerkiksi grillaamaan ja viedä koiran petejä, peittoja tai omistajan hajuisia vaatteita.

Ulina ohjasi pelastajia

Koiran katoamisen jälkeinen yö oli Roinisen talossa vähäuninen. Roinisen mies lähti takaisin Danan katoamispaikalle viiden aikaan aamulla. Hänkin oli kuullut vinkin grillaamisesta ja otti mukaansa makkaranpaistovälineet. Edellisenä iltana paikalle oltiin jo viety Danan peti ja ruokaa.

Roininen oli luopunut toivosta. Olo oli lannistunut, mutta hän lähti silti paikan päälle etsimään koiraansa.

– Sain todella paljon tsemppaavia viestejä ihmisiltä, ja Suomen etsijäkoirat ry:stä sanottiin, että koirat voivat olla yllättävän sinnikkäitä ja selvitä uskomattomista jutuista. Siitä sain energiaa jatkaa.

Energiaa oli muillakin. Edellisillan etsijäkaarti oli kasvanut entisestään ja ihmiset jatkoivat etsintöjä aina aamuyöhön saakka. Mutta koiraa ei kuulunut eikä näkynyt.

Vinttikoira oli yli 20 asteen pakkasessa hukassa yli vuorokauden. Nyt on omistajan vieressä lämpimänä.
Danan omistajat epäilevät koiran karanneen saatuaan vainun eläimestä. Katoamis- ja löytymispaikan välillä oli matkaa vain noin puoli kilometriä. Juha Virranniemi / Yle

Illalla kuuden aikaan Roinisen puhelin soi. Eräs nainen oli ollut lähdössä työpaikaltaan, kun hän oli kuullut metsästä ulinaa.

– Silloin ajattelin, että nyt se löytyy. Se on varmasti Dana.

Hän pääsi paikan päälle alle kymmenessä minuutissa. Roiniselle soittanut nainen oli hakenut taskulamput, ja he lähtivät kävelemään ääntä kohti. Paikalle sattunut pariskunta, joka sekin oli ollut etsimässä koiraa, lähtivät mukaan.

Ryhmä jakaantui. Naiset lähtivät ääntä kohti toiselta puolelta ja pariskunta toiselta. Ulina oli kovaäänistä ja se johdatti etsijät oikealle paikalle. Siellä, syvässä hangessa, makasi Dana-koira ihan liikkumatta.

– Ulinasta kuuli, että se halusi tulla kiinniotetuksi. Olihan se varmaan todella kylmissään ja väsynyt.

Danan löytöpaikka oli metsässä rämeikön keskellä, ja lunta oli polviin saakka. Paikalle pyydettiin avuksi miehiä, jotka kantoivat väsyneen koiran autoon.

Takki saattoi pelastaa hengen

Koiran selviäminen kylmässä riippuu valvontaeläinlääkäri Aila Rauatmaan mukaan monesta tekijästä. Koiran karvapeitteestä, fyysisestä sekä ruokinnallisesta kunnosta, onko koira tottunut olemaan kylmässä ja kuinka aktiivinen se on – eläin kun tuottaa lämpöä liikkumisella.

– Ja tietenkin se on yksi tekijä, osaako koira hakeutua suojaisaan paikkaa.

Vaikka koira saattaa selvitä hengissä kovistakin pakkasista, ovat paleltumavammat Rautmaan mukaan hyvin todennäköisiä. Tassun pohjat, korvanlehdet ja hännänpää ovat eritoten paleltumiselle herkkiä alueita. Paleltumia ei välttämättä huomaa heti, koska ne voivat olla piilossa karvan alla.

– Korvan päistä paleltumat näkyvät yleensä muutamassa päivässä. Ne muuttuvat koviksi, karvattomiksi ja menevät kuolioon.

Dana-koira vietiin suoraan eläinlääkärille löytymispaikaltaan. Jo automatkalla se alkoi virkoamaan. Lääkärin vastaanotolla Danalta mitattiin lämpö, joka oli normaali. Lääkäri tutki Danan ja totesi sen olevan kunnossa. Paleltumat voivat toki tulla viiveellä, mutta torstaihin mennessä niitä ei ainakaan vielä ollut näkynyt.

Danalla oli katoamishetkellään päällä takki. Se saattoi pelastaa koiran hengen.

– Takki auttaa hengissä selviämisessä, kun lämpö ei pääse karkaamaan hirveän isoilta alueilta. Koirahan osaa suojautua pakkaselta käpertymällä niin, että se saa pään tassujen väliin ja tassun pohjat mahan alle, Rauatmaa kertoo.

Vinttikoira oli yli 20 asteen pakkasessa hukassa yli vuorokauden. Nyt on omistajan vieressä lämpimänä.
Danan päällä ollut takki oli löytymishetkellä jo hieman kostea. Anu Roininen uskoo, että takki oli kuitenkin yksi tekijä siinä, että koira selvisi karkumatkastaan hengissä.Juha Virranniemi / Yle

Dana on toipunut Anu Roinisen mukaan hyvin karkumatkastaan. Herkut ovat maistuneet ja niitä on myös auliisti annettu kovia kokeneelle.

Roininen ei usko, että Danaa olisi löytynyt ilman tapauksen saamaa valtavaa somehuomiota. Pelkästään Facebookin Puskaradio Oulu -ryhmään jaetut postaukset koiran katoamisesta keräsivät satoja kommentteja.

Myöskään Danan ulinan kuullut ihminen olisi tuskin tajunnut sen kuuluvan kadonneelle koiralle, ellei tämä olisi nähnyt Roinisen tekemiä katoamisilmoituksia sosiaalisessa mediassa.

– Ihmisten hyvyys lämmitti. Se, miten ihmiset yötä myöten jaksoivat etsiä ja olla hengessä mukana Etelä-Suomea myöten. Olen lopun elämääni kiitollinen ja samalla ihmettelen, miten koira selvisi hengissä noissa olosuhteissa.

Jutusta voi keskustella lauantaihin kello 23:een asti.

Korjattu 15.2. klo 9.34 Puskaradio Oulu -Facebook-ryhmän kirjoitusasu.

Korjattu 15.2. klo 12.06: "kun koira riuhtaisi itsensä yhtäkkiä irti ja ampaisi matkaan kuin tykin suusta" kohta tekstistä muokattu muotoon: "kun koira karkasi ja ampaisi matkaan kuin tykin suusta."

Lue seuraavaksi