1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. susi

Dna-näyte kertoo susien määrästä luotettavammin kuin tassunjälki lumessa – Luke kannustaa vapaaehtoisia ulostenäytteiden keruuseen

Susikannan arviointi vaatii aikaa, tutkimuksia ja rutkasti havaintoja – tassunjäljet lumessa kertovat vain osatotuuden.

susi
Susia Ähtärineläinpuistossa
Luke kerää suden kanta-arvion aineistoa monta kuukautta eri puolilla Suomea ja erilaisin menetelmin. Kuvan sudet elävät eläinpuistossa.Pasi Takkunen / Yle

Susilaumat ovat viime vuosina viihtyneet läntisessä Suomessa.

Suden kohtaaminen silmätysten ei ole ainutlaatuista esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa, Jurvan alueella, jossa metsästäjät ovat tehneet runsaasti havaintoja.

Jurvalainen metsästäjä Jukka Hautala kertoo kohdanneensa tänä talvena jo neljä kertaa elävän suden ja kuvanneensa seitsemän suden lauman. Kohtaamiset ovat sykähdyttäneet kokenuttakin metsästäjää.

– Kyllä siinä tuli samanlainen tunne kuin ollessani ekaa kertaa hirvipassissa, ja emä ja vasikka sattuivat tulemaan passipaikalle.

Pohjalaiset metsästäjät ja riistanhoitoyhdistysten väki ovat viime vuodet kantaneet kortensa kekoon, jotta tutkijat ja viranomaiset saisivat muodostettua tarkan kuvan seudun susikannasta. Havaintoja on kirjattu Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään, jälkiä on etsitty ja eläinten dna-näytteitä kerätty.

Lumijälkien perässä

Noin 600 metsästäjää havainnoi tammikuussa yhden viikonlopun ajan suurpetojen lumijälkiä pohjalaispitäjissä ja Pohjois-Satakunnassa. Jukka Hautala kertoo, että 74 sutta motitettiin laskennassa.

– Suurpetoyhdyshenkilöt tarkistivat motit ja laskivat eläimet.

Laskentaolosuhteet olivat otollisemmat kuin edellisvuonna. Tehtyjen havaintojen määrä kertoo susikannan kasvamisesta alueella.

Jälkien laskijat vertasivat karkeasti tulosta Luken edellisvuoden maaliskuiseen minimikanta-arvioon ja totesivat, että kolmasosa Suomen sudista liikkuu pohjalaispitäjissä ja Pohjois-Satakunnassa.

Luken ohjelmajohtaja ja erikoistutkija Katja Holmalan mukaan pelkkää lumijälkilaskennan tulosta ei voi verrata Luken kanta-arvioon. Vertailu antaa Holmalan mukaan virheellisen ja ristiriitaisen kuvan. Tutkija sanoo, että kyseessä on itse asiassa kaksi eri asiaa.

– Siinä on kyse myös eri ajankohdista tarkastella susien määrää tietyllä alueella. Luken viimeinen kanta-arvio koskee maaliskuun 2020 tilannetta. Kanta-arvio on muodostettu edellisen syksyn ja talven havainnoista ja näytteistä. Aikaväli on havaintojen osalta elokuusta helmikuuhun.

Edellisen kanta-arvion jälkeen susien elämässä on tapahtunut paljon.

– Nuoria susia on lähtenyt synnyinalueiltaan uusille alueille, on syntynyt uusia pentuja ja jotkut yksilöt ovat kuolleet. Uusia laumojakin on muodostunut, kun osalle susipareista on syntynyt ensimmäistä kertaa jälkeläisiä, Katja Holmala luettelee.

Sattumaa yhden päivän havainnoissa

Tammikuun laskentoja vetänyt Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala tietää hyvin, mitä kaikkea susien elämässä vuoden mittaan tapahtuu ja tiedostaa yhden päivän laskennan epävarmuudet.

– Olemme muutaman kerran toteuttaneet nämä laskennat, ja susista kertovat jälkihavainnot ovat kasvaneet ensimmäisistä kerroista. Laskennassa on toki kehittämisen varaa, ja palautettakin on tullut, mutta olemme halunneet välittää metsästäjille, karjankasvattajille ja asukkaille tietoa havainnoistamme, Jukka Hautala toteaa.

Yhden päivän jälkihavainnot antavat susikannasta Katja Holmalan mukaan karkean pikakatsauksen, johon sattumalla voi olla vaikutuksensa.

– Susien käyttäytymiseen ja liikkumiseen vaikuttavat monet asiat: muun muassa sääolosuhteet ja se, miten ne ovat aikaisempina päivinä saaneet saalista.

Suden jäljet hangella jurvalaisen metstästäjä Jukka Hautalan kuvaamina.
Noin 600 metsästäjää kartoitti tammikuussa suurpetojen tassunjälkiä pohjalaismaakunnissa ja Pohjois-Satakunnassa. Jukka Hautala

Pitkällä aikavälillä

Luken vuotuinen suden kanta-arvio syntyy lukuisten havaintojen ja tutkimustiedon avulla. Keskeisintä sen tekemisessä on Katja Holmalan mukaan se, että aineistoa ja havaintoja kerätään pitkällä aikavälillä.

– Suden kanta-arvio muodostuu monista eri aineistoista, jotka yhdessä auttavat meitä rakentamaan kokonaiskuvan valtakunnallisesta ja paikallisista susikannoista. Kun tunnemme laumojen ja parien käyttäytymistä, pystymme erottamaan juuri nämä vakiintuneella alueella elävät sudet, eikä mitään vaeltavia yksilöitä.

Metsästäjät, riistanhoitoyhdisten aktiivit ja luontoharrastajat ovat vuodesta 2015 keränneet Lukelle susien dna-näytteitä. Useimmiten dna saadaan ulostenäytteestä.

Vapaaehtoisten näytteiden keruu on alkanut marraskuussa, ja se jatkuu vielä helmikuun ajan. Dna-näytteet antavat tutkijoille yksityiskohtaista tietoa.

– Pääsemme tunnistamaan yksilöitä. Saamme selville, mitkä yksilöt asuvat ja lisääntyvät tietyllä reviirillä ja tunnistamme niiden jälkeläisiä.

Luke hyödyntää kanta-arviossaan muiden tahojen tuottamia kuolleisuusaineistoja. Myös kuolleista eläimistä otetaan dna-näytteitä, ja tunnistettuja yksilöitä verrataan jo aiemmin tunnettuihin.

Kaiken tämän lisäksi Luken oma ammattihenkilöstö tekee maastotöitä susiesiintymien ydinalueilla. Lisäksi Luke käyttää tutkimustietoa susista kaiken keräämänsä aineiston tulkinta-apuna.

– Jokainen aineisto antaa meille toisiaan täydentävän palan ja täydentää kokonaisymmärrystä susikannasta.

Kannattaako jälkien perässä kulkea?

Kun tarkka kanta-arvio kootaan pitkän aikavälin havainnoista ja lukuisista tutkimuksista, kannattaako satojen metsästäjien tarpoa lumessa ja hangessa susijälkien perässä? Onko se turhaa työtä?

– Missään nimessä se ei ole turhaa työtä. Jälkihavainnot tuottavat meille arvokasta tietoa ja ovat hyvä lisä kokonaiskuvan luomiseksi ja kannan arvioimiseksi, mutta yksinään ne eivät riitä muodostamaan jonkin alueen kanta-arviota, Katja Holmala kiirehtii sanomaan.

Luonnonvarakeskuksen blogissaan (siirryt toiseen palveluun) Holmala toteaa, että Luke ja Suomen riistakeskus toivovat, että metsästäjien aktiivisuus kohdistuisi jälkilaskentojen sijaan yhä enemmän suurpetojen jatkuvaan havainnointiin ja havaintojen tallentamiseen Tassu-järjestelmään sekä dna-näytekeräykseen osallistumiseen.

Metsästäjä Jukka Hautalan tänä talvena kuvaama susilauma liikkeellä Etelä-Pohjanmaalla.

Havainnot Tassuun

Jukka Hautala kannustaa niin ikään metsästäjiä kirjaamaan kaikki havaintonsa Tassu-järjestelmään, koska järjestelmä auttaa muussakin kuin pelkässä kannan arvioinnissa.

– Jos karjankasvattaja hakee Riistakeskukselta suurpetoaitatarvikkeita, riistanhoitoyhdistyksen on vaikea antaa lausuntoa susihavainnoista, jos niitä ei ole kirjattu järjestelmään.

Katja Holmala myöntää, että jälkien etsintää tarvitaan myös dna-näytteiden löytämiseksi.

– Nämä asiat ovat naimisissa keskenään. Jos ei löydetä jälkiä, ei tiedetä, mistä näytteitä kannattaa kerätä.

Jukka Hautala uskoo, että metsästäjät lähtevät vastaisuudessakin jälkien perään, vaikka dna-näytteiden merkitys ymmärretään ja niitä kerätään. Hautala kuvaa lumijälkipäivää mielenkiintoiseksi tapahtumaksi.

– Kyllähän siinä päivä kuluu rattoisasti, mutta sopivan ajankohdan löytäminen on vaikeaa. Pitää olla keli otollinen, ja sen pitää osua vielä viikonlopulle, koska laskentoihin osallistuvat käyvät pääasiassa päivätöissä. Viime vuosina laskenta-alueet ovat kasvaneet.

Susi Ähtärin eläinpuistossa
Havaintojen lisäksi kanta-arvioon käytetään suden DNA-seurannan tuloksia, kuolleisuustilastoja, pantasusien paikkatietoja ja suurpetotutkimuksen maastotyön tuottamaa aineistoa, luettelee Luken erikoistutkija Katja Holmala. Kuvan susi on eläinpuistosta.Pasi Takkunen / Yle

Ulostenäytteistä kahta mieltä

Osa metsästäjistä suhtautuu positiivisesti, osa varautuneesti dna-näytteiden keräämiseen.

Tänä vuonna näytteitä kerätään ensimmäisen kerran koko maasta, kun taas esimerkiksi läntisessä Suomessa keräyskokemusta on jo useammalta vuodelta.

Muun muassa Pohjanmaan riistanhoitoyhdistyksen alueella Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on onnistuttu keräämään tänä talvena jo reilut sata näytettä. Työtä ovat tehneet kymmenet Luken ja riistakeskuksen kouluttamat, vapaaehtoiset kerääjät. He ovat pääasiassa metsästäjiä.

Käytännössä keräys on suden ulosteiden etsimistä luonnosta. Myös suden karvoista ja virtsasta voi saada selville kyseisen eläimen geeniperimän, mutta se on hankalaa ja vaativaa.

Jukka Hautala kertoo, että myös muut kuin metsästäjät ovat ilmoitelleet suden jätöksistä.

– Juuri hain näytteen eräältä metsäautotieltä. Yhteyttä ottanut rouva oli ollut koiransa kanssa lenkillä ja huomannut suden vierailleen alueella.

Miten suden ulosteen erottaa vaikkapa koiran jätöksestä?

– Se on yksinkertaista. Kun susi syö hirviä, peuroja ja kauriita, ulosteessa on karvoja ja luunsiruja ja se on mustaa, Jukka Hautala neuvoo.

Hautala arvostaa dna-näytteiden tuomaa monipuolisuutta susitietouteen.

– Dna-näytteillä saadaan selville sekin, onko susi todella susi vai hybridi.

Lue myös: Susien dna-näytteitä kerätty runsaasti Pohjanmaan riistakeskuksen alueella: "Ilman vapaaehtoisia näin massiivista keräystä ei olisi"

Susilaumoja lännessä jo enemmän kuin idässä

Susien esiintymisalueissa on tapahtunut vajaan kymmenen vuoden aikana Suomessa Katja Holmalan sanoin dramaattinen muutos.

– Pari- ja laumareviirit painottuivat aiemmin Itä-Suomeen. Vahvin susikanta oli Karjalassa, Kainuussa ja Savossa. Sen jälkeen susikanta lähti vahvistumaan ensin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Viime vuodet kasvu on ollut vahvaa Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Susikannan vahvistumisella Katja Holmala tarkoittaa sitä, että alkuvaiheessa havainnot olivat yksittäisiä susia tai susipareja, mutta nyt lännessä liikkuu susilaumoja jo enemmän kuin suden itäisellä kannanhoitoalueella.

– Yksi merkittävä syy susilaumojen vahvistumiseen on se, että lännessä on erittäin hyvät hirvieläinkannat, ja sehän tarjoaa merkittävän ravintolähteen susille.

Luonnonvarakeskuksen vuoden 2021 maaliskuun tilannetta koskeva susikanta-arvio julkistetaan kesäkuussa. Viimeisiä havaintoja arvioon tehdään helmikuussa, ja Luken henkilökunta kerää näytteitä tarvittaessa vielä maaliskuussa.

AIheesta voi keskustella maanantaihin 15.2.21 kello 23 saakka.

Lue seuraavaksi