1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jatkosota

Tunnetko tätä historian unohdettua yksityiskohtaa? Vuonna 1944 Kauhavalla toimi internointileiri, jonne saapuneiden SS-miesten taustat pyyhittiin puhtaaksi

Internointileirille tuotiin Saksan armeijan rakennushankkeissa työskennelleitä miehiä, jotka hakivat Suomelta turvaa ja suojelusta.

jatkosota
Henkilökuntaa internointileirillä Kauhavalla 10.9.-30.10.1944
Kauhavan internointileirillä oikealla luutnantti Yrjö Kolehmainen, keskellä leirin johtaja Eemeli Jalasmaan vieressä muonituspäällikkö Aini Litmanen. Takana heidän välissään on apuemäntä Anni Mäkipelkola. Vasemmalla on talouspäällikkö Vilho Tapola, ja hänen vieressään muonitus- lotta Maija Kujala. (Kuvitusta Paapeli 1944 -kirjassa)Heikki S. Kolehmainen

Jatkosodan viimeisenä syksynä 1944 Kauhavalla oli jonkin aikaa toiminnassa internointileiri, jota Valtiollinen poliisi eli Valpo valvoi.

Leirillä oli vajaat parisataa siviilimiestä eri puolilta Saksan miehittämää Eurooppaa. Siellä puhuttiin 14 kieltä.

Itse leiristä ei sitten puhuttukaan.

Tiedottaja-toimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Samuli Miettinen syntyi Kauhavalla vuonna 1945, kävi siellä koulunsa ja asui pitäjässä 21-vuotiaaksi. Kun hän törmäsi historiaharrastuksensa yhteydessä mainintaan Kauhavan internointileiristä joitain vuosia sitten, hämmästys oli melkoinen.

Monenkirjavasta, kirkonkylällä liikkuneiden miesten joukosta oli täysin vaiettu.

– Erikoisinta oli, että äitini, joka oli kielitaitoinen ja toimi historian opettajana Kauhavan keskikoulussa, ei koskaan puhunut leiristä mitään, vaikka miehet olivat majoitettuina juuri keskikoululla, Miettinen hämmästelee.

Alkoi salapoliisityö leirin tietojen jäljittämiseksi.

Nyt Miettisen tutkimukset on koottu kansiin Paapeli 1944 - Jatkosodan unohdettu internointileiri -julkaisuksi (Docendo 2021).

Keitä leirillä oli ja miksi Kauhava

Kauhavan internointileirille päätyneet miehet olivat Saksan armeijan suurissa rakennushankkeissa Lapissa työskennelleitä siviilejä, joista suuri osa oli tullut työvelvollisina Suomeen.

Miettisen mukaan leirillä oli myös joitain 18-20 -vuotiaita nuoria, jotka olivat päätyneet pohjoiseen seikkailunhalusta tai ehkä jopa aatteellisista syistä.

– Heitä saattoi houkuttaa mahdollisuus päästä ulkomaille tai kuvitelma, että täällä tienaa paremmin kuin kotimaassa, Miettinen sanoo.

Kun vuonna 1944 alkoi liikkua huhuja siitä, että Suomi olisi solmimassa Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan, Saksan armeijan työyksiköissä heräsi levottomuutta.

Joku oli tehnyt päätöksen, että miehet on saatava mahdollisimman nopeasti ja helposti mahdollisimman kauas saksalaisista, etteivät saksalaiset ota heitä uudelleen kiinni.

Samuli Miettinen

Osa miehistä toivoi saavansa jäädä Suomeen sodan jälkeen, esimerkiksi morsiamen tai tyttöystävän takia.

Miettisen mukaan he arvelivat, että on parasta karata työyksiköistä.

Paria poikkeusta lukuunottamatta Kauhavan leirille internoidut olivatkin itse Suomen viranomaisille ilmoittautuneita ja suojelusta pyytäneitä henkilöitä.

Pohjoisesta heidät haluttiin siirtää eteenpäin etelään.

– Joku oli tehnyt päätöksen, että miehet on saatava mahdollisimman nopeasti ja helposti mahdollisimman kauas saksalaisista, etteivät saksalaiset ota heitä uudelleen kiinni, Miettinen sanoo.

Kauhavalla oli majoitettu jatkosodan viimeisen vuoden aikana inkeriläisiä ja Itä-Karjalan pakolaisia, joten Saksan armeijan työyhteisöistä paenneiden miesten asuminen oli helppo järjestää, kun tilat ja henkilökunta olivat edellisten leirien jäljiltä olemassa.

Kuljetukset hoidettiin junalla.

– Todettiin, että Kauhava on radan varrella. Saadaan laitettua miehet junaan ja ilman vaihtoja perille Kauhavalle.

Hollantilaisen Johan Friedrichsin sotavankikortti. Täytetty 30.10.1944. Kortti on kuvitusta Paapeli 1944-kirjassa.
Johan Friedrichsin sotavankikortti. Samuli Miettisen selvitysten mukaan Friedrichs oli saksalainen sotilaskarkuri ja karannut yksiköstään 1.9.44 ja pidätetty Kuortaneella. Toinen sotavankikortti kertoo hänen olevan hollantilainen siviili, tämä todistaa saksalaisuudesta.Paapeli 1944 -kirja, Docenco 2021

Ilman piikkilankaa ja vartiotorneja

Vaikka puhutaan internointileiristä, Miettisen kuvaus Kauhavan leiristä ei vastaa mielikuvaa toisen maailmansodan vanki- tai keskitysleireistä piikkilanka-aitoineen ja vartiotorneineen.

Leirillä olleet miehet eivät myöskään olleet vankeja tai sotavankeja.

– Yhteinen nimittäjä heille on internoidut, Miettinen sanoo.

Miettisen mukaan leirin 163 miestä majoittuivat ainakin Kauhavan keskikoulun ja lukion sekä silloisen nuorisoseuran tiloihin keskelle kirkonkylää.

He saivat liikkua kirkonkylällä vapaasti ja koska oli syksy, he saattoivat tehdä myös pieniä töitä pitäjäläisille.

– Heille maksettu palkka oli pieni, mutta oleellista oli että he saivat taloissa ruoan, Miettinen sanoo.

Leirillä työskenteli 4 henkilöä. Sen muonituksesta vastasi paikallinen Lotta Svärd -yhdistys, jolle valtio maksoi vastineeksi pientä korvausta.

Lotta-yhdistyksen pöytäkirjoistakaan Miettinen ei kuitenkaan löytänyt leiristä lisätietoa.

– Sota-arkistosta löysin Kauhavan Lotta Svärd -yhdistyksen johtokunnan viimeiset pöytäkirjat heinäkuusta marraskuulle 1944, mutta niissäkään ei tätä leiriä mainittu.

Lue seuraavaksi: Suomalaisia naisia ja lapsia internoitiin Neuvostoliiton pelossa

Pieniä inhimillisiä tekoja

Samuli Miettisen mukaan Kauhavan leiristä vastasi Valpon silloinen päällikkö Paavo Kastari.

Kastarin tavoite oli Miettisen mukaan se, että mahdollisimman monta internoitua saataisiin siirrettyä Ruotsiin.

– Ilmeisesti heti, kun miehiä alettiin siirtää pohjoisesta Kauhavalle, Kastari otti yhteyttä Ruotsin suurlähettilääseen, kertoi tästä leiristä ja esitti, että Ruotsi ottaisi sieltä miehiä vastaan, Miettinen sanoo.

Ruotsiin siirrettiinkin 30. syyskuuta noin 130 eri kansallisuuksia edustavaa miestä.

Vaikka internoiduista on löytynyt varsin vähän tietoja, jotain löytyy heistä laadituista kuulustelupöytäkirjoista.

Miettinen on pystynyt selvittämään esimerkiksi kahden vapaaehtoisen norjalaisen SS-miehen ja kahden vapaaehtoisen sveitsiläisen SS-miehen tiedot.

Itävallassa koulutuksen saaneet norjalaiset olivat karanneet siellä yksiköstään. He olivat pyrkineet silloisesta Danzigista (nyk. Gdansk) Tukholmaan, mutta erehdyttyään laivasta päätyivät Turkuun, kuulusteluihin ja Kauhavan leirille.

Sveitsiläismiehet puolestaan antautuivat suomalaisille Oulun pohjoispuolella, mistä heidät kuljetettiin Kauhavalle.

Ehkä siellä sotavankileirin henkilöstössä oli joku tai joitain, jotka halusivat auttaa entisiä aseveljiä ja arvelivat voivansa auttaa näin poistamalla SS-tiedon.

Samuli Miettinen

Kun Kauhavan leirin loppuessa sen viimeiset 26 internoitua siirrettiin välirauhan ehtojen mukaisesti Ouluun sotavankileirille, kaikkien näiden neljän miehen tiedoista katosi maininta SS-taustasta.

– Oulun sotavankileirillä heistä tehtiin sotavankikortit. Niistä käy ilmi, että he eivät enää olleet SS-miehiä, vaan olivat muuttuneet siviileiksi, Miettinen sanoo.

Syy taustan häivyttämiseen on epäselvä, mutta todennäköisesti inhimillinen, Miettinen arvelee.

Suomessa tiedettiin, että sotavangit jouduttaisiin luovuttamaan Neuvostoliittoon asiakirjoineen.

– Ehkä siellä sotavankileirin henkilöstössä oli joku tai joitain, jotka halusivat auttaa entisiä aseveljiä ja arvelivat voivansa auttaa näin poistamalla SS-tiedon.

Sotavankileirille Ouluun ja sieltä Neuvostoliittoon

Ensimmäiset internoidut tuotiin Kauhavan leirille 10. syyskuuta ja viimeiset vietiin Oulun sotavankileirille 30. lokakuuta 1944.

Suuri osa miehistä oli siirretty leiriltä Ruotsiin jo 30. syyskuuta. Viimeisten miesten siirtäminen sotavankileirille perustui välirauhansopimuksen ehtoihin.

– Valvontakomission neuvostoliittolaiset upseerit kävivät Kauhavalla ja vaativat, että siellä vielä olevat, Saksan armeijan kanssa tekemisissä olleet miehet oli välittömästi siirrettävä Neuvostoliittoon, Miettinen sanoo.

Kauhavalta Ouluun siirretyt miehet kuljetettiin Neuvostoliittoon 24. marraskuuta 1944.

Heidän kohtaloitaan Miettinen on löytänyt Pekka Kauppalan kirjasta Paluu vankileirien teille (Gummerus kustannus, 2011) .

Kirjasta muun muassa selvisi, että kaksi norjalaista vapaaehtoista, joiden vaiheita Miettinen oli saanut seurattua kuulustelu- ja sotavankiasiakirjoista, oli siirretty Neuvostoliitosta Saksaan vuonna 1945 ja he pääsivät myöhemmin kotimaahansa, mutta saivat maanpetostuomiot.

Jacobus Backus keskellä
Hollantilainen Jacobus Backus (keskellä) tapasi vaimonsa Merin ollessaan Kauhavan internointileirillä syksyllä 1944. Meri Backus, kuolinpesä

10 vuotta myöhässä

Samuli Miettisen selvitystyö pienestä unohdetusta palasesta historiaa perustuu niihin tietoihin, mitä hänen oli mahdollista saada selville.

Leirillä olleita miehiä ei enää haastatteluihin löytynyt. Aikalaiskertomuksia hyvin vähän.

– Olin 10 vuotta myöhässä, Miettinen sanoo.

Miettinen arvelee kuitenkin, että esimerkiksi ulkoministeriön arkistosta löytyneisiin aineistoihin Ouluun siirrettyihin internoituihin liittyen eivät tutkijat häntä ennen olleet perehtyneet. Näitä aineistoja hän kuvailee hätkähdyttäviksi, ainutlaatuisiksi alkuperäislähteiksi.

Ikimuistoinen oli myös tapaaminen hollantilaisen Jacobus Backusin Meri-lesken (os. Pusa) kanssa.

Backus oli ollut Kauhavalla ja rakastunut sinne evakkona Karjalasta tulleeseen Meriin. Kun Backus pääsi kotiin Hollantiin, hän kutsui Merin mukaansa ja pariskunta avioitui.

Kun Miettinen tapasi Meri Backusin, kävi ilmi, että Jacobus oli kuollut 10 kuukautta aiemmin.

– Itkuhan siinä tuli, Miettinen kertoo.

Ainoa tällainen leiri?

Samuli Miettisen tutkimustyö on nyt valmis. Kysymyksiä jäi, mutta ne saavat nyt olla.

Se historianharrastajaa kuitenkin kiinnostaa, ovatko hänen tekemänsä tulkinnat vähäisistä dokumenteista olleet oikeita.

– En jatka enää tutkimustyötä, mutta haluaisin tietää, etten ole tehnyt aineistoni perusteella vääriä johtopäätöksiä.

Koska dokumentointia leiristä ei ole juuri löytynyt, herää kysymys, voisiko vastaavia dokumentoimattomia leireä ollut useampiakin.

– Käsitykseni mukaan tämä oli ainut. Soitin historiantutkijoille ja -ammattilaisille, muun muassa Ohto Manniselle, Heikki Ylikankaalle ja Marianne Junilalle, eikä kukaan tiennyt toisesta tällaisesta leiristä. Arkistostakaan ei vihjeitä vastaavista löytynyt.

Lue seuraavaksi:

Vihollisia omassa maassaan – leireille vangittujen suomalaisten tarinoita

Neljä suomalaista sankarivainajaa odotti kotiin pääsyä yli 70 vuotta – DNA-tutkimus selvitti, keitä he ovat

Taistelu itäkarjalaisten sieluista kävi kiivaana jatkosodassa – luterilaisten ja ortodoksien kiista päättyi vasta kun Mannerheim puuttui asiaan

Aiheesta voi keskustella 19.2.21 kello 23:een asti

Artikkelia korjattu 18.2. kello 8.56: Korjattu sotavankikortin kuvateksti: Friedrich oli toisen sotavankikortin mukaan hollantilainen siviili, toisen mukaan saksalainen. Samuli Miettisen mukaan hän oli todellisuudessa saksalainen sotilaskarkuri. Kuvatekstissä kerrottiin aluksi hänen olleen hollantilainen .

Lue seuraavaksi