Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -klassikko pitää sisällään kiihkeän rakkaustarinan, mutta Kemin kaupunginteatterin harjoituksissa Martta ja Oula joutuvat toistaiseksi rakastamaan toisiaan turvavälin ja maskin takaa.
Martan roolin näyttelevä Johanna Ahonen sanookin tilanteen olevan aivan uusi ja outo.
– On ollut tosi erikoista, kun näyttelee rakastumista eikä saa vastanäyttelijää koskettaa eikä olla lähellä. Maskit blokkaavat paljon ilmaisua. Silmät onneksi näkyvät ja paljon hakeudun katsomaan vastanäyttelijöitä silmiin ja sitä kautta hakemaan kontaktia.
Ahonen sanoo ammentavansa tarkasti tekstistä tulevat impulssit. Tärkeä lisä on *Anna Laakson *näytelmään tekemä musiikki, joka herättää tunteita ja antaa aineksia.
Läheisyyttä sisältäviin kohtauksiin päästään tosissaan kiinni vasta myöhemmin, kun rajoituksista voidaan luopua.
– Ei niitä kohtauksia voi tässä tilanteessa kunnolla harjoitella, vaan vasta sitten kun oikeasti pystyy olemaan lähellä ja intiimisti. Voidaan markkeerata ja tehdä pohjia, mutta kyllä kohtaus syntyy vasta sitten, kun päästään oikeissa olosuhteissa tekemään.
Harjoituksissa mennään askel kerrallaan ja hiotaan kaikki niin valmiiksi kuin mahdollista. Ohjaaja Petri Jäärni kertoo, että eteenpäin on päästy yllättävänkin hyvin.
– Ehkä isoin haaste oli asennoitumispuolella ja tilanteen hyväksymisessä, mutta kun päästiin liikkeelle, niin täytyy sanoa, että olemme päässeet paljon pidemmälle kuin ajattelin, Jäärni sanoo.
Samalla linjalla on Oulaa näyttelevä Olli Halttu.
– Olin hyvin skeptinen ja ajattelin, ettei tällainen harjoittelu toimi, mutta oppimisen asia tämäkin on. On tietysti paljon asioita, joita ei voida tehdä, mutta niistä puhutaan, kerrotaan toisillemme, miten kohtaus voisi mennä. Yllättävän hyvin on mennyt.
Polte näyttämölle ja yleisön eteen on kova. Sekä ohjaaja että näyttelijät tuntevat, että koska erikoisoloissa joudutaan eräällä tavalla pitämään käsijarrua päällä, lataus kasvaa entisestään.
– Kyllä rakkauskohtauksissa Johannan kanssa jo tunteet liikahtavat. Kun päästään irti välimatkoista ja maskeista, ei ole pienintä epäilystäkään. On kuin nuori sonni laitumella, joutuu kuopimaan, että koska pääsee irti, Olli Halttu naurahtaa.
Samoin ajattelee Haltun näyttämökumppani Johanna Ahonen.
– On sellainen olo, että pakkaa sisäänsä kaikkea sitä, mitä tässä syntyy ja muhii. Sitten kun päästään rajoituksista ja oikeasti tekemään, niin sitten räjähtää.
Lähes vuoden jatkuneen koronakurimuksen aikana teatteriesityksiä on jouduttu perumaan yksi toisensa perään. Näytelmien katsojamäärät ovat jääneet pieniksi myös yleisömäärärajoitusten vuoksi sekä siksi, että aikataulullisesti teatteri ei enää ole voinut pitää viimevuotisia näytelmiä ohjelmistossa.
Esimerkiksi Jäniksen vuosi sai keväällä hyvän vastaanoton, joten näytelmästä luopuminen harmittaa Kemin kaupunginteatterin väkeä kovasti.
– Niin mielellään olisi suonut Jäniksen vuodelle lisäaikaa. Onnistuimme siinä hyvin, harmittelee Olli Halttu, joka teki näytelmän pääroolin Vatasena.
Runoja, lauluja ja mininäytelmiä
Teatterit ovat pyrkineet pitämään välit yleisöön lämpimänä esimerkiksi esitysten striimauksilla ja tallenteilla, niin myös Kemissä. Näyttelijät ovat muun muassa videoineet lausumiaan runoja ja palvelutalon asukkaille on käyty laulamassa pihalta.
Lisäksi Kemissä on kehitelty paikallisen kahvila-ravintolayrityksen kanssa Eväs&Elämys -paketti, jossa leivos- tai salaattikuljetuksen oheen voi tilata mininäytelmän.
Olli Halttu ja Samu Stenberg tarjoilevat omassa paketissaan Tuntemattoman sotilaan gastronomian.
– Etsittiin kaikki ruokaan ja juomaan liittyvät repliikit Tuntemattomasta sotilaasta ja dramatisoitiin niistä kahden minuutin esitys. Se sitten esitetään turvaväleillä missä tahansa asiakas haluaa, rappukäytävässä tai pihalla, missä vain.
Lue myös: