1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. silakka

Silakkaa viisi ja muuta kotimaista kalaa kaksi kertaa enemmän ruokapöytään – onko tavoite edes mahdollista?

Miljoonien kilojen silakkasaaliista vain kolme, neljä prosenttia syödään Suomessa.

silakka
Silakoita menossa kuljettimella lajitteluun.
Silakkaa riittää syötäväksi, mutta kovin huonosti se kelpaa suomalaisille.Markku Sandell / Yle

Troolari Hanne on kiinnittynyt Reposaaren kalasataman laituriin lajittelulaitoksen viereen. Selkämereltä nostettu 50 tonnin saalis imetään ruumasta kohti lajittelua heti aamutuimaan. Pimeä helmikuun aamu valkenee ja kymmeneen mennessä kalat on käsitelty.

Lajittelukoneen kuljetin nostaa silakat pois altaasta, jonne ne purkautuvat laitoksen vastaanottosiiloista. Pienet silakat päätyvät teollisuuskalaksi eli rehuksi, niiden käyttöä elintarvikkeeksi haluttaisiin lisätä. Nyt suomalaisille fileoitava silakka on 17-19 senttistä.

Saaliista fileiksi päätyy noin tuhat kiloa. Siitä 10 laatikollista on lähdössä porilaisen marketin kalatiskillä. Matka mereltä kauppaan on lyhyt, silti kuluttaja ostaa useimmin tuontilohta.

Silakoiden lajittelukone Reposaaressa
Reposaaren lajittelukeskuksessa Niina Piippo seuraa silakoiden päätymistä sammioihin.Markku Sandell / Yle

Lajittelukone pyörii edelleen ja kuljetin siirtää rehukalan omiin kontteihinsa. Trukkikuski siirtelee isoja muovisammioita, joissa on pakastukseen menevää elintarvikekalaa. Tuo silakka päätyy Itä-Eurooppaan.

Suomessa pitäisi löytyä markkinoita myös pienemmälle silakalle, joka ei ole filekokoa.

Selkämeren Jää (siirryt toiseen palveluun)-yhtiön toimitusjohtaja Henri Lomppi katselee kuljettimen silakkavirtaa. Hänen mukaansa lisää jalostusta kaivataan, jotta kalasta saataisiin parempi hyöty myös suomalaisille.

– Silakan tai fileiden kulutusta tuskin saadaan nostettua viisinkertaiseksi. Uusilla tehdasratkaisuilla, missä silakasta tehdään massaa, jauhoa tai muita jakeita., niin käyttöä on varmaan mahdollista kasvattaa.

Selkämeren jään toimitusjohtaja Henri Lomppi ,mies katselee silakoita altaassa ja kuljettamilla,
Selkämeren Jää -yhtiö on iso toimija silakkamarkkinoilla. Toimitusjohtaja Henri Lomppi uskoo silakalle löytyvän myös uusia käyttötapoja.Markku Sandell / Yle

Silakkaa syödään Suomessa vähän

Kotimaisen kalan kulutusta halutaan lisätä nykyisestä. Silloin nousee puheenaiheeksi yleensä vajaasti hyödynnettyjen kalojen käyttö. Särkikaloista saadaan nykyään aivan mainioita jalosteita, mutta suurta ratkaisua niistä tuskin saadaan.

Nykyhallituksen ohjelmassa halutaan kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö. Edistämisohjelman tavoitteena on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät ravitsemussuositusten mukaisesti viikossa keskimäärin 2,5 annosta kalaa nykyisen 1,7 annoksen sijaan.

Tällä hetkellä suomalaisten ostamasta kalasta alle 20 prosenttia on kotimaista.

Maa- ja metsätalousminesteriön tiedote kalan käytön lisäämisestä.
Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoite on, että vuonna 2027 suomalaiset syövät kalaa ravitsemussuositusten mukaisesti 2-3 kertaa viikossa. Jyrki Lyytikkä / Yle

Koska silakkaa kalastetaan vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa, niin se antaa mahdollisuuden nostaa silakan elintarvikekäyttöä huomattavasti.

Nyt suurin osa silakkasaaliista on päätynyt rehuksi turkistarhoille tai kalajauhotehtaille. Suomessa on muutaman vuoden toiminut silakasta ja kilohailista kalajauhoa valmistava tehdas.

Kemiönsaaren Kasnäsissa Salmonfarmin kalajauhotehdas tuottaa kalajauhoa ja käyttää jopa kolmanneksen Suomen silakkasaaliista.

Pienet silakat menevät rehuksi. Silakoita isossa saavissa.
Pieni silakka ei kelpaa jalostukseen vaan päätyy kalajauhotehtaalle tai turkistarhoille.Markku Sandell / Yle

Maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalouden yksikön päällikkö Risto Lampinen sanoo, että kalajauhotehdas oli piristysruiske silakankalastukseen.

– Muutama vuosi sitten perustettu kalajauhotehdas oli kyllä tosi tervetullut tänne Suomeen. Se on kyllä havahduttanut alan ajattelemaan, että kyllä uusia vaihtoehtoja on.

Kalajauhosta osa päätyy kalankasvatuksen rehuun, jolloin Itämeren ravinnekuormitus ei kasva, kun silakka päätyy kirjoloheksi ruokapöytään.

Lampisen mukaan uudet innovaatiot ja koko arvoketjun kehittäminen ovat välttämättömiä, jotta kalastuksella on valoisa tulevaisuus.

– Ratkaisevan tärkeää on, miten kulutuksen ja kysynnän kasvu saadaan elintarvikekalapuolella käyntiin. Täytyy olla kuluttajaa kiinnostavia tuotteita ja entistä pienempiä silakoita saatava ruokakäyttöön, arvioi Risto Lampinen.

Virkamiehen arvioon yhtyvät myös Jukka ja Lauri Vehkaperä, jotka kalastavat troolareillaan Selkämerellä. Silakkasaaliista halutaan enemmän päätyvän elintarvikekalaksi. Siitä saa myös huomattavasti paremman hinnan kuin rehukalasta.

Suhde vaihtelee, mutta suunnilleen rehuksi menevästä silakasta saa alle 20 senttiä kilolta ja ruokakalasta kolme, neljä kertaa enemmän.

Kiintiöiden kanssa taiteilua

Troolari Golden Rosella kalastava Lauri Vehkaperä oli alkuvuoden Itämeren puolella kalastamassa ja saalis päätyi kokonaan kalajauhoksi. Tanskan sulkiessa turkistarhansa ja tappaessaan miljoonia minkkejä rehukalan kysyntä lopahti ja sama suunta on ollut Suomessakin, vaikka pääosa tarhaeläimistä on kettuja.

Lauri Vehkaperä kertoo troolauksen aikana tarkastelevansa saaliin kertymistä, sillä kalan kysyntä vaikuttaa siihen, paljonko silakkaa kannattaa tuoda maihin. Syksyllä silakasta parikymmentä prosenttia meni ruokakalaksi.

– Nyt ei voida kalastaa täydellä kapasiteetilla, vaan säännöstellään kertoja ja määriä sen mukaan, paljonko ruokakalaksi menee. Silloin tullaan rantaan ja joudutaan odottelemaan, Lauri Vehkaperä toteaa kevään tilanteen.

Selkämereltä palanneen Golden Rose -troolarin saalis oli tällä kertaa noin 150 tonnia silakkaa. Vain parista tonnista tehtiin fileitä, loppu päätyy muuhun käyttöön.

Silakoita purkautuu tankista altaaseen.
Kalat siirtyvät putkella troolarista siirtotankkien kautta lajitteluun.Markku Sandell / Yle

Suomeen saattaa nousta toinen kalajauhotehdas

Troolareilla on ollut vuodesta 2017 alkaen alus- tai yrityskohtainen kalastuskiintiönsä, jonka puitteissa kalastajien kannattaa toimia.

Kiintiöt saisivat olla Vehkäperan mukaan isommat, sillä silakkakannat ovat Selkämerellä hyvät. Nyt kannattavuus on siinä ja siinä.

Isä Jukka oli lopettelemassa troolaushommia, mutta innostui uudelleen. Hänen mukaansa tämän talven saaliit ovat parantuneet edellisvuosiin verrattuna.

ammattikalastaja Jukka Vehkaperä Reposaaren kalasatamassa
Kalastaja Jukka Vehkäperän mukaan Reposaareen voisi rakentaa kalajauhotehtaan, joka vastaanottaisi Selkämeren kalaa.Markku Sandell / Yle

Elintarvikekalan kysyntä vaivaa Jukka Vehkaperän mieltä. Viimeisen saaliin osuus kertoo tilanteesta.

– Kokonaissaalis oli 40 tonnia ja fileeraukseen meni 2000 kiloa, että siinä oli se suhde, kertoo kokenut kalastaja.

Ratkaisuksi Jukka Vehkaperä esittää kalajauhotehtaan rakentamista Reposaareen, mikä on yksi suurimmista silakan vastaanottosatamista Suomessa. Vielä enemmän kalaa tulee maihin Uudessakaupungissa.

Selkämeren Jään toimitusjohtaja Henri Lompin mukaan yhtiö on tutkinut myös kalajauhotehtaan rakentamista, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

– Kyllähän tehdasratkaisuja on monia, ettei se välttämättä tarvitse olla kalajauhotehdas, että löytyy teknisiä ratkaisuja, niin että kalasta saadaan pilkottua muutakin kuin pelkkä kalajauho, Henri Lomppi sanoo.

silakkafileitä laatikoissa
Yöllä kalastetut silakkafileet lähdössä kaupan tiskille.Markku Sandell / Yle

Jos uusia ratkaisuja ei saada siihen, miten silakan kysyntä Suomessa säilytetään, niin vaarana on kalan päätyminen Ruotsiin, Tanskaan tai Viroon. Jo nyt troolareista miltei kaksi kolmasosaa on ulkomaisessa omistuksessa.

Jos troolarit purkavat lastinsa ulkomaille, niin silloin ei elintarvikekalaakaan päädy Suomeen. Vain isot troolarit pystyvät kuljettamaan saaliinsa muualle ja pienet karsiutuvat pois, myyvät kiintiönsä, jos kysyntä kotimaassa hiipuu.

Vanhat alukset eivät takaa laatua

Vastikään tehdyn selvityksen mukaan Suomen silakkatroolarit ovat varsin vanhoja. Niiden keski-ikä on noin 30 vuotta. Useimmat on ostettu käytettyinä esimerkiksi Irlannista, missä aluksen käyttöikä on jo katsottu miltei loppuneen.

Troolari Hanne Reposaaren kalasatamassa
Troolari Hanne on purkanut silakkalastinsa lajittelulaitokseen. Ikää aluksella on yli 50 vuotta.Markku Sandell / Yle

Vanhat alukset eivät aina pysty takaamaan saaliin laadun pysymistä hyvänä. Ministeriön mukaan kaivataan lisää muun muassa kylmätiloja, jotta silakka saadaan rantaan hyvälaatuisena.

Moni troolausyritys suunnitteleekin alustensa kohentamista tai uuden aluksen hankkimista.

Kovin yksinkertaista uusien investointien tekeminen ei ole, sillä pankit ovat nihkeitä rahoittamaan alushankintoja. Vakuudeksi ei kelpaa viisivuotinen kalastuskiintiö.

– Ilmeisesti siinä on sellainen pykälä, että kiintiön omistajan pitää olla kalastaja. Pankki ei siis periaatteessa voisi omistaa kiintiötä, jos sellainen tilanne tulisi, selventää Selkämeren Jään toimitusjohtaja Henri Lomppi.

Troolari Caroline suuntaa merelle Reposaaressa.
Troolari Karoliine suuntaa Selkämerelle, mistä pääosa Suomen silakkasaaliista kalastetaan.Markku Sandell / Yle

Ministeriössä tilanne on tiedossa, mutta ratkaisuja siihen on vasta valmisteluasteella. Yksikön päällikkö Risto Lampisen mukaan rahoitus riippuu vuosien 2021-27 Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmakauden ratkaisuista. Alusten konetehon tai vetoisuuden kasvattamiseen tukea ei saa.

– MInisteriö selvittää kaikkia lainoja, takauksia ja vakuuksia koskevia vaihtoehtoja, jotka voisivat edesauttaa kalastusyritysten investointeja. Samalla selvitetään, miten siirrettäviä käyttöoikeuksia voitaisiin käyttää lainojen vakuutena, Lampinen sanoo.

Näitä selvityksiä odotetaan monessa kalastusyrityksessä.

Kuuntele

Silakka on Itämeren tärkein kala sekä luonnon että ihmisen näkökulmasta, sanoo Aleksis Salusjärvi kolumnissaan.
Lue seuraavaksi