Muutaman heikkolumisen talven jälkeen osassa suomalaisista on patoutunutta hiihtoinnostusta, jota on päästy purkamaan laduilla rannikkoseutuja myöten. Innostus huomattiin jo marraskuussa, kun Suomen Ladun viestintä- ja markkinointipäällikkö Panu Könönen oli hiihtämässä Helsingin Paloheinässä.
– Suksivuokraamoon mateli kymmenien metrien jono, ja ladulla tuli väkeä vastaan hiihtopuvuista farkkuasuisiin, kertoo Könönen.
Sujuvaa suksi-iloittelua varten Suomen Latu julkaisikin latuetiketin. (siirryt toiseen palveluun)
Hiihtoseurojen tekniikkakursseille on suuri kysyntä, ja kuntohiihtäjät hankkivat tekniikkavalmennusta myös yksityisiltä opettajilta. Hämeenlinnalainen Kai Samelin kertoo, että tekniikka-tunteja tarvitaan vain yhdestä neljään tuntia, kun hiihto alkaa jo sujua.
– Vuorohiihdossa monilta puuttuu rohkeus olla yhden suksen päällä niin sanotussa yhden suksen liu'ussa. Kun painopiste tulee kunnolla eteen, ladulla oleva suksi pitää paremmin.
Hyvin tavallinen virhe on myös pitää käsiä liian kaukana sekä vuorohiihdossa että tasatyönnössä. Kun sauvat ovat tarpeeksi lähellä, voima ei karkaa taakse, ja käytössä on koko yläkropan voima. Silloin kädet eivät väsy niin helposti, Samelin kertoo.
Moni harrastaja pelkää myös kaatumista. Mäet "aurataan" suksilla alas, ja se heikentää latujen kuntoa.
– Toki jokainen saa tulla mäet haluamallaan tavalla, mutta on hyvä opetella turvallinen tapa laskea mäet. Kun laskuasento on matala ja sauvat oikeaoppisesti takana, mahdollinen kaatuminenkaan ei satu, neuvoo Samelin.
Hiihto on keholle kokonaisvaltainen laji. Alussa tekniikan opettelu voi tehdä hiihtämisestä rankempaa, mutta se helpottaa pian. Oikealla tekniikalla hiihto tuottaa enemmän iloa ja tekee siitä taloudellisempaa. Oikean tekniikan voi oppia, vaikka takana olisi jo vuosikymmenten ura omalla tyylillä, kannustaa Samelin.