Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Piirroskuva avaintodistajasta silmät kiinni. Piirroskuva avaintodistajasta silmät auki.

Kesällä 2014 Vantaan Ilolassa surmattiin nuori nainen.

Taposta tuomittu mies istuu yhä vankilassa. Tuomio perustui hyvin vahvasti siihen, että yksi todistaja kertoi olevansa rikoksen silminnäkijä.

Mutta puhuiko todistaja totta?

Piirroskuva avaintodistajasta.

Todistaja

Kuuma kesäpäivä on taittunut yöksi, kun kello 2.29 hätäkeskukseen tulee soitto. Ambulanssi ajaa huonokuntoisen, keltaisen omakotitalon pihaan Helsinki-Vantaan lentokentän ja Ruskeasannan hautausmaan kupeessa.

Ensihoitajat astuvat sisään huoneeseen, jonka nurkissa lojuu vaatteita, laturijohtoja ja ostoskoreja. Keskellä huonetta on ylösalaisin käännetty roskis ja päälilevy, joka toimii läppäripöytänä. Pöydän päällä lojuu avattuja lonkerotölkkejä.

Pöydän vieressä makaa 22-vuotias nainen. Kasvoilla on verta. Tiukasti kaulan ympäri kulkee musta naru.

Nainen on kuollut tunteja sitten. Talossa on käynyt päivän aikana useita ihmisiä.

Kuka heistä surmasi nuoren naisen?

Miksi juttu tehtiin?

  • MOT:n selvitys nostaa esiin kysymyksen siitä, valehteliko henkirikosoikeudenkäynnissä kuultu avaintodistaja, kun hän kertoi nähneensä kuristamistilanteen. Todistajanlausunto oli taposta langetetun pitkän vankeustuomion vahvin peruste.
  • Artikkelissa tuodaan ilmi Ilolan tapauksen poliisitutkintaan liittyviä ongelmallisia piirteitä. Ja se, miten oikeusprosessissa sivuutettiin avaintodistajan kertomuksen jatkuva muuttuminen sekä vaihtoehtoiseen tapahtumainkulkuun viittaava DNA-luettelointi.

Vuoden 2014 heinäkuussa Vantaan Ilolassa tapahtunut henkirikos oli aikanaan iso uutinen. Mediahuomiota lisäsi se, että uhri oli tunnetun suomalaisjulkkiksen pikkusisko. Iltapäivälehdet seurasivat tiiviisti jutun oikeudenkäyntejä.

Teosta tuomittiin 51-vuotias mies, joka sai taposta ja törkeästä huumausainerikoksesta 10 vuoden ja viiden kuukauden vankeusrangaistuksen. Hän istuu edelleen tuomiotaan Riihimäen vankilassa.

Tuomio pohjautuu hyvin vahvasti yhden henkilön todistajanlausuntoon. Todistaja kertoi poliisikuulusteluissa ja käräjäoikeudessa, että hän näki tuomitun kuristavan uhria sängyllä.

Voit myös kuunnella tämän jutun

MOT on tutkinut pitkään tapauksen esitutkinta-aineistoa, oikeudenkäyntinauhoitteita, rekonstruktiovideoita ja tuomioita. Materiaalia on käyty läpi useiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi toimitus on haastatellut henkilöitä, jotka olivat tapahtumapäivänä paikalla surmatalossa.

Tässä artikkelissa läpivalaistaan se, miten radikaalisti ja monta kertaa Ilolan henkirikoksen avaintodistaja muutti kertomustaan poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä. Todistajan kuulustelupöytäkirjat MOT:n pyynnöstä lukenut oikeuspsykologi pitää selvänä, että todistajaa painostettiin kuulusteluissa. Jutun lopussa kerrotaan, minkä paljastuksen todistaja teki tuomion antamisen jälkeen tehdyssä tutkinnassa.

Yle ei julkaise uhrin oikeaa nimeä. Kutsumme häntä artikkelissa nimellä Susa.

Piirroskuva rannekorusta.

Susan sisko on kertonut Susan lyhyeksi jääneestä elämästä paljon julkisuudessa: Hyvä koulussa, sosiaalinen ja lahjakas liikunnassa. Sisko on kertonut pitävänsä Susan kuvaa työpöydällään ja muistelevansa niitä hetkiä, kun Susa oli nauravainen, iloinen ja elämänmyönteinen nuori nainen.

Teini-ikäisenä Susan elämä lähti syöksyyn, kun hän aloitti huumeiden käytön. Väliin mahtui valoisiakin hetkiä ja huumeista irti pääsy näytti mahdolliselta.

Heinäkuussa seitsemän vuotta sitten Susa oli hoidossa sairaalassa. Hieman ennen aamupalaa hän lähti hoitajan kanssa kävelylle sairaalan pihalle. Susa karkasi hoitajan vierestä.

Pakomatkallaan hän tallentui valvontakamerakuviin Tikkurilan R-kioskilla. Sen jälkeen matka jatkui bussilla Ilolaan.

Vähän ennen puoltapäivää Susa saapui omakotitalolle, jossa oli hänen tuttujaan. Nuori nainen vietti aikaa sohvalla ja aurinkoa ottaen takapihalla. Noin 15 tunnin päästä hänet löydettiin kuolleena sisätiloista.

Mitä tässä välissä tapahtui?

Kun Susa löydettiin kuolleena, oli Ilolan omakotitalossa paikalla seitsemän henkilöä. Pari päivää myöhemmin otettiin kiinni kaksi lisää. Taposta epäiltyjä henkilöitä oli siis peräti yhdeksän. He kaikki olivat huumeidenkäyttäjiä.

Osa 1

Silminnäkijä

Taposta epäiltyjen kuulustelut alkavat 18. heinäkuuta eli surmatyötä seuraavana päivänä.

Yksi epäillyistä kertoo pian jotakin, mikä alkaa kiinnostaa henkirikostutkijoita: talolla on tapahtunut huumevarkaus, jota seurasi tappelu Susan ja toisen henkilön välillä.

Huumevarkaudesta, tappelusta ja sen jälkeisistä tapahtumista tuli hyvin keskeinen osa Ilolan henkirikoksen tutkintaa.

Kutsumme Susan kanssa tapellutta naista nimellä Veera.

Tapahtumat käynnistyvät omakotitalon asukkaan huoneessa.

Veera viettää alkuiltapäivällä huoneessa aikaa yhdessä kahden muun henkilön kanssa. Heidän nimensä ovat Ari-Pekka ja Jussi. Veera on talossa Ari-Pekan vieraana, ja he tuntevat toisensa.

Ari-Pekka nukkuu nojatuolissa sylissään pussukka, jossa on noin 10 grammaa vahvaa amfetamiinia.

Susa saapuu huoneeseen, katselee ympärilleen ja nappaa pussukan. Hän ampaisee kohti keittiötä, Jussi ja Veera lähtevät perään. Susa ehtii levittää osan pussin sisällöstä pöydälle ja kauhoo huumetta suuhunsa. Kun Veera yrittää saada piripussin takaisin, tilanne yltyy. Naiset kuristavat toisiaan selkäpuolelta, raapivat ja lyövät.

Kuuntele puhelu vankilasta

Lopulta Veera saa annettua pussukan Jussille, joka kiikuttaa sen takaisin yhä huoneessaan torkkuvalle Ari-Pekalle. Myös Veera palaa huoneeseen ja Susa tulee pian perässä. Naisten välille syntyy vielä uusi käsikähmä.

Tähän asti tapahtumakulku Ilolassa on selvä: tapahtui huumevarkaus, jota seurasi tappelu.

Ari-Pekka, Jussi ja Veera ovat jutussa tärkeässä roolissa. He kaikki olivat paikalla Ilolan surmatalossa huumevarkauden aikana.

Mutta ennen kaikkea tämä artikkeli kertoo Veerasta – avaintodistajasta.

Susan ja Veeran välillä on siis ollut väkivaltaa.

Henkirikostutkijat haluavat tietää lisää ja katseet kohdistuvat Veeraan.

Hänellä ei ole pahemmin kokemusta poliisista.

Kaksi vuotta ennen Ilolan tapahtumia otetussa valokuvassa Veera hymyilee. Hän viettää iltaa kavereidensa kanssa kuin kuka tahansa nuori ja on ladannut kuvan IRC-Galleriaan.

Piirroskuva Veerasta.

Seuraavana vuonna Veera varastaa grilliltä kymmenen kartonkia tupakkaa ja päivän kassan. Hän myöntää syyllisyytensä. Muuta rikostaustaa ei ole.

Nyt Veera istuu 20-vuotiaana Vantaan pääpoliisiasemalla epäiltynä taposta. Veeran isä oli kuollut kaksi päivää aiemmin.

Poliisi aloittaa kuulustelun tappeluun liittyvistä tapahtumista. Kolmella ensimmäisellä kuulustelukerralla Veera vähättelee kahakkaa ja vastailee kysymyksiin vastentahtoisesti.

Henkirikostutkijat kertovat Veeralle, että häntä vastaan on näyttöä ja että muut taposta epäillyt ovat puhuneet Veeraa vastaan.

Lisäksi kuulustelijat antavat Veeran ymmärtää, että kukaan ei ole nähnyt Susaa naisten välisten tappeluiden jälkeen elossa.

Se ei ole totta.

Poliisi: Tää näyttää ihan hemmetin pahalta sun päälläs, siis tosi pahalta. Rikoksena epäiltynä tappoon...

Pikkuhiljaa heinäkuun aikana Veera myöntyy. Hän kertoo lopulta, kuinka raju tappelu oli.

Veera sanoo kuulustelijoille salailleensa asiaa sen takia, koska oli kuullut surmatalolla Susan kuoleman olleen itsemurha, eikä hän halunnut ruokkia tutkintaa väärään suuntaan. Ettei poliisi alkaisi luulla häntä tappajaksi.

Veera: Ja pelkäsin, että saan itse syytteen semmosesta asiasta niinku mitä en oo ite tehny, puhumalla tai kertomalla siitä meijän välisestä tappelusta.

Naisten välinen tappelu ei johtanut Susan kuolemaan. Mutta sitä Veera ei kuulusteluissa saa tietää. Veera alkaa pelätä, onko hän sittenkin itse aiheuttanut Susan menehtymisen.

Poliisi: Millä tavalla Susa on kuollu?

Veera: Kun mä en tiedä. Se mitä mun omat epäilykset on, niin on se, että onko se kuollu siihen ku mä oon jysäyttäny sen seinään, et se ois saanu jonku aivoverenkiertohäiriön tai verenvuodon, joka ois aiheuttanu sen kuoleman. Sitä mä oon funtsinu nyt viime yön.

Elokuun alussa Veera on tilanteessa, jossa hän on ollut vangittuna lähes kaksi viikkoa ja takana on useita kuulustelukertoja.

Nainen sanoo poliisille olevansa ymmällään siitä, miksi hänen tilanteensa ei helpota, vaikka hän on nyt kertonut rehellisesti tappelustaan Susan kanssa.

Et vakuuta. Olet valehdellut. Sinulla on varmasti vielä paljon lisää kerrottavaa. Näitä lauseita poliisi toistelee Veeralle.

Poliisi: Mmm, tilanne helpottuu, että kerrotaan vähän lisää totuutta, mutta se ei todellakaan helpota riittävästi et kerrotaan vaan osatotuus.

Veera: Mä kerroin koko totuuden mun ja Susan välisestä tappelusta.

Poliisi: Sä et oo kertonu koko totuutta tästä tilanteesta, mitä mä haluan, mitä me tutkitaan.

Veera: Miten yksityiskohtasesti mun pitää kertoa?

Poliisi: Täysin yksityiskohtasesti tai ei täysin yksityiskohtasesti, et millä tavalla Susa on kuollu, ketkä hänen tappamiseen on ollu osallisena?

Veera: Mä en oo nähny. Mä oon nähny sen tajuissaan viimesen kerran.

Kuulustelu lähestyy loppuaan. Poliisi sanoo, että Veeran kuulemista jatketaan sitten, kun hänellä on tarkempaa kerrottavaa.

Kuulustelu päättyy. On viikonloppu. Ratkaiseva käänne lähestyy.

Koittaa tiistai.

Veera on yhä taposta epäilty ja istunut tutkintavankeudessa yli kaksi viikkoa. Häntä kuulustellaan viidettä kertaa.

”Mitäs kuuluu?”, poliisi kysyy ja pyytää kertomaan tarkemmin naisten välisestä tappelusta.

Nyt, heti kuulustelun alussa, Veera kertoo täysin uuden tiedon: hän on nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa.

Ari-Pekka on nojatuolissa torkkunut mies, jonka huumeet Susa varasti. He eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

Veera kuvaili aiemmin huumevarkautta ja naisten tappeluita kuulusteluissa niin, että tilanne rauhoittui pian sen jälkeen, kun Susa palasi keittiöstä takaisin Ari-Pekan huoneeseen. Mutta nyt Veeran kertomus muuttuu niin, että Susa jatkaakin aggressiivista käytöstä.

Sitten, ratkaiseva virhe. Susa yrittää toisen kerran varastaa Ari-Pekalta huumeita. Ari-Pekka ottaa Susan selkäpuolelta kuristusotteeseen ja heittää hänet sängylle.

Veera poistuu olohuoneeseen, mutta palaa kurkkaamaan tilannetta ovenpielestä. Lopulta hän poistuu pihalle kahden muun henkilön seuraan.

Tämän verran Veera kertoo kuristamistilanteesta itsenäisesti. Kuulustelija aloittaa nopeasti tenttaamisen.

Poliisi: Elikä oliko Susa sängyllä niin selällään vai mahallaan?

Veera: Kyllä.

Poliisi: Selällään.

Veera: Mmmm... (myöntää)

Poliisi: Ja piti kurkusta...

Veera: Kahden käsin...

Poliisi: Kaksin käsin, elikä ihan kuristi kuristamalla vai?

Veera: Ja siinä vaiheessa mä oon itse poistunut tilanteessa, kun mä huomasin, että Susa ei liikkunu oikeestaan yhtään.

Poliisi: Joo. Eli siis puristi käytännössä käsillä kurkusta vai millä puristi?

Veera: Mä en voi olla varma, että puristiko se käsin vai oliko sillä jotain muuta. Mä en nähny kunnolla.

Poliisi: Elikä siinä saattoi olla joku väline, millä hän...

Veera: Saattoi olla.

Poliisi: Joo. Oliko, ku Susa makasi selällään siinä sängyssä, niin oliko hänen... oliko hänen koko vartalo sängyllä vai oliko jalat jossain sängyn laidalla tai?

Veera: Mä en muista niin selvästi tilannetta.

Poliisi: Missä kohtaa Susaa tää Ari-Pekka oli? Elikä oliko hän Susan vieressä, päällä?

Veera: Se oli Susan päällä.

Silminnäkijä! Läpimurto.

Veera kertoo kuristamishavainnosta useissa seuraavissakin kuulusteluissa. Veeran mukaan hän ei kertonut kuristamisesta aiemmin, koska Ari-Pekka oli yleisesti vihjannut, että poliisille puhumisesta voi tulla ongelmia.

Syyskuun alussa Ilolassa kuvataan rekonstruktiovideo. Rekonstruktiossa rikostilanne luodaan mahdollisimman hyvin uudelleen tarkan tapahtumakulun selvittämiseksi.

Videolla Veera seisoo keskellä nuhjuista huonetta. Hän kuvailee rauhallisesti ja uskottavasti, kuinka Susa palaa huumevarkauden jälkeen Ari-Pekan huoneeseen, yrittää varastaa huumeita toisen kerran ja kuristaminen alkaa.

Piirroskuva rekonstruktiosta.

Silminnäkijän kertomus loksauttaa kaiken kohdilleen.

Ari-Pekka on monta kertaa vankilassa istunut mies, jolla on erittäin pitkä rikosrekisteri. Ei tosin yhtään aiempaa väkivaltarikosta.

Hän on käyttänyt huumeita toistakymmentä vuotta.

Useat muut kuulusteltavat kertovat poliisille, että Ari-Pekka olisi tapahtumapäivän aamuna vetänyt noin 90 grammaa amfetamiinia vessanpöntöstä alas, koska hän pelkäsi poliisien kotietsintää. Miehelle jäi 10 gramman pussi, jonka Susa varasti.

Motiivi.

Kuulusteluissa Ari-Pekka käyttäytyy töykeästi poliisia kohtaan ja poliisi töykeästi häntä kohtaan. Tunnelma on kireä, tietoja täytyy nyhtää pinseteillä. Ari-Pekka kertoo kyllä oman versionsa tapahtumista, mutta alkaa sitten toistella mantraa: “En ole syyllistynyt rikokseen”.

Joitakin päiviä ennen surmaa hänen huoneestaan oli varastettu tavaraa, ja Ari-Pekka uhkasi tappaa sen, joka hänen huoneeseensa luvatta tulee. Tämän hän itsekin myöntää kuulusteluissa.

Oikeuslääkärin mukaan Susan kuolinsyy on kuristaminen. Nyt poliisilla on silminnäkijähavainto Ari-Pekasta kuristamassa Susaa.

Selvä peli.

Veeran uskottavassa tapahtumakuvauksessa on henkirikoksen kannalta vain yksi vika – se on mahdoton.

Syy on tämä: Veeran kertomuksessa huumevarkaus, naisten välinen tappelu ja Ari-Pekan huoneessa alkanut kuristaminen ovat tapahtuneet peräkkäin. Kuristaminen alkaa, kun Susa palaa keittiöstä Ari-Pekan huoneeseen. Susan on kuitenkin nähty poistuvan Ari-Pekan huoneesta sen jälkeen, kun hän sinne keittiöstä palasi.

Susan poistuttua huoneesta, kaksi henkilöä on tehnyt hänestä tarkasti kuvailtuja, yhdenmukaisia ja telepaikannustietoihin täsmääviä havaintoja – elossa. Tämä on kiistatonta.

Ilolan henkirikoksen ainoa silminnäkijä kertoo siis useissa eri kuulusteluissa ja rekonstruktiovideolla tapahtumista tavalla, jolla henkirikos ei voinut toteutua.

Silminnäkijän ensimmäinen versio

Rekonstruktion kuvaamisen jälkeen Veeran asema muuttuu taposta epäillystä todistajaksi.

Ja niin muuttuu myös hänen kertomuksensa.

Poliisin kirjaamassa todistajanlausunnossa Veera kuvailee, että kuristaminen ei alkanutkaan Susan palattua keittiöstä Ari-Pekan huoneeseen, vaan vielä tämän jälkeen Susan on täytynyt poistua huoneesta.

Veera: Muistan hänen tulleen uudelleen huoneeseen ja yrittäneen tarjota kaljaa hyvityksenä pöllimästään amfetamiinista. Susalla oli ruskea paperipussi, jossa oli muutamia oluita.

Sitten Susa istuu sängylle, pomppaa yhtäkkiä ylös, havittelee huumeita ja kuristamistilanne alkaa.

Pysähdytään tähän hetkeksi.

Muutos Veeran kertomuksessa on radikaali. Hän oli toistuvasti aiemmissa kuulusteluissa ja rekonstruktiovideolla kertonut, että kuristaminen alkoi, kun Susa palasi keittiöstä Ari-Pekan huoneeseen. Huumevarkaudesta alkanut, nopea, lähes yhtäjaksoinen tilanne.

Veera: Mulla oli siis näköyhteys koko ajan Susaan ja Ari-Pekkaan mun ja Susan tilanteen päättymisen sekä Ari-Pekan ja Susan tilanteen alkamisen välisenä aikana.

Veeran todistajanlausunnossa kertomus muuttuu niin, että mitään jatkuvaa näköyhteyttä ei voinut olla, koska Susa katosi välillä johonkin ja palasi sitten hyvittelemään. Tämä hyvittelytilanne onkin siis yhtäkkiä todistajalausunnossa kaikesta muusta kahakasta erillinen hetki.

Silminnäkijän toinen versio

Mitä sitten tiedämme hyvittelytilanteesta – Ilolan henkirikostutkinnan yhdestä ratkaisevasta hetkestä?

Emme paljon mitään.

Hyvittelystä kertoo heti kuulusteluidensa alussa myös itse Ari-Pekka. Hänen mukaansa Susa tuli hyvittelemään huumevarkauttaan siidereillä, ja he vaihtoivat muutaman lauseen. Susaan ei kuitenkaan saanut kunnolla puheyhteyttä ja lopulta tämä käveli pois huoneesta.

Sana vastaan sana.

Talolla oli alkuiltapäivällä Ari-Pekan, Susan ja Veeran lisäksi neljä muuta henkilöä. Useat heistä tekivät havaintoja ensimmäisestä huumevarkaudesta ja naisten tappeluista. Niistä jäi todisteeksi myös Susan rikkoutunut rannekoru ja amfetamiinia keittiön lattialla.

Mutta hyvittelytilanteessa tapahtuneesta kimppuun käymisestä, raivoamisesta, rimpuilusta ja kuristamisesta on tehnyt havaintoja vain yksi ihminen, Veera.

Kyseessä on utuinen, ohikiitävä hetki, josta on hyvin niukasti tietoja.

Silminnäkijäkertomuksen outoudet eivät lopu tähän.

Yhdessä kuulustelussa Veera kertoo, kuinka Ari-Pekka heittää uhrin sängylle ja hyppää tämän päälle. Myöhemmin kertomus muuttuu niin, että Veera on poistumassa pihalle, kun hän kuulee ryminää huoneesta. Hän arvelee, että “pamahdus kuului ilmeisesti sängylle kaatamisesta.”

Veera siis näki sängylle kaatamisen ja ei nähnyt.

Myös se vaihtelee, montako henkilöä huoneessa oli kuristamishetkellä. Aluksi Veera kertoo, että jutussa aiemmin mainittu Jussi oli myös kuristamistilanteen aikana huoneessa. Mutta myöhemmin tämäkin kertomuksen osa muuttuu.

Veera ei kertonut kuristamistilanteesta kenellekään talossa olleelle, vaikka hän oli tekemisissä useiden henkilöiden kanssa.

Veera sanoo menneensä kuristamistilanteen jälkeen ensin pihalle ja sieltä suihkuun, jonka jälkeen hän kävi nukkumaan Ari-Pekan huoneeseen – siis samaan sänkyyn, johon hetkiä aiemmin kuristettiin hänen ikäisensä nainen.

Kuulustelut ovat yksi keino henkirikoksen selvittämiseksi.

Saako Veeran kertomus tukea muista todisteista?

Osa 2

DNA

Piirroskuva kengännauhasta.

Auton moottori käynnistyy. Hieman kello 17 jälkeen Ari-Pekka poistuu Ilolasta kohti Helsinkiä yhdessä Jussin ja toisen miehen kanssa. Veeran kuvailemasta kuristamisesta on kulunut noin kaksi tuntia.

Ari-Pekan huoneesta ei kuitenkaan löydy ruumista.

Ruumis löytyy talossa asuvan toisen miehen huoneesta yli yhdeksän tuntia Ari-Pekan poistumisen jälkeen.

Tämän yhdeksän tunnin aikana Ilolassa on käynnissä kesäilta päihderiippuvaisten tapaan.

Yksi fiksailee varastettua moponraatoa pihalla, toinen etsii jätevesikaivosta sinne ehkä joutunutta amfetamiiniaarretta. Kolmas käy etsimässä huumeita metsäkätköltään. Tupakkaa kuluu, pilvi palaa, lonkero ja olut imeytyvät.

Ajantaju hapertuu. Ilolassa aika-ankkurina toimii lähinnä aurinko ja sekin paistaa keskikesällä melkein koko päivän.

Ovet käyvät. Talolle vaeltaa illan aikana lisää väkeä päihteiden perässä. Meininkiä hallitsee huumeiden sijasta enemmänkin niiden puute. Moni toiveikas poistuu ilman amfetamiiniannostaan.

Kuka on mies, jonka huoneesta ruumis löytyi?

Susa oli tuntenut miehen vuosia, ja heillä oli ollut jonkinlainen suhde. Ilolan tapahtumia edeltävänä jouluna Susan ja miehen välillä oli ollut molemminpuolista väkivaltaa. Miehellä on rikostaustaa, mutta ei tuomioita väkivaltarikoksista.

Hän kertoo kuulusteluissa, että saapui Ilolaan iltapäivällä ja nautti Susan kanssa huoneessaan huumeita. Susa alkoi voida huonosti, ja mies poistui pihalle.

Kun mies myöhemmin palasi huoneeseen, makasi Susa lattialla. Mies sanoo nostaneensa Susan sängylle farkuista ja kaulasta kiinni pitämällä, jotta tämän olisi parempi nukkua.

Koko alkuillan ajan huoneessa ramppaa väkeä. Ainakin neljä henkilöä tekee havaintoja Susasta. He näkevät tämän makaavan sängyllä. Kukaan ei näe nauhaa kaulan ympärillä tai tee muita havaintoja väkivallasta. Kuulusteluissa he arvioivat, että Susa nukkui.

Toisaalta he eivät myöskään kerro, että olisivat nähneet Susaa enää iltapäivän jälkeen jalkeilla.

Ari-Pekan DNA:ta ei löydy kuristamisvälineestä. Hänen DNA:taan ei löydy uhrista.

Loppuillan ja alkuyön aikana huoneessa ei käy kuulusteluiden perusteella enää muita kuin siellä asuva mies. Hän sanoo, että alkoi ihmetellä, miksi Susa ei ole liikkunut pitkään aikaan. Mies hälytti muut talossa olleet paikalle, ja yksi heistä soitti hätäkeskukseen kello 2.29.

Poliisin rikosteknisessä tutkinnassa kyseisen miehen DNA:ta löytyy uhrin kaulalle kiristetyn narun molemmista päistä ja solmukohdasta.

Uhrin kynsien alta löytyy verta ja miehen DNA-jälki.

Uhrin verta löytyy miehen sängyltä ja ovesta huoneen puoleiselta pinnalta.

Ruumiinavauksessa uhrin nenästä löytyy miehelle kuuluva hasispiipun metalliholkki.

Ensiapuhenkilökunnan saapuessa paikalle aamuyöllä, uhri ei ole enää sängyllä, vaan jotenkin hän on päätynyt takaisin lattialle. Uhrin asennossa on itsemurhan lavastamiseen viittaavia piirteitä: kaulalle kiristetty naru on uhrin kädessä.

Ari-Pekan DNA:ta ei löydy kuristamisvälineestä. Hänen DNA:taan ei löydy uhrista.

Ari-Pekan sängystä tai muualta huoneesta ei löydy uhrin DNA-jälkiä.

DNA-todisteet eivät kytke Ari-Pekkaa Susan tappoon.

Uhrin kuolinaika-arviosta ei ole apua, sillä arvio jää laveaksi. Susa on voinut kuolla ennen Ari-Pekan poistumista tai sen jälkeen. Talolla olleiden henkilöiden salakuuntelusta haaviin jää vain huhupuheita.

Henkirikostutkinnan hyvin ristiriitaiset tulokset tiivistyvät kahteen kovaan todisteeseen, jotka puhuvat eri kieltä: Veeran kertomukseen kuristamisesta ja vaihtoehtoiseen tapahtumainkulkuun viittaaviin DNA- ja verijälkiin.

Osa 3

Poliisi

Minkälainen on juttua tutkineen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen yhteenveto?

Esitutkintapöytäkirjaan kirjatussa poliisin tapahtumakuvauksessa Susa menee Ari-Pekan huoneeseen hyvittelemään huumevarkauttaan alkoholijuomilla. Hän istuu alas sängylle, mutta pomppaa yhtäkkiä ylös ja tavoittelee taas uudestaan huumeita.

Kuristamistilanne alkaa pystyssä ja siirtyy sängylle. Ari-Pekka kuristaa uhrin käyttämällä tämän kaulassa omatekoisena koruna ollutta kengännauhaa. Teon jälkeen Ari-Pekka siirtää uhrin omakotitalon toisella puolella sijaitsevaan huoneeseen peitelläkseen osuuttaan tekoon.

Ari-Pekka poistuu hieman kello 17 jälkeen. Noin yhdeksän tuntia myöhemmin toisen huoneen asukas huomaa, että Susa on kuollut. Hätäkeskukseen soitetaan kello 2.29.

MOT on lukenut useita kertoja läpi kaikkien Ilolan henkirikoksesta kuulusteltujen kuulustelupöytäkirjat. Kun kuulusteltavien kertomuksia vertaa poliisin versioon tapahtumista, esiin nousee useita kysymyksiä.

Ensimmäinen liittyy kriittisten hetkien aikajanaan. Siihen, kuinka kauan aikaa kuluu huumeriidan ja hyvittelytilanteen välissä.

Silminnäkijä Veeralta kysytään asiasta kuulusteluissa vain yhden kerran. Veeran mukaan Susa tuli kaljojen kanssa huoneeseen silloin, kun Jussikin oli vielä huoneessa. Tämä puolestaan kertoo poistuneensa Ari-Pekan huoneesta pian huumeriidan jälkeen. Veeran vastaus viittaa siis siihen, että hyvittelytilanne tapahtui hyvin pian huumeriidan jälkeen. Tämän tarkempaa tietoa asiasta ei ole.

Poliisin aikajanalla huumeriidan ja hyvittelyn välillä kuluu arviolta 30–45 minuutin ajanjakso, jolloin Susa on tekemisissä kahden henkilön kanssa. Näiden tapaamisten jälkeen Susa palaa Ari-Pekan huoneeseen hyvittelemään ja kuristamistilanne alkaa.

Valokuva huoneesta.

Tässä huoneessa poliisi katsoi henkirikoksen tapahtuneen. Uhri löytyi tunteja myöhemmin omakotitalon toisella puolella sijaitsevasta huoneesta. Silminnäkijöitä siirtämiselle ei ole. Kuva: Poliisin esitutkintamateriaali

Muiden talossa olleiden lausunnoista ei ole apua hyvittelytilanteen ajankohdan selvittämisessä. Hyvittely saattoi tapahtua myös ennen sitä, kun useampi ihminen tapasi Susan elossa muualla talossa.

Toinen silmiinpistävä kohta poliisin tapahtumakuvauksessa liittyy Ari-Pekan lausahdukseen. Lausahdus on erittäin merkittävä, sillä poliisin mukaan Ari-Pekka viittasi sillä Susan tappamiseen, ja oikeus käytti lausahdusta tuomionsa perusteluosiossa.

Poliisi kuvailee esitutkintapöytäkirjassa, kuinka jonkin aikaa kuristamistilanteen jälkeen Veera, Jussi ja Ari-Pekka ovat kolmistaan Ari-Pekan huoneessa. Ari-Pekka katsoo Veeraa mietteliään näköisenä ja sanoo sitten Jussille: ”Kai sä ymmärrät, mitä oikeasti on tapahtunut.”

Poliisi kuvaa tapahtumaa niin, kuten Veera siitä kuulustelijoille kertoi.

Kyseisestä lausahduksesta kertoi kuitenkin kuulusteluissa alunperin Jussi. Hän sanoo johdonmukaisesti, että kuuli lausahduksen Ari-Pekalta seuraavana päivänä, kun he olivat Helsingissä.

Poliisi kysyy sitten kuulusteluissa Veeralta tällaisesta Ari-Pekan lausahduksesta – ja saattaa sen samalla hänen tietoonsa.

Veera vastaa aluksi, ettei tiedä asiasta mitään. Myöhemmissä kuulusteluissa, kun hänen kertomukseensa tulee mukaan kuristamistilanne, Veera on sittenkin kuullut Ari-Pekan toteamuksen.

Veera: Niin, nii siis me oltiin jossain vaiheessa Jussin kans siin huoneessa, kun se [Ari-Pekka] sano Jussille, et: “Kai sä oikeesti ymmärrät, mitä tässä on tapahtunu.” No, mä mietiskelin siinä vieressä.

Ja tämän version poliisi kirjaa tapahtumakuvaukseensa.

Tämä on esimerkki Ilolan henkirikostutkinnan ongelmista, joita on muitakin.

Kuulusteluiden tarkoitus on saada kuulusteltavat kertomaan heidän omat havaintonsa tapahtumista.

Ilolan tapauksen tutkinnassa poliisi kertoo epäillyille jatkuvasti tietoja, joita se on kuullut toisilta epäillyiltä. Sitten kuulusteltavat kertovat näitä tietoja takaisin poliisille ominaan. Lopulta on mahdotonta tietää, mikä havainto tai tieto on tullut keneltäkin.

Kun kuulustelijat kysyvät jonkin tiedon alkuperää, välillä kuulusteltavat vastaavat, että tieto on peräisin poliisilta itseltään.

Poliisi myös kertoo heti kuulusteluiden alussa yksityiskohtaisia tietoja tutkinnan tuloksista useille kuulusteltaville, vaikka nämä ovat taposta epäiltyjä.

Esimerkiksi Veeralta kysytään heti ensimmäisen kuulustelukerran alkupuolella, mitä hän tietää vainajan kaulan ympäriltä löytyneestä kengännauhasta. Narusta kysytään heti alussa usealta muultakin kuulusteltavalta, kuten Susaa siirrelleeltä mieheltä.

Henkirikostutkinnan yksi perussääntö on se, että epäillyille ei etenkään alkuvaiheessa kerrota tarkkoja yksityiskohtia uhrista tai tekotavasta – sellaisia, jotka vain tekijä tai silminnäkijä voi tietää.

Osa kuulustelijoista tuo myös selkeästi esiin oman käsityksensä tekijästä muille taposta epäillyille.

Kuulusteluiden edetessä yhä useampi taposta epäilty alkaa puhua Ari-Pekkaa vastaan, vaikka alussa he kertoivat luulleensa Susan kuoleman olleen itsemurha. Kuten Susaa siirrellyt mies oli heille kertonut.

Valokuva omakotitalosta.

Tappo tapahtui syrjässä muusta asutuksesta sijaitsevassa omakotitalossa. Talossa kävi surmapäivänä ainakin 12 ihmistä. Kuva: Poliisin esitutkintamateriaali

Tutkinnassa on vahvasti keskitytty selvittämään tapahtumia ennen Ari-Pekan poistumista.

Ottaen huomioon uhrin kynsien alta löytyneen veren, kuristamisvälineestä tehnyt DNA-löydökset ja itsemurhan lavastamiseen viittaavat seikat, on hämmentävää, kuinka ylimalkaisesti poliisi on kuulustellut henkilöitä kello 17 jälkeisistä tapahtumista.

Talossa oleskelleille henkilöille tehtiin Susaa siirrellyttä miestä lukuun ottamatta niin vähän ja niin yleisluontoisia kysymyksiä, että heidän tekemisiensä selvittelyssä on tuntien aukkoja.

Illan aikana talossa kävi lisäksi henkilöitä, joita poliisi ei kuulustellut esitutkinnassa lainkaan. Yhtä heistä kuulusteltiin vasta Ari-Pekan ja hänen asianajajansa vaatimuksesta lisätutkinnassa puolitoista vuotta tuomion antamisen jälkeen.

Kuulusteltava kertoi vierailleensa talossa yhdessä toisen henkilön kanssa. Tätä toista henkilöä poliisi ei todennäköisesti ole kuulustellut tänäkään päivänä.

Olennaiset tapahtumat

  • Susan kuolinsyy on kuristaminen. Poliisikuulusteluissa yksi epäillyistä, Veera, kertoo Ari-Pekan kuristaneen Susaa. Ari-Pekan oletettu motiivi on huumevarkaus.
  • Veera kertoo kuristamishavainnostaan ensimmäisen kerran viidennellä kuulustelukerralla, kun hän on ollut vangittuna yli kaksi viikkoa.
  • Hän kertoo kuristamistilanteesta useissa kuulusteluissa ja rekonstruktiovideolla niin, että kyseessä on yhtäjaksoinen tapahtumasarja. Kuristaminen alkoi, kun Susa palasi keittiöstä Ari-Pekan huoneeseen. Todistajanlausunnossa kertomus muuttuu niin, että kuristaminen tapahtui vasta, kun Susa oli poistunut huoneesta ja palasi takaisin hyvittelemään huumevarkauttaan alkoholilla.
  • Veeran kuvaus itse kuristamistilanteesta muuttuu kuulusteluissa jatkuvasti.
  • Tekninen tutkinta ei tue Veeran kertomusta. Toisen henkilön DNA:ta löytyy kuristamisvälineen solmukohdasta ja verestä uhrin kynsien alla. Uhrin asennossa on itsemurhan lavastamiseen viittaavia piirteitä.
Osa 4

Oikeus

Piirroskuva oikeudenkäynnistä.

Ilolan tapon oikeuskäsittely alkaa vuoden 2014 lopulla. Ari-Pekka on ainoa syytetty.

Puolustajana toimii hänelle tuttu asianajaja, joka on hoitanut miehen aiempia rikosjuttuja vuosien ajan. Jutussa on kaksi syyttäjää.

Lähtökohta on selkeä: Syyte Ari-Pekkaa vastaan nojaa erittäin paljon Veeran kertomukseen. Se on ainoa asia, joka kytkee hänet suoraan henkirikokseen.

Rikostutkinnassa kerätyt aihetodisteet tukeutuvat lähinnä muiden taposta epäiltyjen arvioihin siitä, miten Ari-Pekka käyttäytyi Ilolassa ja sieltä poistumisen jälkeen. Nämä arviot ovat hyvin ristiriitaisia.

Syyttäjä aloittaa avaintodistajansa kuulemisen.

Veeran vastaukset ovat lyhyitä. Kertomus muuttuu taas.

Veeran lausunto on se, että hän näki yhden–kahden sekunnin ajan Ari-Pekan kuristamassa Susaa sängyllä. Veeraa kiistää nähneensä mitään pystyssä tapahtunutta kimppuun käymistä – tapahtumaa, jota hän niin tarkasti kuvaili rekonstruktiovideolla.

Kuuleminen jatkuu. Syyttäjä kysyy, miten Ari-Pekan kädet olivat kuristamistilanteessa. Veera vastailee niukasti.

Syyttäjän äänensävy kiristyy.

Syyttäjä: Voitko nyt ihan oikeesti...mä pyydän että näyttäsit tässä tilanteessa.

Veera: Kyllähän tilanteessa on voitu käyttää jotain muutakin tekovälinettä.

Syyttäjä: En mä etsi sitä. Näyttäsit vaan, että minkälainen asento oli, minkä sä näit. Sun ei tartte kertoa mitään muuta kuin sen mitä sä näit.

Veera: Siis silleen miten mä oon siinä kuulusteluissa tai.

Syyttäjä: Ja siinä rekonstruktiossa.

Veera: Nii.

Veera: Kyynärpäät oli ylhäällä näin.

Syyttäjä kysyy, kuuliko Veera tilanteessa ääniä.

Veera: Ehkä vähän niinku ihmistä kuristetaan. Tai siinä oli niin kova meteli muutenkin.

Syyttäjä: Minkälaista se ääni oli?

Veera: Mmm en muista.

Syyttäjän lisäksi Veeraa tenttaa Ari-Pekan puolustusasianajaja. Hän kysyy, mistä Veera on muodostanut käsityksen siitä, että Susa kuoli kuristamistilanteessa.

Veera: Mä en ole sitä käsitystä muodostanut missään vaiheessa, että Susa olisi siihen kuollut. Niinku...jossain vaiheessa tajusin itse kuulusteluiden aikana et ku mua yritettiin syyttää siitä. Ni kävi vaan ilmi et kukaan ei oo nähny sitä sen käsirysyn jälkeen tai niinku...ni koska tiedän itsestäni varmaksi sen että en oo...ja riitatilanne Ari-Pekan kanssa oli viimeisin mitä mä olen Susasta nähnyt.

Käräjäoikeudessa kuullaan todistajana myös miestä, jonka DNA-jälkiä löytyi kuristamisvälineestä ja verestä uhrin kynsien alla.

Mies selittää DNA-löydöksiä sillä, että hänellä on ihosairaus, minkä takia iho hilseilee, ja Susa oli pitkään hänen huoneessaan. Miehen mukaan kuristamisväline saattoi olla jokin hänen tavaransa, johon hän on koskenut monta kertaa. Uhrin kynsien alta löytynyttä verta hän ei osaa selittää.

MOT ei ole tavoittanut kyseistä henkilöä.

On jouluaaton aatto vuonna 2014. Vantaan käräjäoikeus antaa ratkaisunsa.

Valokuva vankilan muurista.

Asia: Tappo

Syytetty: Ari-Pekka

Tuomio: Syytön

Päätös: Yksimielinen

Käräjäoikeus perustelee henkirikossyytteen hylkäämistä muun muassa sillä, että Susan tappamiselle on jäänyt liikaa muita vaihtoehtoja auki.

Oikeus nostaa ratkaisussaan esiin useita seikkoja, jotka eivät tue sitä, että Ari-Pekka olisi syyllistynyt tappoon:

Veera ei ole nähnyt Ari-Pekan kuristavan Susaa narulla.

Ari-Pekan huoneesta ei löydy mitään sellaisia jälkiä, jotka osoittaisivat Susan menehtyneen siellä. Uhrista ei ole löydetty Ari-Pekan DNA:ta.

Ari-Pekka ei ole rikoshistoriansa perusteella väkivaltainen mies.

Hän ei vaikuta poistuneen Ilolasta kiireellä.

Ilolan talon olosuhteissa muutkin henkilöt ovat voineet kohdistaa Susaan väkivaltaa.

Käräjäoikeus myös toteaa, että vaikka Susaa ei illan aikana nähty talon yhteisissä tiloissa, se ei tarkoita sitä, että hän olisi ollut kuollut.

Ihosairaus voi selittää Susaa siirrelleen miehen DNA:n tekovälineessä. Uhrin kynsien alta löytyneelle verelle ei löydy selitystä.

Uhrin nenästä löydetty holkki tukee mahdollisuutta, että Susa on tapettu vasta häntä siirrelleen miehen huoneessa.

Susa on löydetty asennosta, jonka tarkoitus on voinut olla itsemurhan lavastaminen.

Ari-Pekka tuomitaan kuitenkin pahoinpitelystä ja törkeästä huumausainerikoksesta. Käräjäoikeus pitää luotettavana Veeran kertomusta siitä, että syytetty on ainakin lyhyen aikaa kuristanut Susaa.

Sekä Ari-Pekka että syyttäjät valittavat tuomiosta hovioikeuteen. Siellä syyttäjiä odottaa iso takaisku.

Ari-Pekka on vapaalla jalalla lähes vuoden oikeudenkäyntien välissä.

Hän astelee Helsingin hovioikeuteen joulukuun ensimmäisenä päivänä 2015 – eikä anna itsestään järin hyvää vaikutelmaa.

Ari-Pekka saapuu oikeustalolle myöhässä ja narahtaa turvatarkastuksessa amfetamiinin hallussapidosta. Lopulta poliisi saattaa miehen saliin.

Syyttäjät marssittavat hoviin kuultavaksi useita uusia todistajia. Osa todistajista oli Ilolassa surmapäivänä, mutta heidän roolinsa oikeudessa vaikuttaa jäävän melko pieneksi.

Vielä viimeisen kerran Ilolan henkirikosjuttu kiertyy avaintodistajan ympärille.

”En ole nähnyt mitään kuristamista.”

– Veera

Salissa katsotaan rekonstruktiovideo, ja syyttäjä siteeraa Veeran todistajanlausuntoa.

Kuten jutussa on tuotu esiin, Veera kertoo tapahtumista erilaisen version rekonstruktiossa ja todistajanlausunnossa. Oikeudessa nämä kertomukset vaikuttavat muovautuvan yhdeksi ja samaksi.

Puolustus ei tuo Veeran kuulemisessa esiin sitä, että kertomuksissa on radikaali ero. Tai sitä, että rekonstruktiovideolla esitetty tapahtumakuvaus on henkirikoksen kannalta mahdoton.

Syyttäjä jatkaa siteeraamalla kuulustelupöytäkirjaa, jossa Veera kertoo siitä, kuinka pian kuristamistilanteen jälkeen hän meni nukkumaan.

Syyttäjä pitää pienen tauon. Veera vastaa.

Veera: En ole nähnyt mitään kuristamista.

Syyttäjä muistuttaa siitä, että Veera on vannonut valan ja sen rikkomisesta rangaistaan.

Veera: Ensimmäiset kuulustelut, ensimmäiset kaks kuulustelua on ihan rehellisyyden.

Syyttäjä: Siis mitkä ne kaks?

Veera: Ihan ensimmäiset kaks kuulustelua.

Näissä kuulusteluissa Veera ei kertonut mitään kuristamisesta.

Syyttäjä jatkaa. Hän lukee ääneen kohdan, jossa Veera kertoo kuulusteluissa huumevarkaudesta ja tappelustaan Susan kanssa.

Veera: Se on oikein kirjoitettu.

Sitten syyttäjä lukee Veeran kertomuksen siitä, miten Susa palasi ruskean paperipussin kanssa hyvittelemään varkauttaan oluilla, pomppasi yhtäkkiä ylös sängyltä ja Ari-Pekka nappasi hänet kuristusotteeseen.

Veera: Ei pidä paikkaansa.

Ilolan henkirikoksen avaintodistaja peruu ratkaisevan havaintonsa. Hän ei ole nähnyt kuristamista tai kerro mistään muustakaan väkivallasta Ari-Pekan ja Susan välillä.

Syyttäjä tivaa, miksi kertomus nyt muuttuu.

Veera: Mä olin täysin päihteiden käyttäjä silloin ja yhtäkkiä mun isä oli kuollut. Siinä oli aika kova paikka 21-vuotiaalle tytölle. Aika kovat syytteet, mistä epäiltiin. Mulla meni pää ihan sekaisin siinä.

Veera sanoo myös, että hän oli vangittuna ollessaan käyttänyt putkassa bentsodiatsepiineja. Ne ovat rauhoittavia lääkkeitä, jotka luokitellaan Suomessa myös huumausaineeksi.

Ari-Pekan tuomionpäivä koittaa maaliskuun lopussa vuonna 2016, kun Helsingin hovioikeus antaa ratkaisunsa.

Valokuva vankilan ovista.

Asia: Tappo

Syytetty: Ari-Pekka

Tuomio: Syyllinen

Päätös: Yksimielinen

Ari-Pekka tuomitaan taposta ja törkeästä huumausainerikoksesta kymmeneksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi vankilaan.

Tuomion perusteluissa oikeus tukeutuu vahvasti henkilöön, jonka jo tunnemmekin hyvin.

Ari-Pekan syyllisyyden puolesta puhuu ennen kaikkea Veeran havainnot kuristamistilanteesta.

Ari-Pekan syyllisyyttä tukee edelleen se, että Veera oli kuullut Ari-Pekan sanoneen pian väitetyn surmateon jälkeen, että ”Kai sä ymmärrät mitä oikeesti on tapahtunut”.

Hovioikeus päätyy pitämään uskottavana sitä versiota tapahtumista, jonka Veera kertoi esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa. Ja epäuskottavana sitä, mitä Veera kertoi hovioikeudessa.

Hovioikeus myös toteaa, että Ari-Pekalla oli vahvin motiivi Susan surmaamiseen, eikä ole sellaisia luotettavia havaintoja, jotka todistaisivat tämän olleen elossa Ari-Pekan lähdön jälkeen.

”En ole koskenutkaan siihen tyttöön.”

– Ari-Pekka

Moni kysymys jää vaille vastausta.

Miten kuristamisvälineenä käytetyn narun pää joutui uhrin käteen? Oliko tarkoituksena lavastaa itsemurha?

Miten Ari-Pekka siirsi ruumiin omasta huoneestaan toisella puolella omakotitaloa sijainneeseen huoneeseen? Havaintoja tai jälkiä siirtämisestä ei ole.

Milloin, missä ja kenen toimesta uhrin nenään päätyi metalliholkki?

Miksi uhrin verta ei löytynyt lattialta, johon Ari-Pekka väitetysti jätti ruumiin siirtämisen jälkeen?

Hovi toteaa, että avoimeksi jääneistä kysymyksistä huolimatta vaihtoehtoiset tapahtumainkulut ovat hyvin epätodennäköisiä ja että Ari-Pekan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

Hovioikeus pureksii päätöksessään myös DNA-todisteita, jotka eivät tue Ari-Pekan syyllisyyttä.

Kuristamisvälineestä löytynyttä, Susaa siirrelleen miehen DNA:ta, oikeus selittää miehen ihosairaudella.

Mutta entä veri kynsien alla?

Hovioikeuden mukaan sellaista johtopäätöstä ei voi tehdä, että Susan kynsien alta löytyi verta, josta löytyi häntä siirrelleen miehen DNA:ta. Edes sellaista päätelmää ei voi tehdä, että miehen DNA:ta olisi löytynyt nimenomaan Susan käsistä otetuista näytteistä taltioidusta verestä.

Tämä on hyvin hämmentävää.

Poliisin esitutkintamateriaaliin nimittäin kuuluu rikoslaboratorion tekemä tarkka luettelointi DNA-jäljistä. Luetteloinnissa on eritelty yksittäisen kynnen tarkkuudella se, mitä niiden alta on löytynyt. Luettelointi ei jätä asiasta mitään epäselvyyttä: Kynsien alta löytyi verta, ja Susaa siirrelleen miehen DNA:ta.

Tätä luettelointia ei kuitenkaan löydy oikeudelle toimitettujen kirjallisten todisteiden listasta. Syy tähän on epäselvä.

Sen sijaan todistelistasta löytyy kuva, jossa on näytetty nuolilla kohdat, mistä DNA-jälkiä on löydetty. Ja tähän ylimalkaiseen kuvaan hovioikeus vetoaa sivuuttaessaan verijäljet.

Osa 5

Vanki

Ari-Pekka katsoo kohti.

Ari-Pekka on vuosien ajan yrittänyt osoittaa syyttömyytensä. Hän sanoo yhä jatkavansa töitä sen puolesta, että hovioikeuden tuomio otetaan uuteen käsittelyyn. Kuva: Eero Mäntymaa / Yle

Riihimäen vankila näyttää sellaiselta kuin vankilat aina elokuvissa näyttävät. Mäen päällä, harmaat ja paksut, korkeuksiin kurottavat muurit. Muurien sisälle on sijoitettu kaikkein vakavimpiin rikoksiin syyllistyneitä vankeja.

Saavumme kuvaajan kanssa turvatarkastuksen kautta vierashuoneeseen. Pian huoneeseen astuu Adidaksen siniseen verkkatakkiin ja harmahtaviin reisitaskuhousuihin pukeutunut elämän uurtama mies: Ari-Pekka, Susan taposta tuomittu. Ari-Pekka istuu tuolille.

– En ole koskenutkaan siihen tyttöön, hän sanoo.

Mies on istunut rangaistustaan yli viisi vuotta ja yrittänyt saada hovioikeuden tuomiota kumottua. Valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen ja sen jälkeen tehty tuomion purkuhakemus eivät tuottaneet tulosta.

Ari-Pekka on vaatinut asianajajansa välityksellä poliisia kuulustelemaan lähtönsä jälkeen Ilolassa käyneitä henkilöitä. Hän on yrittänyt saada asiantuntijalausuntoa siitä, voisiko Susan tarkemman kuolinajan selvittää tämän käyttämän amfetamiinin imeytymispitoisuuksista. Puheluita eri tahoilla on kertynyt satoja.

– Vaikka tuomio on lainvoimainen, olen jaksanut tehdä töitä, koska olen syytön ja haluan oikeutta.

Ari-Pekan olemus on rauhallinen ja puhelias. Vaikutelma on aika lailla päinvastainen kuin se kuva, mikä hänestä muodostuu kuulustelupöytäkirjojen perusteella.

Ilolan henkirikoksen kuulusteluissa Ari-Pekka väistelee kysymyksiä ja tiuskii poliisille. Vaikka hän kertoo oman versionsa tapahtumista, yleisimmät vastaukset ovat “en kommentoi” ja “en ole syyllistynyt rikokseen”.

Miksi näin tekisi mies, jolla ei ole mitään salattavaa?

– Asianajajani oli sitä mieltä, että sanot vaan, että et ole syyllistynyt rikokseen. Kun et ole mitään tehnyt. Mihinkään ei tarvitse vastata. Sitten vielä poliisin kysymystulva siitä, että miltä tuntui tappaa pikkutyttö. Minua inhottivat sellaiset kysymykset.

Vankilassa istumista Ari-Pekka kuvailee katkeraksi. Istumista on jäljellä vielä vuosia, jos työ ei tuota tulosta.

– Toivoisin vain, että joku kokenut henkirikostutkija tai tuomioistuin kävisi tämän tapauksen läpi.

Onko Ari-Pekka syytön?

Siihen kysymykseen tämä artikkeli ei tarjoa vastausta.

Mutta millä varmuudella hän on syyllinen?

Osa 6

Viimeinen kertomus

Piirroskuva toisesta kuulustelusta.

Kun Ilolan henkirikoksen poliisitutkinnan ja oikeudenkäynnit purkaa atomeiksi, on yksi asia selvä: taposta langetettu tuomio perustuu hyvin vahvasti Veeran lausuntoon.

Ei ole poikkeuksellista, että todistaja muuttaa esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kertomaansa hovioikeudessa, kuten Veera teki. Tällaisessa tilanteessa hovioikeus usein uskoo aiempia lausuntoja. Todistajaan on voitu esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan oikeudenkäyntien välissä.

Mutta kertomus kuristamisesta ei ollut Veeran alkuperäinen kertomus. Hänen alkuperäinen kertomuksensa kuulusteluissa oli naisten välisen tappelun piilottelu ja käsitys siitä, että Susa on tehnyt itsemurhan.

Vasta yli kahden viikon jälkeen Veeran kertomukseen ilmestyi radikaali käänne: Ari-Pekka kuristamassa Susaa.

Suojeliko Veera Ari-Pekkaa, murtui lopulta ja kertoi totuuden?

Vai oliko Veeralla jokin muu motiivi muuttaa kertomustaan?

Jälkimmäistä kysymystä pohditaan Ilolan tapauksen koko rikosoikeudellisessa prosessissa olemattoman vähän.

”Ensimmäisessä ja toisessa kuulustelussa kerroin asiat totuuden mukaisesti, mutta sen jälkeen aloin valehdella.”

– Veera

MOT haluaa kysyä asiaa Veeralta.

Tilaan hänen rikostuomioitaan siinä toivossa, että niistä löytyisi oikeusavustajan nimi tai muita tietoja, joiden avulla Veeraa voisi tavoitella.

Vuodelta 2016 löytyy liuta Veeran saamia tuomioita: Varkauksia, ajoneuvon luvatonta käyttöä ja niin edelleen. Yritystä kaidalle polulle kuitenkin on. Yhteen tuomioon on kirjattu, että Veera on itsekin ymmärtänyt, että hänen pitää tehdä tilanteelleen jotakin. Veera on ollut puoli vuotta työkokeilussa ja päässyt pois vanhasta, huonosta seurasta.

Vuonna 2017 Ilolan tapahtumat palaavat Veeran eteen.

Poliisille tehdään tutkintapyyntö siitä, syyllistyikö Veera perättömään lausumaan tuomioistuimessa, kun hän puhui hovioikeudessa eri tavalla kuin käräjäoikeudessa ja esitutkinnassa.

Poliisi selvittää asiaa. Syyttäjä päättää nostaa syytteen.

Syyttäjä listaa todisteiksi muassa rekonstruktiovideon ja hovioikeuden tuomion. Syyttäjä vaatii Veeralle rangaistusta siitä, että hän on antanut vääriä tietoja Helsingin hovioikeudessa kertoessaan, ettei nähnyt kuristamista.

Juttu jää kesken. Syy selviää oikeuden papereista.

Veeraa ei voi enää tavoittaa.

Hän on kuollut vuonna 2018. Veera oli 25-vuotias.

Mitä Veera itse sanoi, kun poliisi kuulusteli häntä perättömästä lausumasta?

Kuulustelu on käyty yhdeksän kuukautta Ari-Pekalle taposta langetetun tuomion jälkeen. MOT saa haltuunsa jutun kuulustelupöytäkirjan.

Kuin saisi kirjeen kuolleelta.

Poliisi: Miksi kerroit Helsingin hovioikeudessa ettet ollutkaan nähnyt mitään riitaa tai kuristamista Ari-Pekan ja Susan välillä?

Veera: Tunsin kuulusteluissa olevani painostettu poliisin toimesta. Koin painostuksena sen, että minua uhkailtiin, että en pääse...

Seuraavat sanat on mustattu. MOT:n tietojen mukaan Veera viittaa siihen, että hän ei pääse isänsä hautajaisiin.

Veera: Minulla oli tosi huono omatunto tosi pitkään, että olin puhunut asioita toisten päälle.

Minun annettiin kuulusteluissa ymmärtää, että esim. Ari-Pekka ja muut kuulusteltavat olisivat puhuneet asiaa minun päälleni. Siitä säikähdin, että minua syytetään asiasta.

Ensimmäisessä ja toisessa kuulustelussa kerroin asiat totuuden mukaisesti, mutta sen jälkeen aloin valehdella. Pelkäsin, että saan tuomion jostain, mitä en ole tehnyt.

...

Poliisi: Valehtelitko käsiteltävänä olleessa asiassa Helsingin hovioikeudessa?

Veera: En valehdellut.

Poliisi: Kiistätkö vai myönnätkö syyllistyneesi perättömään Iausumaan tuomioistuimessa?

Veera: Myönnän syyllistyneeni käräjäoikeudessa perättömään lausuntoon, mutta silloin en ollut täysin oma itseni. Hovioikeudessa olen antanut täysin rehellisen lausunnon.

Mikä Veeran kertomuksista on totta?

Piirroskuva avaintodistajasta.

Kuuntele: Tämä juttu toimittaja Jouni Munukan lukemana

Kuuntele: Puhelu vankilasta ja mitä edesmenneen avaintodistajan läheiset kertovat

Kuuntele: Tunnettu oikeuspsykologi arvioi todistajalla olleen motiivi valehdella

Poliisi painosti kuulusteluissa, tuomion perustelut eivät vakuuta – näin asiantuntijat kommentoivat MOT:n esiin nostamaa henkirikosjuttua

Itä-Uudenmaan poliisilaitos, Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus eivät halunneet kommentoida tapausta.

Onko sinulla juttuvinkki epäselvästä oikeustapauksesta? Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen jouni.munukka@yle.fi.