1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Rekrytointi ja työnhaku

Bahrainista Suomeen muuttanut Ali: "He eivät välittäneet tutkinnoistani tai työkokemuksestani" – rekrytoijat eivät tunnusta paluumuuttajien ja ulkomaalaisten kykyjä

Paluumuuttajien ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten on vaikea löytää töitä rekrytoinnissa piilevien ennakkoluulojen ja syrjinnän vuoksi.

Rekrytointi ja työnhaku
Kuvituskuvassa on siistijä työssään toimistotiloissa Helsingissä elokuussa 2020.
Muualta Suomeen muuttaneet työnhakijat kertovat rekrytointiprosessin Suomessa olevan joustamaton ja syrjivä. Kuva: Yle / Silja ViitalaSilja Viitala / Yle

Monet Suomessa asuvat korkeasti koulutetut ulkomaalaiset sekä suomalaiset paluumuuttajat kokevat oman alan vakityön löytämisen vaikeaksi hallituksen ilmoittamista kunnianhimoisista työllisyystavoitteista huolimatta.

Tanskasta vuonna 2014 Suomeen muuttaneen Annen kokemukset työnhausta Suomessa ovat samanlaisia kuin monella muullakin ulkomaalaisella. Tuolloin hän oli äitiyslomalla ja viimeistelemässä valtiotieteiden maisterintutkintoaan energia- ja ympäristöasioihin erikoistuen. Anne esiintyy etunimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Äitiysloman päätyttyä Anne sai kansalaisjärjestöstä osa-aikaisen työpaikan, josta maksettiin 12 euroa tunnissa.

– Koulutuksellani ja laajalla tietämykselläni minun olisi pitänyt ansaita yli kaksinkertainen palkka kuin mitä sain. Tarvitsin kuitenkin työkokemusta, joten en kokenut, että minulla oli muita vaihtoehtoja.

Osa-aikaisen roolinsa lisäksi hän jatkoi muiden työpaikkojen hakemista, mutta kutsuja työhaastatteluihin ei ropissut. Pitääkseen taitonsa ajan tasalla hän kävi kursseja avoimessa yliopistossa, mutta se, ettei hän puhunut suomea tuntui olevan ongelma, joten hän ilmoittautui TE-palveluiden tarjoamalle suomen kielen kurssille.

Hän yllättyi siitä, kuinka suuri osa opetuksesta tapahtui englanniksi.

– Koin, että olisin voinut viettää aikani paremmin kuin opetellessa asioita Suomesta englanniksi. Olisin mieluummin käyttänyt ajan työnhakuun.

Anne kokee, että yli kolmekymppisenä hänen olisi kipeästi päästävä takaisin työmarkkinoille.

–Arvoni työmarkkinoilla on romahtamassa, hän toteaa.

Muutto Suomesta tuntuu ainoalta vaihtoehdolta

Anne kertoo olleensa aina uraorientoitunut ja kunnianhimoinen, mutta työn löytäminen Suomesta on osoittautunut turhauttavaksi kokemukseksi. Nyt hän pohtii, olisiko hänen muutettava takaisin Tanskaan sopivan työpaikan saamiseksi.

Annen turhautuminen vain kasvaa hänen nähdessään aloitteita, kuten Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoima Talent Boost -toimenpideohjelma, jonka ideana on lisätä erityisasiantuntijoiden, työntekijöiden, opiskelijoiden ja tutkijoiden maahanmuuttoa Suomeen. Sen tavoitteena on "nostaa Suomen houkuttelevuus osaajille ja heidän perheilleen uudelle tasolle".

– Olen iloinen siitä, että hallitus haluaa lisää ulkomaisia asiantuntijoiden määrää Suomessa, mutta rekrytoijat eivät tunnu olevan samalla kannalla. Rekrytoijat haluavat sujuvaa suomea puhuvia. Toivoisin, että ohjelmissa keskityttäisiin saamaan Suomessa jo asuvat maisterin- ja tohtorintutkinnon omaavat alansa töihin sen sijaan, että maahan tuodaan lisää ulkomaalaisia kykyjä, mikä lisää kilpailua entisestään, hän sanoo.

Bahrainista kotoisin oleva Ali on naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja heillä on kaksi suomalaista lasta. Hänkin kokee, että hänellä on rajalliset mahdollisuudet löytää töitä Suomesta. Pian saapumisensa jälkeen hänet laitettiin TE-palveluiden kotoutuskoulutukseen, jonka hän hiljattain suoritti loppuun.

Hän tulee perheestä, jossa on laajaa osaamista urheilun alalta. Hänellä on yliopistotutkinto liikkeenjohdosta ja toinen tutkinto urheiluhallinnosta. Lisäksi Alilla on 12 vuoden kokemus työskentelystä useilla aloilla, mukaan lukien kansainvälisten moottoriurheilutapahtumien järjestämisestä. Juuri sen parissa hän teki töitä ennen Suomeen muuttoa perheensä kanssa vuonna 2017.

– Tuntui siltä, kuin he [TE-palvelut] olisivat lokeroineet meidät. Minulta ei kysytty muuta kuin mikä äidinkieleni on, eivätkä he näyttäneet välittävän lainkaan tutkinnoistani tai työkokemuksestani. Minusta vaikutti siltä, että minua ohjattiin hyvin selkeälle tielle, jossa minulla oli neljä vaihtoehtoa: ryhtyä siivoojaksi tai hoito- tai päiväkotityöntekijäksi tai putki- tai rakennusmieheksi, Ali kertoo.

Kolmen vuoden työttömyyden jälkeen Ali haluaa epätoivoisesti löytää töitä, ja hän on valmis tekemään kaikkensa työn löytämiseksi.

– Minusta tuntuu siltä kuin olisin tuhlannut kolme vuotta elämästäni. Haluan pystyä elättämään perheeni ja käyttämään taitojani ja hankittua osaamistani. Olen pettynyt itseeni, vaikka en ole tehnyt mitään väärää. Minusta tuntuu kuin olisin nappula, jota siirrellään ympäriinsä ja jonka täytyy selvitä erilaisista asetetuista vaatimuksista. Tilanne on vaikea ja se on musertavaa. Mutta mitä vaihtoehtoja minulla on? Pitäisikö minun palata takaisin kotiin?, hän kysyy.

Henkilönostimen korissa rakennustyöläinen.
Ulkomailta muuttaneiden usein oletetaan vaihtavan alaa työllistyäkseen Suomessa. Kuva: Henrietta Hassinen / YleHenrietta Hassinen / Yle

Suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen, kielen oppiminen ja pimeisiin talviin sopeutuminen tuntuvat entistä vaikeammilta työttömyyden vuoksi, ja Ali kokee tämän kaiken vaikuttaneen negatiivisesti hänen itseluottamukseensa ja mielenterveyteensä. Ali puhuu äidinkielenään arabiaa, ja hän kertoo myös kohtaavansa ennakkoluuloja ja rasismia taustansa ja nimensä takia.

– Jonkin ajan kuluttua sitä alkaa epäillä itseään. Kun jatkuvasti sanotaan, ettei sinulla ole tietynlaista taitoa tai tietynlaista pätevyyttä, se alkaa vaikuttaa. Mutta kuinka paljon suomalaiset integroituvat? Yhdensuuntainen integraatio ei tule koskaan toimimaan.

Syrjintä rekrytoinnissa valitettavan yleistä

Ilmiö, jossa ammatillista pätevyyttä tai työkokemusta ei tunnusteta, tai ihmiset, jotka ovat kykyynsä verrattuna alipalkattuja, tunnetaan päätöksentekopiireissä nimellä "brain waste", eli aivohukkana. Kun osaamista ei tunnusteta, ihmiset eivät saa töitä ja kaikki menettävät jotain: kohdemaa, työnantajat ja maahanmuuttajat.

Vuoden 2020 alkuun saakka työperäisen maahanmuuton hallinto oli sisäministeriön vastuulla. Sen jälkeen vastuu siirtyi työ- ja elinkeinoministeriöön. Ministeriön mukaan siirron tavoite on "kytkeä työvoiman maahanmuutto vahvemmin osaksi työllisyys-, koulutus-, elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa".

Työministeri Tuula Haatainen (sd.) uskoo, että anonyymi rekrytointi olisi tapa, jolla korjata tilannetta, mutta yksinään se ei riitä. Nimettömässä tai anonyymissä rekrytoinnissa työhakemuksista poistetaan yleensä nimi, ikä ja sukupuoli, ja joskus myös se, missä maassa aiempi työkokemus tai koulutus on hankittu.

Helsingin kaupunki testasi viime vuonna osittain anonyymiä rekrytointia palkatessaan uusia työntekijöitä. Tulokset olivat niin lupaavia, että tapaa halutaan jatkaa ja laajentaa.

– On ikävää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta, että osaavien ihmisten kyvyt jäävät hyödyntämättä. Suomessa olevien muualta muuttaneiden työnhakijoiden työllistymiseen vaikuttaa valitettavan yleinen rekrytointisyrjintä, Haatainen sanoo.

Kuvassa on Tuula Haatainen.
Tuula Haataisen (sd.) mukaan rekrytointisyrjintä vaikuttaa muualta muuttaneiden työnhakijoiden työllistymiseen Suomessa. Kuva: Silja ViitalaSilja Viitala / Yle

– Selvää kuitenkin on, että kyse on myös asenteista. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Mikäli haluamme houkutella maahan osaajia, meillä täytyy olla myös halu ja valmius hyödyntää tätä osaamista, hän jatkaa.

Nas Osazee syntyi Nigeriassa ja on nykyään Suomen kansalainen. Hän kertoo kokeneensa etnistä profilointia ja syrjintää Suomen työmarkkinoilla, eikä usko, että anonyymi rekrytointi ratkaisisi ongelman.

– Ihmiset pääsisivät ehkä läpi rekrytointiprosessin ensimmäisestä vaiheesta, mutta heidän on silti mentävä työhaastatteluihin ja kohdattava haastattelijat kasvokkain, hän toteaa.

Osazee on viettänyt suurimman osan aikuiselämästään Suomessa. Hän valmistui konetekniikan insinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulusta. Tutkinnon jälkeen hän päätti vielä suorittaa maisterin tutkinnon, sillä hänelle kerrottiin, että tämä lisäisi työllistymismahdollisuuksia.

Maisterin tutkinnosta huolimatta työpaikan löytäminen Suomesta osoittautui vaikeaksi. Brittiläinen yritys kuitenkin palkkasi hänet heti.

– Maisterin tutkinnon kautta sain kyllä kutsuja työhaastatteluihin, mutta en kuitenkaan tullut palkatuksi suomalaiseen yritykseen, hän sanoo.

Hänen vaimonsa ja pienet lapsensa asuvat Suomessa, ja hän matkustaa edestakaisin Suomen ja Iso-Britannian välillä työn vuoksi. Pandemian tuomat matkustusrajoitukset ovat tarkoittaneet, että Osazee on voinut jäädä Suomeen perheensä luokse. Hän hakee edelleen työpaikkoja Suomesta, mutta ei ole vieläkään onnistunut yrityksistään huolimatta.

Osazee ei halua tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siitä, miksi hän ei ole onnistunut löytämään töitä Suomesta.

– Taitoni ovat helposti monenlaisiin tehtäviin soveltuvia tekniikan alalla: turvallisuusmääräykset ja -standardit ovat samat kaikkialla Euroopan Unionissa, enkä ymmärrä, miksi minua ei ole palkattu Suomessa. Jossain vaiheessa on kuitenkin alettava kysyä, miksi töiden löytäminen on minulle niin vaikeaa, hän sanoo.

"Rekrytointiprosessi Suomessa on joustamaton"

Moni suomalainen paluumuuttaja on sitä mieltä, että rekrytointiprosessi Suomessa on joustamaton. Ulkomailla asuvien suomalaisten paluumuutto on kiihtynyt korona-aikana huomattavasti. Samanaikaisesti matkustusrajoitusten takia muu maahanmuutto Suomeen hidastui. Tästä lähti idea uudelle suomalaisten paluumuuttajien työllistymistä kehittävälle projektille, jota kehitetään ja pilotoidaan parhaillaan Varsinais-Suomessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman PORE-projektin tavoitteena on edistää työvoiman liikkuvuutta.

– Tähän asti suomalaisten paluumuuttajien työllisyystilanteeseen ei olla keskitytty. Järjestelmää ei ole suunniteltu heille sopivaksi, eivätkä he usein saa tarvitsemaansa tukea ja palveluita TE-toimistolta, sanoo TE-palveluiden PORE-projektiasiantuntija Kati Runola.

Runola on sitä mieltä, että vastuu töiden löytämisestä ei voi olla yksinomaan työnhakijoilla. Palvelujen ja työnantajien on myös helpotettava prosessia. Hänen mukaansa Suomen työvoimapulan tasolla ei ole varaa menettää arvokkaita resursseja.

– Jos haluamme houkutella maahan lisää suomalaisia paluumuuttajia, meidän on oltava paremmin valmistautuneita ottamaan heidät vastaan TE-palveluissa, oppilaitoksissa ja työnantajaverkostoissa. Meidän on kehitettävä palveluitamme uusien työntekijöiden työnhakua helpottaaksemme, hän sanoo.

PORE-projekti järjestää keväällä webinaareja suomalaisille paluumuuttajille, joissa osallistujat voivat vaihtaa työllistymiseen liittyviä kokemuksiaan yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa, ja ideoida, millaista tukea he toivoisivat TE-palveluilta.

Nämä toiveet ja ideat otetaan huomioon, ja tarjolla on myös työelämävalmennuksia, henkilökohtaista ohjausta ja alueelliseen työnantajaverkostoon verkostoitumista paluumuuttajille.

Suomalaisten paluumuuttajien yleisin kritiikki Suomen työmarkkinoista on kuitenkin se, että rekrytointiprosessi on joustamaton.

Tämä on ollut myös Ruut Luodon kokemus. Hän toivoo, ettei hän olisi koskaan lähtenyt Suomesta ja suorittanut maisterin tutkintoaan ulkomailla. Hän on erikoistunut teatteritaiteeseen, mutta tutkintoa ei tunnusteta Suomessa, koska vastaavaa tutkintoa ei ole tarjolla suomalaisissa yliopistoissa.

Tämä myös tarkoittaa, ettei Luoto esimerkiksi voi hakea moniin julkisen sektorin työpaikkoihin, jotka edellyttävät maisterin tutkintoa. Hän voi hakea tutkintonsa laillistusta Opetusvirastolta. Se kuitenkin aiheuttaa lisäkustannuksia ja prosessi on pitkä, mitä hän pitää turhauttavana, etenkin koska ulkomailla opiskeluun on jo kulunut paljon rahaa.

– Taitoni ovat helposti sovellettavissa ja minulla on kokemusta teatterituotannon kaikista kohdista. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan juurikaan mitään arvoa, koska rekrytoijat katsovat vain tutkintoani ja kertovat, ettei se ole riittävä, hän sanoo.

Ruut Luoto sitting by a window
Ulkomailta muuttaneiden usein oletetaan vaihtavan alaa työllistyäkseen Suomessa.

Luoto on sitä mieltä, että Suomella on paljon tehtävää rekrytointiprosessin sujuvoittamiseksi niille, joilla on työkokemusta ulkomailta.

– Vallitseva näkemys on, että ulkomaalainen kuormittaa yrityksen toimintaa jollain tapaa, kun taas asia on päinvastoin. Miksi ei mietitä kaikkia niitä myönteisiä asioita, joita erilaisen taustan omaava työntekijä voi tuoda firmalle: kielitaitoa, lisäkokemusta, uudenlaista osaamista ja erilaisia näkökulmia?, hän pohtii.

– Ulkomaalaisen työkokemuksen kanssa työnhakuprosessi on edelleen joustamaton, vaikka parannuksia onkin tapahtunut: esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten kaikki viralliset asiakirjat oli käännettävä suomeksi, mutta nykyään englanninkieliset asiakirjatkin hyväksytään.

Kaikille ei Suomessa työllistyminen ole kuitenkaan ollut aivan yhtä vaikeaa. Sari Heiskanen päätti muuttaa miehensä kanssa kaksi vuotta sitten Savoon luotuaan pitkään uraa matkailualalla Yhdysvalloissa.

Hän oli nelikymppinen ja hänen miehensä viisikymppinen, ja heille kerrottiin, että heidän ikäisillään ei olisi toivoa löytää töitä ilman korkeakoulututkintoa. Heiskanen aloitti kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon siitä huolimatta, että hänellä oli takanaan menestyvä ura Yhdysvalloissa ilman aiempaa tutkintoa.

Opintojensa kautta hän sai työharjoittelupaikan pankista, josta hänelle tarjottiin kokopäiväinen työpaikka.

– Olemme mieheni kanssa löytäneet työpaikat, mutta olemme kummatkin aloitustason rooleissa ja tienaamme murto-osan siitä, mitä tienasimme Yhdysvalloissa, hän sanoo.

Mikko Lievonen on myös ollut yksi niistä onnekkaista, joka on löytänyt töitä, vaikka prosessi ei ollutkaan helppo. Hän vietti 16 vuotta ulkomailla opiskelujen ja töiden parissa. Hän työskenteli YK:n kriisinhallinnassa, minkä jälkeen hän päätti aloittaa tohtorintutkinnon Oxfordin yliopistossa.

Väitöskirjaansa edelleen työstäessään, hän muutti Suomeen siinä toivossa, että työpaikka löytyisi pian.

– Valmistuttuani tohtorintutkinnostani huhtikuussa 2020 lähetin yli 50 työpaikkahakemusta. Jokainen hakemus oli sellaiseen tehtävään, josta minulla oli jo aiempaa kokemusta tai työpaikkaan, joka oli alempi kuin kokemustasoni. Sain kutsun kahteen työhaastatteluun. Yksi niistä oli rakennusyritys ja toinen oli työpaikka aulavahtina.

Rakennustyömaalla kuukauden työskenneltyään Lievonen sai pestin tekemään sijaisuuksia opettajana kouluissa. Viime vuoden lopulla hän sai lopulta paikan projektitutkijana ajatushautumossa.

– Valkoisena, yliopistokoulutettuna suomenkielisenä työnhakijana, minun olisi oletettavasti pitänyt löytää työpaikka helposti. Mutta luulen, että opintoni ja työkokemukseni olivat ehkä liian erikoisia.

Hän ihmettelee, miksi Suomen rekrytointiprosessit tuntuvat olevan muista maista jäljessä, vaikka muutoin liike-elämässä toimintamallit haetaan usein ulkomailta, missä monimuotoisuutta ja erilaista osaamista arvostetaan.

– Miksi tämä ei kuitenkaan ole tarttunut henkilöstöosastojen toimintoihin?

Lievonen on myös sitä mieltä, että rekrytoijat Suomessa tuntuvat välttelevän riskejä.

Lievonen, kuten Ali, Ruut Luoto ja Nas Osazee, uskoo, että ongelma on pohjimmiltaan Suomen rekrytointikulttuurissa.

– Kulttuurin muutos olisi täällä tervetullut. Rekrytoijille on oltava kannustimia, jotta he uskaltaisivat avartaa katsettaan.

*Anne ja Ali halusivat pysyä anonyymeinä jutussa, koska eivät halua kommenttiensa vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Lähteet: Yle / Ndéla Faye

Lue seuraavaksi